sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

#backbendmadness2014 osa 3

Kuten viimeksi kirjoitin, selänvenytyshaasteen asennot vaikeutuvat koko ajan kuun loppua kohti. Mutta toisaalta asennot ovat myös paljon mielenkiintoisempia. Jännä juttu muuten, kun omasta mielestäni en veny hyvin hartioista, mutta toiset taas ovat sitä mieltä, että venyn. Kuulen sitä ihan suhteellisen usein. Mikä kohta minulla sitten oikein ottaa vastaan? Esimerkiksi tässä postauksessa näkyy, miten kaukana ollaan vielä siitä, että saisin käsillä yläkautta jalasta kiinni. Seuraavista kuvista voi yrittää pohtia, mistä kiikastaa..

Day 16

Näyttää helpolta, mutta yllättävän vaikea minulle. Aluksi tuntui, ettei minun yksinkertaisesti ole mahdollista laskea kyynärvarsia maahan sillasta. Aloin jo tuskastua, mutta päätin sitten, että minun on PAKKO päästä tähän. Kyse oli siis vain siitä, etten pystynyt pitämään tasapainoani. Lopulta muutamien yritysten jälkeen löysin sellaisen asennon, jossa pysyn. Tarkoitus oli saada jalat suoraksi, mutta tämä oli tällä kertaa paras, mihin pystyin.


Day 17

 Tämä seuraava oli hieman helpompi, koska alempi jalka sai olla kunnolla koukussa. Ylempi jalka pitäisi saada kohtisuoraan ylöspäin. Jatketaan harjoituksia.


Day 18

Seuraavana oli vähän samantyyppinen liike kuin edellisenäkin päivänä. Tässä jalan sai helposti kohtisuoraan.


Day 19

Tästä liikkeestä en oikein osaa sanoa mitään. Vastakädellä kiinni jalasta ja veto mahdollisimman korkealle. Minun tekemänä näyttää vähän chillailulta, mutta uskokaa, että vedin jalkaa niin paljon ylös kuin pystyin. Heh.


Day 20

Päivä 20, jolloin meinasin luovuttaa koko haasteen. Tämä oli kaikista helpoin variaatio ja sekin minulle hurjan vaikea. Kuva näyttää rauhalliselta, mutta oikeasti tasapaino petti jatkuvasti. Vaikein versio olisi ollut Dancer's pose, joka on siis juuri se liike, jossa otetaan käsillä yläkautta jalasta kiinni. Se, josta minun versioni näkee tuossa postauksessa, jonka linkitin alkuun. Onneksi näinkin hyvä kuitenkin saatiin, niin ei tarvinnut luovuttaa.



Day 21

Tästä kuvasta voi ilmeestäni lukea, miten kovaa keskittymistä tasapainon pitäminen taas vaati. Vähän samantyyppinen asento kuin kerran aiemmin oli. Siinä oli etummaisen jalkan jalkapohja maassa, ikään kuin lonkankoukistajavenytyksessä. 



Day 22

Ja taas yksi asento, johon en ikinä uskonut pääseväni. Mutta pääsin, jippii! Vaikein versio oli viedä vielä kyynärvarretkin maahan. Huhhuh..


Day 23

Ja tämän osion viimeisenä myöskin helponnäköinen, mutta yllättävän vaikea liike. Näyttää kyllä kauniilta ja elegantilta. 


Vielä kaksi viimeistä päivää haastetta jäljellä, ja sitten voin lisätä loput kahdeksan kuvaa. En tiedä, onko venyvyyteni parantunut yhtään kuukauden aikana. Todennäköisesti ei, koska ideahan olisi ollut käyttää näihin aikaa ja pysyä näissä asennoissa. Siis oikeasti venytellä. Minä sen sijaan kokeilin asentoja sen verran, että sain kuvan napattua. Mutta onpahan kertynyt lisää erilaisia selänvenyttelytapoja.

lauantai 29. maaliskuuta 2014

#backbendmadness2014 osa 2

Loppukuusta en ole tehnyt selänvenytyshaastetta läheskään päivittäin, mutta mukana ollaan vielä. Liikkeet vaikeutuvat loppua kohti, joten en voi enää tehdä niitä kylmiltään aamulla ennen töitä. Joihinkin liikkeisiin on vaikea päästä edes hyvän lämmittelyn jälkeen. Haastehan tosiaan oli joogeille, mutta aika hyvin olen porskuttanut mukana. Tässä seuraavat 7 kuvaa. 

