tiistai 7. tammikuuta 2014

Ei tekosyit, me mennään tänään

Olen todella taitava keksimään tekosyitä. Varsinkin, kun pitäisi lähteä juoksulenkille. Listaan tuossa esittelykohdassa juoksun harrastuksekseni. Se on tavallaan sellainen kevätharrastus, josta en yhtään pidä ja jota olen harrastanut vasta muutaman vuoden. Ja jota teen kyllä harrastukseksi todella vähän, mutta osallistun kuitenkin vuosittain juoksutapahtumiin, joten eiköhän se jonkunlainen harrastus ole. Silloin tällöin aiemminkin elämässäni olen yrittänyt aloittaa juoksuharrastusta. Ensimmäisen kerran varmaankin silloin, kun olin lähdössä suorittamaan naisten vapaaehtoista asepalvelusta, eli 18-vuotiaana. Luulisi, että hyvässä kunnossa oleminen intissä olisi tarpeeksi hyvä motivaatio, mutta ei. Niin paljon vihasin juoksua. 

Jonkunlaisen motivaation juoksuun sain, kun sain avopuolisostani lenkkikaverin. Hän jaksoi tsempata aina, kun minun teki mieli luovuttaa. Aerobinen kuntoni ei ollut mikään huippu (eikä ole vieläkään), mutta se ei ollut suurin ongelmani. Suurin este löytyi ihan pään sisältä. Jo ensimmäisen minuutin kohdalla pääni sisällä alkaa taistelu: "Miksi juoksen, vaikka vihaan tätä? Ei minun tarvitse juosta. Ei kaikkien ihmisten tarvitse tykätä juoksusta. En ole yhtään huonompi ihminen, jos en jaksa juosta. Minulla on kuitenkin voimaa, ja olen hyvä voimalajeissa. Voisin vaikka kokeilla pyöräilyä mieluummin." En enää muista, aloinko juosta, koska ilmoittauduin mukaan vuoden 2012 Vantaan Extreme Runiin, vai löysinkö tapahtuman vasta myöhemmin. Siitä sain kuitenkin toisen motivaationlähteen. Kaikenlaiset esteet juoksuradalla kuulostivat niin hauskalta, että 16 km juoksu tuntui sivuseikalta. Ja siitä se sitten alkoi. Seuraavana vuonna olin jälleen mukana ERV:ssä, ja lisäksi Helsinki City Runissa. Tänä vuonna osallistun jälleen molempiin, joten taas on aloitettava juoksutreenit. 

Kuva ei liity tapaukseen.
Viime vuonna aloitin juoksutreenini turhan myöhään. Vasta maaliskuun puolivälissä. Aina löytyi tekosyitä. Paras niistä oli huono sää ja siihen sopimaton juoksuvarustukseni. No, se on kyllä oikeasti totta, että juoksukenkäni eivät todellakaan sovellu lumessa, loskassa tai jäällä juoksemiseen, ja että minulla ei silloin vielä ollut minkäänlaisia juoksuvaatteita. Voitin viime vuonna Lavli Oy:n järjestämän Lorna Jane -kilpailun, josta sain itselleni juoksutrikoot, -paidan ja urheiluliivit, mutta nekin sain vasta Extreme Runiin. Äskettäin ostin itselleni myös juoksutakin, joten nyt on olemassa koko setti.

Tämän vuoden Helsinki City Runiin suunnittelin alkavani treenata jo viime vuoden puolella, mutta tekosyitä taas riitti, ja ensimmäisen juoksulenkin sain puristettua vasta eilen. Tämä on kuitenkin kaksi ja puoli kuukautta aiemmin kuin viime vuonna, joten pienet aplodit tähän väliin. Ulkona näytti olevan ihan hyvä sää. Onneni on, ettei ole vielä tullut lunta, koska se olisi pilannut juoksufiilikseni saman tien. Puin päälleni saamani Lorna Janen juoksutrikoot ja -paidan sekä viime viikolla ostamani juoksutakin. Kännykkä lähti mukaan soittamaan musiikkia ja laskemaan kilometrejä SportsTrackerin avulla.

