perjantai 22. elokuuta 2014

Kuulumisia

Sain Monkey timezh! -blogilta haasteen katkaista hiljaiselo blogissa ja kirjoitella vähän kuulumisia. Olisin voinut täyttää postauksen tuoreilla kuvilla, mutta laiskuuttani otin vain yhden blogin luonnoksista pohjaksi. 

Haasteen kysymys kuului: mitä kuuluu? No, sanotaanko suoraan, että tuntuu, että omat treenit loppuivat, kun aloitin ohjaamisen. Kirjoitin tammikuussa statistiikkapostauksen vuoden 2013 treeneistä. Kerroin, että olin treenannut keskimäärin 1,5 h per päivä tai 10,4 h viikossa. Tällä hetkellä vuoden 2014 luvut ovat.. (hetkinen, lasken) ..1,1 h per päivä tai 7,7 h viikossa. No okei, nyt kun katsoin raakaa statistiikkaa, ei kokonaistilanne näytä niiin pahalta kuin olin kuvitellut. Mutta tankotreenit ovat todellakin jääneet sivuun. Vuonna 2013 olin tankoillut keskimäärin 3,0 kertaa tai 3,9 tuntia viikossa. Tämän vuoden tämänhetkinen tilanne on 1,4 kertaa tai 1,7 tuntia viikossa. Tähän en tietenkään laske mukaan ohjauksia, koska ne eivät ole omia treenejäni vaan työtä. Vaikka työssäkin tulee hiki ja väsy, en ole kuitenkaan itse varsinaisesti treenannut. 

Pahoittelen tätä tapaani ilmaista treenikuulumiseni. Rakastan statistiikkaa, numeroita, exceleitä ja listoja. On vain luonnollista minulle vastata numeroin.


Mutta jospa selkeyttäisin tilannetta myös sanoin. Alkuvuodesta omat treenit tuntuivat vain liialta kaiken viikko-ohjelman päälle. Olin juuri aloittanut uuden haastavamman työtehtävän, ainejärjestön puheenjohtajuuden ja tämän ihan uuden liikunnanohjaajatyön, joten olin yksinkertaisesti superväsynyt. Kun treeni-into pikkuhiljaa alkoi heräillä, en enää uskaltanut mennä oman tasoni ohjatuille tunneille, koska pelkäsin, että taukoiluni jälkeen en osaa enää mitään ja voimat eivät riitä. Ja tällä hetkellä tilanne on oikeasti se, etten jaksa mitään ja kaikki sattuu. Mutta onneksi ihanien treenikavereideni ja kollegoideni Lauran ja Kaisan kanssa olen saanut vähän niinkuin treenata salaa. Kyllä se tästä taas pikkuhiljaa. Kesä meni liiankin rennosti, mutten osaa katua sitä, koska kesä oli myös maailman paras. Olen silti tyytyväinen, että syksyn sirkustunnit ja Vertical Clubin opetreenit ovat taas täällä, koska ne saavat minut suorastaan puhkumaan energiaa.


Sirkukseen olenkin tänä vuonna panostanut paljon enemmän kuin tankotanssiin. Sirkusta olen harrastanut tänä vuonna 1,9 kertaa tai 3 tuntia viikossa. Sirkuksen alle menevät ilma-akrobatia, käsinseisonta ja pariakrobatia. Pariakrobatia onkin uusin villitykseni. Olen löytänyt parin, jonka kanssa olen jo muutamia kertoja päässyt treenaamaan ennen pitkää kesälomaani. Tähän liittyy oikeastaan hauska sattuma. Olin Circus Helsingin kesäleirillä tehnyt muutaman kerran pariakrobatiaa ja siitä innostuneena selailin Instagramia hashtagilla pariakrobatia. Osuin erään tuntemattoman ihmisen kuvaan, josta kuitenkin bongasin tutut kasvot. Sehän oli työkaverini! (Siis toisesta työstäni, ei Vertical Clubilta.) Tapasin tämän työkaverini muutaman päivän päästä työpaikan kehittämispäivillä ja tiedustelin heti, harrastaako hän pariakrobatiaa. Hän vastasi, että kuva oli hänen ensimmäiseltä kokeilultaan. Suostuttelin tyypin kuitenkin kokeilemaan muutamaa temppua kanssani - missäpä muualla kuin kesken illanvieton kaikkien työkavereiden edessä.. Valtaisien aplodien jälkeen sovimme treenitreffit ja olemme nyt oppineet kaikkea mahdollista siistiä. Laitan joskus kuvia tännekin, jos parini suostuu. Pariakrobatiasta innostuneena olen siirtänyt paritemppuilun myös renkaalle. Oppilaatkin ovat tykänneet paritempuista, joten todennäköisesti pidän aiheesta myös workshopin marraskuussa.


Ja hei, ihan vain kaikkien huvitukseksi: olen käynyt salilla tänä vuonna kerran! Tämä harvinainen tapaus sattui 25.5. ja tein lähinnä "kaikkea kivaa", kuten leuanvetoa, pohkeita, hauista ja ojentajia. (Ojentajien treenaaminen on kivaa sillä masokistisella tavalla.)

Jospa tässä olisi tällaiset kivat pikakuulumiset. Monesta asiasta olisi kyllä kerrottavaa, mutta ei se enää niin hauskaa ole kolmen kuukauden viiveellä. Saattaa olla, että kerron silti. Kuulemisiin!

5 kommenttia:

  1. Hehe, hieman naurattaa tosiaan tuo tapasi :D "Hei moro moi! Mitä kuuluu?!" "No moikka vaan, kiitos kysymästä, semmonen melko vankka 1,4 tai toisella tavalla jos ilmastaan niin se vois olla 1,7! Että semmosta tällä kertaa, mitäs sulle?" :D :D

    Mäki alotan sirkuksen, käsilläseisonnat ja pariakron. Oon niin takana etten näe edes sun pölyäsi ja takavaloja, mutta ois kiva olla joskus yhtä hyvä kuin sinä :)

    Tuo on kyllä valitettavan totta, että sitä usein tuntuu joko ohjaavan tai treenaavan itse. Paradoksaalista siinä myös se, että pitäisi pysytellä siellä ohjattavia edellä kuitenkin, mutta milläpä pyristelet jos ei ehdi itseensä panostaa.

    Mutta naputteleppa välillä kuulumisia silti, vaikkei statistiikkaa niin kertyisikään. Instan perusteella kuvatodisteita tosiaan riittäisi jaettavaksi :)

    VastaaPoista
  2. Niin ja sähän olit PoleWeekendillä! Siitä mä tahon kuulla! Mitä teitte siellä ja mitä opit ja mitä jäit miettimään, ja mitä tykkäsit Jyväskylästä ylipäänsä (musta joskus tuntuu ettei helsinkiläiset liiku niin paljon muualla niin pitää aina ihan erikseen hekumoida kun näin käy :D )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiva, että alotat sirkuksen! Sirkus on kivaa!

      Mä kirjottelen weekendistä jossain välissä, kun ehdin/jaksan. Ja ois mulla kaikenlaista muutakin kirjoteltavaa. Aina heti jonkun asian tapahduttua olis intoa kirjoittaa, mutta silloin ei ehdi. Ja myöhemmin on vähän plääh kirjoittaa tyyliin "kokeilin kolme kuukautta sitten sitä ja tätä". :D Noo, mutta ei kait tää mun blogi oo muutenkaan kovin ammattimaisuuteen pyrkivä ollut.

      Poista
  3. Sun blogi on niin kiva! Toivottavasti kirjoittelisit useammin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Josko mä taas yrittäisin comebackia. :D

      Poista