Day 9

Tämä venytys on tuttu myös tankotanssitunneilta. Tässä päällä ne GoExposta ostetut Lorna Jane -vaatteet. Tuo vihreä toppi on ollut älyttömän hyvä, ja se myös näyttää kauniilta. 


Day 10

Tämä liike aiheutti minussa suurta huvittuneisuutta. En ole ikuisuuksiin kokeillut saada jalkojani lootusasentoon, mutta en tosiaankaan kuvittelut sen olevan niin vaikeaa. Nuorenahan tämä oli ihan helppoa. Tai siis.. pääsin asentoon ihan suhteellisen hyvin, mutta siitä pois pääseminen olikin jo eri juttu. Onneksi siitä ei tallentunut todistusaineistoa, haha. Näin Instagramissa yhden videon, jossa joogi nousee käsinseisontaan ja asettelee jalkansa ilmassa lootusasentoon. Eh, siis mitä? En tiennyt sen olevan mahdollista ilman repimistä ja riuhtomista. 


Day 11

Tämä seuraava asento oli aika rankka vatsalihaksille. Kuvaajana minulla oli siskoni, jolla on vähän enemmän kokemusta joogasta kuin minulla. Hän opasti minua linssin takaa oikeaan asentoon. Tuossa asennossa on vaikea itse hahmottaa, milloin jalat ja kädet ovat yhdensuuntaiset. 


Day 12

Tässä vaiheessa meinasi usko loppua. Näytti kuvassa helpolta, mutta tuntui ensimmäisellä yrittämällä täysin mahdottomalta. Muutaman kokeilun jälkeen se jo pysyi ihan vakaasti, mutta ei tuo mitään herkkua ole niskalle. Auts..


Day 13

Tämän liikkeen tein väärin. Oikeasti olisi pitänyt vääntää varpaat vielä ulospäin. Pelkästään siinä asennossa istuminen tuotti jo suurta tuskaa, joten selinmakuulle asti en olisi missään nimessä päässyt. Tämä minun versioni taas, no se ei oikeastaan tunnu missään. 


Day 14

Tämäkin näytti kuvassa todella helpolta, koska luulin, että jalkaa painetaan vain kiinni peppuun. Todellisuudessa jalkaa painetaan kohti lattiaa. Tämä yhden jalan versio oli aloittelijoiden versio. Hardcore-versiossa molempia jalkoja painettiin lattiaan yhtä aikaa. Yritin sitäkin, mutta tasapaino siinä asennossa oli heikohko, joten päädyin tähän. 


Day 15

Tähän en olisi uskonut pystyväni. Aluksi tuntui vähän hullulta lähteä laskemaan päätä kohti lattiaa, mutta pienen psyykkauksen jälkeen onnistui kuitenkin. Tämä haaste on pistänyt minua mukavuusalueeni ulkopuolelle, ja olen tykännyt siitä tunteesta. Varsinkin kun huomaan, että pystyn asioihin, joihin en olisi uskonut pystyväni. Yksi haasteen emännistä kirjoittaa usein kuviensa alle, että se miten syvään venytykseen pääset, on kiinni vain siitä, miten avoin mieli sinulla on. No ihan niin vahvasti en usko, mutta kyllä avoin mieli auttaa ainakin himpun verran pidemmälle.


Jos haluat tsekata Instagrami-tilini, se löytyy tunnuksella xtints. 

lauantai 22. maaliskuuta 2014

#backbendmadness2014

Löysin kaverini kautta Instagramista hauskan selänvenytyshaasteen. Haaste kulkee hashtagilla #backbendmadness2014. Sen on laittanut aluilleen joogit ja ilmeisesti se on myös tarkoitettu lähinnä joogan harrastajille, mutta kaikki ovat tervetulleita mukaan. Minäkin tietysti halusin mukaan haasteeseen, koska samalla saa otettua kuvia blogiakin varten. No, asennot eivät välttämättä ole minulla kovin hienoja, ja kuvanlaatukin joissain on surkea. Mutta on siellä jokunen kivakin asento. Jos seuraat jo minua Instagramissa (@xtints), niin tässä ei ole mitään uutta. Ainoastaan se, että nämä kuvat ovat muokkaamattomia. Haasteen kuvat pitäisi ottaa aina kyseisenä päivänä, mutta kuten kuvista voi ehkä päätellä, olen välillä unohtanut tai en ole jaksanut, joten olen silloin ottanut pari kuvaa kerralla.

