sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Hanstakurssi Circus Helsingillä

Tänä viikonloppuna Circus Helsingillä järjestettiin hanstakurssi eli toisin sanoen käsinseisonnan tiiviskurssi. Taso oli avoin, joten tietysti oli kärppänä ilmoittautumassa mukaan. Kurssin kesto oli 2 x 2 h ja hinta 50 €, mikä kuulosti hyvin kohtuulliselta. Opettajina toimivat käsinseisontatuntien opettajat Osmo ja Kristiina. Kaikki workshopit, kurssit ja leirit otan aina ilolla vastaan. Mietin tässä yhtenä päivänä, että valitan aina rahanpuutetta, mutta itsepähän päätän laittaa kaiken urheiluharrastuksiini. Postauksen kuvat on otettu tiistaina käsinseisontatunnilla, mutta sopivat kuvitukseksi myös tähän. Ei nimittäin tullut otettua yhtään kuvaa itse kurssilta. 

Tässä alla olevassa kuvassa harjoittelen seiskaa. Jalat olisi tarkoitus saada vaakatasoon, jolloin kroppa muodostaa seiskan. Kun alkaa seinää vasten sujua, niin sitten vaan harjoittelemaan ilman seinää.


Kurssin molemmat päivät alkoivat kunnon lämmittelyillä. Ensimmäisenä päivänä juostiin ympäri salia. (Meillä oli salin kaikki kolme osaa käytössä, jee!) Toisena päivänä Osmo päästettiin valloilleen ja normaali juoksu vaihtui patjajuoksuksi. Alastulopatjat aseteltiin peräkkäin saliin ja juostiin patjalta toiselle loikkien. Alastulopatjat upottavat, joten juoksusta tuli mukavan raskasta. Juoksun jälkeen jakauduttiin kahteen ryhmään. Toinen ryhmä teki käsien lämmittelyt ja toinen keskivartalon, ja sitten vaihto. Oli mukavaa, kun lämmittelylle riitti kunnolla aikaa. Varsinkin, kun ulkona on niin kylmä. Tuntuu välillä, että treeni pitäisi aloittaa, kun kroppa on vielä syväjäässä. Tämä ei tietenkään ole ohjaajien vika, koska normaalista viikkotunnista ei tietenkään voi irrottaa tuntia lämmittelyyn. Pitäisi itse saapua paikalle aiemmin tekemään omat lämmittelyt, mutta ei sitä koskaan ehdi tai jaksa. 

Lämmittelyjen jälkeen jakauduttiin vielä kahteen tasoryhmään. Toiseen aloittelijat ja toiseen jo pidempään harrastaneet. Ensimmäisenä päivänä pidempään harrastaneiden ryhmässä harjoiteltiin käsinseisonnassa pysymistä ilman tukea. Menimme seinää vasten käsinseisontaan, nostimme katseen lattiasta varpaisiin, suoristimme vartalon ja yritimme nähdä oman lantion ja varpaat. On helpompaa suoristaa vartalonsa, kun näkee itse oman asentonsa. Ja siitä varpaiden irrotus seinästä. Toinen, minulle ihan uusi, harjoitus oli palikoille nousu. Pienet puupalikat laitettiin lattialle, tehtiin käsinseisonta seinää vasten ja alettiin viedä painoa toisen käden, vaikka nyt vasemman, päälle. Kun paino oli tukevasti vasemman käden päällä, nostettiin oikea käsi palikan päälle. Sitten vietiin paino oikean käden päälle ja nostettiin vasen käsi palikalle. Sitten taas paino vasemmalle ja oikea käsi pois palikalta, jne. Olen tehnyt paljon yhden käden käsinseisontaa seinää vasten, mutta tämä oli silti ihan uusi ja erilainen. Aloitin ihan nollasta, mutta kurssin päätteeksi pystyin nousemaan ja laskeutumaan palikoilta yhden kerran. Jee, kehitystä! Aloin heti miettiä, mistä saan itselleni kotiin palikat. Pienet kirjatkin toimivat varmasti alkuun.  

Puolessa välissä tehtiin vielä vaihto, ja siirryimme seinältä lattia-aktiviteetteihin. Tai no, me siirryimme treenikaverini kanssa seinältä kepeille. Huomasin pysyväni kepeillä jo hieman paremmin. Edelleenkin maksimini on ihan muutama sekunti, mutta se on jo edistysaskel pelkkään keppien kautta alastuloon. Kun laji on niin vaativa, tuntuu ihan pienikin edistysaskel suurelta voitolta. Olen oppinut rakastamaan keppejä, kun ennen pelkäsin niitä kuollakseni. Nykyään tuntuu huvittavalta, miten ennen pelkkä ajatus kepeistä sai kädet hikoamaan, vartalon tärisemään ja ehkä jopa pienet kyyneleet silmien taakse odottelemaan. 

Kauris. Liian lähellä seinää tosin.

