maanantai 9. kesäkuuta 2014

Lajikokeilu: Curling

Olen tänä vuonna ainejärjestöni hallituksen puheenjohtaja, ja puheenjohtajan arvovaltaisiin tehtäviin kuuluu järjestää hallitukselle virkistys. Halusin järjestää jotain aivan erilaista, jota kukaan ei tulisi arvaamaan edes vahingossa. Ja eipä kukaan arvannutkaan ennen kuin saavuimme hallin eteen: curlingia!

Heittovuorossa.
Oikeastaan laji ei ollut minulle täysin uusi. Olen kerran yläasteaikoina käynyt kokeilemassa. Silloin meitä opetti itse Markku Uusipaavalniemi, joka oli silloin paljon esillä joukkueensa loistavan curling-menestyksen takia. Jotenkin itse kokeilu ei ole jäänyt mieleen. Muistan vain liukastelun liukupohjallisen kanssa. Tälläkin kertaa olimme Oulunkylän curlinghallissa, mutta Markun sijaan opettajana oli Eszter - hyvin ammattitaitoinen ja mukava nainen. Kokeilu kestää 2 h ja maksaa 170 €/rata. Yhdelle radalle mahtuu 8 pelaajaa. Meitä oli 11, joten jakauduimme kahdelle radalle.

Ensin saimme opastuksen pelin sääntöihin, jonka jälkeen harjoittelimme kivien heittoa. Oikeasti kiveä vain liu'utetaan pitkin jäätä eikä sitä koskaan nosteta ilmaan, mutta termiä "heitto" kuitenkin käytetään. Kun kaikki kivet oli heitetty toiseen päähän, harjoittelimme harjausta. Harjaus vähentää kitkaa kiven ja jään pinnan välillä, jolloin kivi kulkee pidemmän matkan. Vaikka pelin säännöt olivat hyvin simppelit, oli itse peli aika vaikea. Heiton pituuden säätely oli järjettömän vaikeaa. Suurin osa omista heitoistani joko jäivät auttamatta liian lyhyiksi tai sujahtivat suoraan kentän päätyyn. Ei pisteitä.

Kiven kanssa liu'utaan jonkin matkaa ja päästetään irti.
Pelin tarkoituksena on saada oman joukkueen kivet lähemmäs pesän (eli tuon sinisen rinkulan) keskipistettä kuin vastustajajoukkueen. Jokaisella kierroksella vain toinen joukkue saa pisteitä - se, jonka kivi on lähimpänä keskipistettä. Joukkue saa pisteitä sen mukaan, kuinka monta kiveä heillä on lähempänä keskustaa kuin vastustajajoukkueen lähin kivi. Eli vaikka keltaisella joukkueella olisi viisi kiveä pesässä, he eivät saa yhtään pistettä, jos punaisen joukkueen yksi kivi on lähempänä keskipistettä.

Punaiselle joukkueelle tulossa kaksi pistettä.
Peliä jaksoi hyvin pelata sen puolitoista tuntia, joka opastuksen jälkeen jäi jäljelle. Minulla ainakin oli hauskaa, vaikken kovin hyvä lajissa ollutkaan. Näissä tiloissa sai muuten olla omia juomia mukana. Tiedoksi vain, jos joku siellä innostuu järjestämään curlingia myös omaan virkistykseen, polttareihin, tms. Curlingkokeilua varten ei tarvitse mitään erikoista taustaa tai välinettä. Sisäpelikengät ja lämmintä päälle riittää. Hallilta saa toisen kengän päälle liukupohjallisen, ja tietysti kaikki muut pelivälineet.

Curlingista ei ehkä tule uusin harrastukseni, mutta kokeilu oli hauskaa, ja menisin uudestaankin, jos mahdollisuus tulisi.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Sukkavenyttelyä

Pitkästä aikaa taas täällä blogin puolella. Luonnoksena on vaikka kuinka monta juttua, mutta kun ei saa aikaiseksi, niin ei saa. Nämäkin kuvat ovat jo huhtikuulta. Ja vaikka niin superonnellinen olin tällä hetkellä, en silti saanut kirjoitettua siitä. 

En ole nimittäin koskaan ollut kovin notkea. Enkä myöskään venyttele kovin ahkerasti. Treenien päätteeksi kyllä, ja joskus, kun sille päälle satun. Olen silti pitkään haaveillut, että saisin yläkautta jalasta kiinni, eli tehtyä Dancer's posen. Mutta kun ei se käsi taivu, jos sivukautta nappaa jalasta kiinni ja yrittää kääntää. Näin jokunen kuukausi sitten tankotanssija Oona Kivelän sukkavenyttelykuvan Instagramissa ja halusin itsekin kokeilla. Ja voilà, sieltä se nousi!


Olin niin mahdottoman onnellinen! Ei se ole vielä ihan siellä, mutta lähempänä kuin koskaan ennen. Jippii! Ehkä tämä haave ei olekaan ihan täyttä utopiaa. Tosin en edelleenkään saa motivoitua itseäni venyttelemään, vaikka näin konkreettinen tavoite minulla onkin.

Seuraavana päivänä kokeilin samaa ylösalaisin:


Siistiä! Jokin siellä selkä-hartia-olkapää-akselilla ottaa vastaan, mutten vieläkään oikein tiedä, mikä. Jotkut selkävenyliikkeet sujuvat oikein hyvin. Esim. silta ja seiska (käsinseisontaliike, joka muistuttaa seiskaa). Mutta nämä, joissa kädet viedään yläkautta taakse, eivät onnistu.


Mutta en murehdi sitä, mitä en vielä pysty tekemään, vaan iloitsen tästä valtavasta kehityksestä.


Linkkivinkki: Ystäväni Ella oli valokuvaamassa minua Vertical Clubilla. Tosi upeita kuvia, joista parhaat ovat nähtävissä Ellan blogissa. Postaukseen tästä. Ellan blogi on muutenkin aivan ihana. Juttua onnellisuudesta ja itsensä kehittämisestä. Juuri samoja asioita, joita itse mietin päivittäin. Käy tutustumassa!