Laitan kuvat tänne osissa. Tässä 8 ensimmäistä.

Day 1

Olisin ehkä pystynyt venyttää enemmänkin selkää taakse, mutta mielestäni mallikuvissa oltiin aika suorana. Ehkä. En muista enää.


Day 2

Tässä piti olla lantio maassa, mutta jalat jännitettyinä siten, että ne hieman irtoavat maasta. 


 Day 3

Tämä venyttää etuolkapäitä, ei niinkään selkää. Kaikki haasteen asennot eivät ole puhtaita selkävenytyksiä.


Day 4

Tässä piti olla kädet suoraan olkapäiden alapuolella ja lantio sai nousta ilmaan. Jalat edelleen jännitettyinä ja irti lattiasta. Reitenikin ovat tässä hieman ilmassa, mutta se ei ehkä kuvasta näy.


Day 5

Joka päivä on valittavana muutama eri vaihtoehto ja viidentenä päivänä kokeilin kahta. Tuo ensimmäinen on se, minkä laitoin Instagramiin ensin, koska ajattelin, että tuo seuraava on minulle ihan mahdoton. Tähän ensimmäiseenkin pääsy oli minulle kyllä yllätys. 


Toisen version lisäsin Instagramiin myöhemmin, kun huomasin, että pystyn siihen sittenkin. Ei tuo ehkä näytä kovin vaikealta, mutta oikeasti tuntui todella raskaalta ja kroppa tärisi. Mutta tein sen!


Day 6

Tämä kuva taas on ihan kauhea. Ei muuta sanottavaa. 


Day 7

Tätä ja seuraavaa kokeilin yhtenä aamuna ennen työpäivän alkua, ja siksi olen työpaita päällä ja farkut jalassa. Tämä oli haasteen ensimmäinen asento, jossa pää on yhtenä tukipisteenä lattiassa. Tuntui erittäin epämukavalta, varsinkin kovaa lattiaa vasten. Olisin toki voinut ottaa maton. En tiedä, miksi oli pakko tehdä kovalla lattialla. Mutta hitto, tähänkin asentoon pääsin. Ei se priimaa ole, mutta pääsin. Ja joo, kylmällä selällä tein… Mitä nyt vähän painoja siirtelin salilla ensin lämmittelyksi. 


Day 8

Joogassa silta ilmeisesti tehdään tällä tavalla jalat koukussa, joten nyt tein minäkin. Tämä on se maksimi, miten lähelle toisiaan saan jalat ja kädet. Ja juu, kylmällä selällä. Ehkä kunnon lämmittelyn jälkeen menisi paremmin. Täytyypä joskus kokeilla. 



Siinä nämä kahdeksan ensimmäistä. Haaste jatkuu maaliskuun loppuun. Haasteen emäntien Instagram-tilit löytyvät nimillä @kinoyoga, @fitqueenirene ja @beachyogagirl. 

perjantai 21. maaliskuuta 2014

GoExpo ja Lorna Jane -ostokset

GoExposta on jo kauan aikaa, mutta milloinpa minä olen ollut ajoissa juttujeni kanssa? Vierailin messuilla perjantaina 7.3. Lipun sain työpaikkani puolesta ja lähdimme yhdessä kollegoiden kanssa viettämään messupäivää. Haluan aina kovasti messuille, mutta loppujen lopuksi en ihan hirveän kauan niillä viihdy. Käyn läpi vain muutamat kiinnostavimmat ständit ja lähden pois. Minusta ei siis ole kiertämään messupisteitä tuntikausia. Onneksi kollegoiden joukosta löytyi samanhenkistä porukkaa. 