Toisena päivänä edistyneempien ryhmässä tehtiin kilpikonna-asentoa. Vatsa kohti seinää käsinseisontaan ja sieltä jalkojen tuominen pieneen kerään kiinni vatsaan. Jotta tästä asennosta löytää tasapainon, kun jalat ovat mahan puolella, pitää jotain viedä myös selän puolelle. Lähdetään siis työntämään yläselkää pyöreäksi ja olkapäitä rannelinjan yli. Ties kuinka paljon olen tätäkin liikettä tehnyt ymmärtämättä yhtään, mitä pitäisi tapahtua. Kurssilla koin vihdoin ahaa-elämyksen, kun opettaja otti kiinni ja vei minut sinne, minne oli tarkoitus mennä. Usein liikeradat ja asennot on vaikea hahmottaa, kun on ylösalaisin oudossa asennossa. Välillä hahmottamiseen vaaditaan se, että joku ensin pakottaa oikeaan suuntaan. Joten kiitos tästä Kristiinalle! Siitähän se asento alkoikin sitten sujua myös ilman apua. Eli taas kehitystä, jee! Lisäksi jatkoimme palikkaharjoittelua. Tällä kertaa kokeilin myös kaverin avulla ilman seinää.

Ja taas vaihdettiin seinältä lattialeikkeihin. Lattialla oli aiheena krokotiilit, egyptiläiset ja punnerrukset käsinseisontaan korokkeelta. Krokotiili ei kuulu ranteeni suosikkiliikkeisiin, mutta käsinseisontakepeillä homma olikin paljon helpompaa. Krokotiili on siis se, jossa ollaan vartalo vaakatasossa yhden käden varassa. Egyptiläiset eivät tällä kertaa ottaneet yhtään sujuakseen, vaikka yleensä osaan ihan tyydyttävästi. Egyptiläinen on vähän kuin tuo ylempänä oleva kuva kauriista, mutta siinä ollaan kyynärvarret maassa. Jalat voivat olla missä asennossa tahansa, mutta kaurisjalat ovat helpoin vaihtoehto. Ja lopulta niitä punnerruksia käsinseisontaan korokkeelta. Käsinseisontaan punnerrus tarkoittaa sitä, että laitetaan kädet maahan, nojataan eteenpäin ja nostetaan lihastyöllä jalat ilmaan. Aluksi punnerrusta harjoitellaan jalat korokkeelta, jotta nostettava matka ei ole niin pitkä. Kurssilla sain ensimmäistä kertaa punnerrettua matalammalta korokkeelta, ja se tuntui vielä suhteellisen kevyeltä. Eli vielä kolmannen kerran kehitystä, jee! Jottei jäisi liikaa aikaa voitontanssiin, osoitti Osmo minulle vielä matalamman korokkeen. No, se tuntuikin jo täysin mahdottomalta, vaikka treenikaveri sanoikin, että ihan lähellä oltiin. Harjoitukset jatkuvat! Onneksi tiistaina on taas seuraava treenikerta.

Kaiken kaikkiaan ihan huippu kurssi jälleen kerran. Seuraavaa odotellessa! ;) Circus Helsingin kursseista saa helposti tietoa tykkäämällä CH:n Facebook-sivusta. Kursseille, leireille ja workshoppeihin ovat tervetulleita kaikki, oli CH:n oppilas tai ei. Ja usein nämä ovat vielä kaikentasoisille. Ammattitaitoiset opettajat osaavat antaa kaikille tekemistä oman tason mukaan.

5 kommenttia:

  1. Laitanpa tilaukseen sulta semmosen "handstandspiration" videon :P Kuulostaa hienolta nuo mitä oot treenaillu, nyt ja aiemmin, ei vaan meinaa tekstinä avautua aina että miten ollaan, mennään ja tullaan. Tiiän, että sä itekki vasta harjotelet, mut toisaalta itse pääsen just ja just ylipäänsä peruskässäriin, niin semmoset aloittelijan hahmottamista helpottavat tavat mennä ja tulla ois oikein tervetulleita :) Onnistusko? :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon suunnitellutkin treenivideota kässäristä, mutta nimenomaan siinä mielessä, että tälläsiä mä harjottelen ja näitä olen oppinut. Ehkäpä joku kerta vapaissa treeneissä valjastan jonkun kuvaajaksi. Joskus kyllä oon asettanut kännykän kuvaamaan jostain korokkeelta. Tuntuu niin ikävältä pyytää toisia kuvaamaan itseään. Ja suunnitteilla olis myös paremman kameran hankkiminen. Pöh näitä suttusia kuvia. :(

      Poista
    2. Älä turhaan pyytele olemassaoloasi anteeksi, rohkeasti vaan pyydät jotakuta kuvaamaan :) Kokeile vaikka jotain semmosta, joka kuvaa itsekin itseään, ne ymmärtää parhaiten, ja kumma juttu jos se jotakuta tympis kun kuitenkin helppo on perustella miksi tahtoo videolle sellaista omaa tekemistä, mitä ei voi itse tehdessään nähdä. Rinta pystyyn ja menoks vaan :)

      Poista
  2. Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta nuo sirkustreenit :) Harmi ettei Tampereella ole tietäkseni tuollaisia tiiviskursseja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, tylsää. Sirkusopet vois tehdä jotain opetuskiertueita ympäri Suomea. Varmasti löytyis innokkaita oppilaita. Varsinkin, jos normaalisti ei ole tarjolla sellaista.

      Poista