Ensimmäisenä tietysti kävimme läpi kaikki jaeltavat syömiset. Tuli maistettua proteiinirahkoja, -patukoita ja -juomia. Nälkä ei ainakaan päässyt yllättämään. Lisäksi joltain pisteeltä sai proteiinisipsejä. Mielenkiintoista. Ilmaisten näytteiden lisäksi ostin vielä kasan proteiinipatukoita (jotka olivatkin sitten ärsyttävän sotkuisia syötäviä, joten eivät pääse laukkuun hätävarapatukoiksi) ja ihanaa Skarppi näkkäriä. Tutustuin tuotteeseen jo viime vuoden Elintarvikepäivillä, jolloin osallistujat saivat mukaansa pussillisen tätä herkullista näkkäriä, joka oli ehdolla vuoden Tähtituotteeksi. (Elintarvikepäivillä olin opiskelujeni puolesta. Olenhan elintarvikekemian opiskelija.) Nyt kun näin pussukoita uudelleen, oli pakko ostaa. Ja nopeastihan se meni parempiin suihin. 

Ja seuraavissa kuvissa sitten muut ostokset. En osaa ottaa itsestäni poseerauskuvia, joten esittelen vaatteet omalla tyylilläni. Käsillä seisoen.


Löysin messuilta kauniin Astan ja hänen Lorna Jane -pisteensä. Tutustuimme Astan kanssa, kun viime vuonna voitin hänen firmansa Lavli Oy:n järjestämän Extreme Run -kilpailun. (Postaus tässä.) Samalla tutustuin minulle täysin uuteen vaatemerkkiin Lorna Janeen. Aivan ihania urheiluliivejä. (Tai minä itse kutsun näitä ihan vain urheilutopeiksi.) Harmittaa, kun merkillä ei ainakaan vielä ole liiveihin mätsääviä alaosia, jotka sopisivat tankotanssiin. Niin täydellisiä topit ovat, ja yhteensopiva alaosa olisi todella kiva.   Kaikki kuvissa näkyvät vaatteet olivat viimeisiä kappaleita. Lorna Janen ideahan on, että joka kuukausi tuodaan uusia tuotteita eikä vanhoja malleja tehdä enää lisää. Samoja vaatteita ei siis näe ihan jokaisen päällä. Mahtava juttu yksilöllisyyttä hakeville.


Nämä kaksi toppia ovat olleen jo ahkerassa käytössä tankotanssitunneilla. Rakastan LJ-toppien erikoisia selkämyksiä. Ne ovat kaikki myös sopivasti tukevia, ja omistani löytyy myös pienet poisotettavat toppaukset. Itse tykkään toppauksista, mutta mahtava juttu, että ne saa halutessaan myös pois. Ja topit pysyvät myös tukevasti päällä tankotanssiessa. Ei ole vilautusvaaraa.

Shortsit taas ostin kesää ajatellen ihan normaalikäyttöön, ei niinkään urheiluun. Olisin ehkä voinut ottaa vielä lähikuvat, mutta eipä se kai niin justiinsa ole. Näitä ei kuitenkaan enää ole verkkokaupassa myynnissä. Mutta tsekatkaapa sieltä, mitä muuta on. Joka kuukausi tulee tosiaan uusia juttuja. Ehdin jo ohimennen ihastua tähän mustaan hupulliseen urheiluliiviin. Ah, kukahan sen minulle ostaisi?

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Pole Warrior -treeni 15.3.

Tänään on tarjolla paljon kuvia, koska treenejämme oli kuvaamassa tankotanssitapahtumia paljon kuvannut Nina Saksman. Ninalla ja Tuula Ylikorvella on oma Facebook-sivu ja molempien kuvia pääsee kurkkaamaan täältä.

Kuten olen blogissani aiemmin maininnut, käyn tankotanssin supertähti Oona Kivelän PowerPole-tunneilla Gymillä. Sitä kautta olen päässyt joihinkin aivan mahtaviin treeneihin, mukaan lukien viime lauantain Pole Warrior -treeni uudella TFW Helsinki -salilla. Jännitti kauheasti etukäteen, koska viime kerta Saiffalla oli niin rankka. Jännitys kuitenkin laantui hieman, kun pääsimme paikan päälle. Olen sellainen etukäteen jännittäjä.. Tässä pidemmittä puheitta itse treenikuviin.


Treeni alkoi kevyellä lämmittelyllä. Coachimme Johannes Hattunen piti huolen, että kaikki teki täysillä ensi hetkistä lähtien. Haarahyppyjä tehtiin jämptisti 10 toiston seteissä, ja jos joku mokasi, tehtiin uudelleen. Tehokasta. 


Vaikka tekniikka kuulostaa kirjoitettuna rajulta, oli kaikille kuitenkin koko ajan hymy huulilla ja hyvä fiilis. Vaikka Johannes on tiukka, on hän kuitenkin ennen kaikkea kannustava. Ja siitä Training For Warriors -ideologiassa onkin kyse: kannustuksesta. 

Coach Hattunen

Hyppylämmittelyjen jälkeen teimme vielä erilaisia sykettä ja hikeä nostattavia harjoitteita lattian poikki.


Ylemmässä kuvassa viilettä tietenkin mittarimatojänis, joka kipittää ensin mittarimatona lankkuasentoon ja ottaa sitten suuren loikan käsien ohi. 




Seuraavaksi hämähäkki, joka tekee jaksamisensa mukaan punnerruksen joka askeleen välissä. 


Kolmas lämmittelyliike oli kalkkuna, joka eteni askelkyykyillä ja kuopaisi aina joka askeleen jälkeen takajalallaan. Ja viimeisenä vauvakarhu, joka vei voimat erittäin tehokkaasti. Lattian poikki edetään konttausasennossa, polvet sentin verran irti lattiasta, mahdollisimman pienillä askelilla ja mahdollisimman nopeasti. Huhhuh.. On raskaampi kuin miltä kuulostaa ja näyttää.

Lämmittelyjen jälkeen pääsimme itse asiaan eli Hurrikaaniin. Olin selvästi niin epäedustava Hurrikaanin aikana, ettei filtterin läpi päässyt kuin tämä yksi kuva, joka on alla. Hehe. Kuvassa meneillään Russian Twist -vatsalihasliikkeet. 


Treenissä tehtiin parin kanssa vuorotellen kolme kierrosta, jokaisella kierroksella kolme settiä. Ensimmäisellä kierroksella oli 20 sekuntia sprinttausta, punnerrukset ja vatsat. Ja sama vielä kaksi kertaa uudelleen. Parin tehtävä oli laskea toistot ja kannustaa. Sitten vaihdettiin rooleja. Toisella kierroksella punnerrusten tilalla leuanvedot tai trx-soutu, ja kolmannella burpeet. 

Treenin jälkeen oli voittajafiilis. Eikä treeni tuntunut enää niin rankalta kuin viime kerralla. Tällä kertaa tiesin jo, mitä odottaa. Ja saatan olla paremmassa kunnossakin, en tiedä. 


Loppuun Oona veti meille vielä venyttelyt ja loppurentoutuksen. Kuvassa Oonan malli ja taka-alalla oma versioni. Ei taivu minulla vielä ihan yhtä hyvin. 

Love-sukkani pääsivät lähikuvaan rentoutuksen aikana.


Ihana fiilis jäi treenistä. Olin aivan hyperinä ja onnellinen loppuillan. Ostin TFW:lle samalla 10 kerran kortin. Pakko olisi siis jaksaa tuolla käydä, jotta saan kortin käytettyä. Treeni on kyllä erittäin hyvä, mutta pelottaa ehkä vähän mennä ilman omaa tuttua paria.

Tässä vielä meidän virallinen yhteiskuva. Huomasin vasta nyt, että tämä kuva on otettu ennen aikojaan, kun mahtava coachimme ei vielä ollut mukana. Höh! Kiitos paljon hyvästä treenistä, Oona ja Johannes!



sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Bloggaajan paluu

Olin kirjoittanut lähes valmiiksi treeniviikkopostauksen viikolta 8, mutta päätin, etten haluakaan julkaista sitä. Mutta lyhyesti ja yksityiskohtiin menemättä: kroppani väsähti. En pystynyt enää edes seisomaan ilman huimausta ja pahoinvointia, saati sitten treenaamaan. Ei mitään käsitystä, mistä tämä kuuden päivän pakkolevon aiheuttanut olo johtui, mutta ilmeisesti kroppani otti tarvitsemansa levon tällä tavalla.

Ja koska en nyt jaksa kirjoittaa erillisiä treeniviikkopostauksia viikoilta 8-10, jätän ne nyt väliin, ja kirjoittelen ehkä kuun lopussa treenikuukausipostauksen. Tai sitten en. Katsotaan nyt, mistä innostun kirjoittamaan.


Mutta mitäpä tänne kuuluu? Ihan hyvää. Minulla on nyt kolmen viikon ajan ollut omat tunnit Vertical Clubilla keskiviikkoisin. Ja ensi viikolla alkaa uusi lukkari, jossa minulla on tunnit keskiviikkoisin ja torstaisin. Lisäksi vedän yksityistunteja ja sijaistan muiden viikkotunteja satunnaisesti. Tuntien vetäminen on ollut todella kivaa, mutta paljon on vielä opittavaa ohjaamisesta. Joka kerta tuo kuitenkin lisää kokemusta ja varmuutta. Always a student. Sen asenteen olen oppinut inspiroivalta huippubreikkaajalta Johannes Hatsolo Hattuselta.

Hattunen avaa muuten huomenna maanantaina uuden Training For Warriors -salin Helsinkiin ystäviensä Elastisen ja Petri Rasasen kanssa. Elastinen on salilla (ainakin toistaiseksi?) vain omistajan ominaisuudessa, ja Hattunen ja Rasanen hoitavat valmennuksen. Tästä tutustumaan sivuihin ja tästä tykkäämään Facebookissa. Kyseessä ei ole siis kuntosali vaan toiminnallisen harjoittelun sali. (Pahoittelen, jos käytän vääriä sanoja. En ole ihan niin mukana tässä skenessä, että tietäisin tarkat termit.) Olen itse päässyt nauttimaan Hattusen treeneistä kahdesti. Elokuussa hän veti treenit gymiläisille ja joulukuussa pääsin avecina Saiffan Bodyweight training -tunnille. Elämäni rankimmat mutta samalla palkitsevimmat treenit. Tahti on tappava ja treeni rankkaa, mutta kannustus on niin hullun kovaa, ettei treenistä voi olla nauttimatta. Varsinkin tunnin jälkeen on mieletön voittajafiilis. Hattunen on ovela ja laittaa osallistujat treenaamaan pareittain. Kukaan ei pääse laistamaan yhdestäkään liikkeestä, koska jokainen toisto lasketaan, mutta toisaalta parin kannustuksen voimalla jaksaa aina vielä yhden. Myös Hattunen kannustaa ohjattaviaan sellaisella energialla, ettei mitään rajaa. Näitä treenejä kutsutaan Hurrikaaneiksi. Toisaalta pelottaa mennä ensi lauantaina tähän tappotreeniin, mutta toisaalta odotan innolla. Voi apua! Onneksi treeneihin on tulossa paljon tuttuja, niin ei pelota niin paljon.


Ja hypäten täysin uuteen aiheeseen: maaliskuun alussa alkoi Instagramissa #backbendmadness2014-haaste. Siinä kolme joogia laittavat maaliskuun ajan joka päivä kuvan jostakin selänvenytysliikkeestä. Jokaisella on hieman erilainen versio: helppo, keskitaso ja vaikea. Osallistuin tähän haasteeseen, ja tähän mennessä on ainakin ollut kivoja liikkeitä. Instagram-käyttäjänimeni on xtints, jos kiinnostaa seurata haasteen etenemistä ja tietysti kaikkia muitakin kuvia. Toisaalta samat kuvat näkyvät yleensä blogissakin, joten sinänsä siellä ei ole mitään uutta.

Ainiin, ja muistakaahan seurata Vertical Clubin nettisivuja ja/tai Facebookkia, koska ensi viikolla paljastetaan, mikä huipputarjous tuntikorteista on tarjolla Avoimien ovien päivänä la 15.3. klo 12-15. Tuohon aikaan myös vapaatreenikäytössä kaksi tankosalia ja rengastrapetsisali. Olen itsekin paikalla silloin.

Ja kun kerran nyt kaikkia tapahtumia mainostetaan, niin sanotaanko vaikka vielä, että UniSportilla on Töölössä pe 14.3. Late Night with UniSport. Erilaisia uusia ja vanhoja tunteja tarjolla puolille öin asti. Kertamaksullakin pääsee, mutta siinä tapauksessa suosittelen menemään ajoissa paikalle, koska tunnit ovat varmasti aika täyteen varattuja. Late Nightiinkin olen todennäköisesti tulossa. Ihan vapaa-aikaa viettämään.

Eli jossain näistä paikoista nähdään! :D