Ja sillä sekunnilla, kun otin ensimmäiset juoksuaskeleet, alkoi taistelu pääni sisällä taas käydä. "Hitsi, miksen ottanut mukaan hanskoja? Kädet jäätyy. Eihän tässä nyt voi oikein juosta, kun pitää käsiä vetää hihojen sisään ja silti on kylmä. Ja eihän minulla edes ole sopivia sormikkaita. Ne yhdet on liian lämpimät juoksuun ja ne toiset liian hienot ja muutenkin liian kylmät. Ja oliko nyt pelkät juoksutrikoot vähän liian vähän? Taitaa tulla flunssa, kun näin vähissä vaatteissa juoksentelen. Äh, ärsyttävää, kuulokkeet putoilevat koko ajan korvista. En kyllä juokse ilman musiikkia. Jospa käyn ensin ostamassa paremmat kuulokkeet ja aloitan vasta sitten juoksun. Eeeeiii, kyllä tämä aika raskaalta tuntuu. Heti hengästyn eikä kukaan ole motivoimassa. Ja mites ne polvet? Eivät varmaan kestä tällaista yhtäkkistä juoksua. Pitää varmaan ottaa ihan lyhyt lenkki, etteivät vain rasitu. En kyllä osaa mitään reittiäkään täällä. Eksyn taas jonnekin metsään ja joudun vahingossa 15 kilometrin lenkille. Ja sellaista en kyllä jaksa juosta ja sitten pitää kävellä loppu ja sitten tulee kylmä ja sitten saan flunssan ja sitten….."

Kuva ei liity tapaukseen.
Kuulostaako hieman ärsyttävältä? Jollain ihmeen kaupalla sain tämän valituksen ja tekosyiden luettelemisen pääni sisällä hiljenemään ja vedin 5,53 kilometrin lenkin. Kaksi kertaa ison ylämäen kohdalla jouduin vaihtamaan kävelyyn, mutta upeasti jaksoin niiden jälkeen taas vaihtaa juoksuun. Neljän kilometrin kohdalla, kun mäkinen maasto oli takanapäin, alkoi tuntua ihan siedettävältä. Päätin kiertää vielä vähän pidemmältä, kun alkoi kerran hyvä biisikin soimaan.

Lenkki oli tosiaan 5,53 kilometriä ja kesto 32 min 27 s. Keskinopeus 10,2 km/h ja keskivauhti 5:52/km. Vähän on vielä tsemppaamista, jotta jaksaa juosta 21,0975 kilometriä (puolimaratonin pituus), mutta tästä se lähtee. Vaikka viisi ja 21 kilometriä on todella eri asia, niin tykkään laskea, kuinka kauan minulla menisi puolimaratonissa, jos ylläpitäisin tätä vauhtia. Tällä ensimmäisen lenkin vauhdilla 2 h 3 min 46 s. Tavoitteeni on kaksi tuntia.

You don't have to be great to start, but you have to start to be great! Sinun ei tarvitse olla huippu aloittaaksesi, mutta sinun täytyy aloittaa, jotta voit olla huippu!

5 kommenttia:

  1. Ei hitsi! Kirjoitat kyllä niinku just mun näppäimistöltä! Juurikin tää juoksu ja saliharrastelu :) Eli itekin oon yrittäny saada itseäni innostuu juoksee ja salilla treenaa kunnolla sitä mitä siel pitäis tehä mutta ei. Siis ei vaan nappaa yhtään juokseminen eikä punttien nostelu. Haluisin vaan tankoilla, renkailla ym temppuilua. Jos meen salille, teen ehkä pari sarjaa jotain lihasjuttuja ja sitten treenaanki loppuajan esim venyttelyjä ja temppuilua puolapuilla. Eli ei itseään voi huijata, kun jos joku ei nappaa, niin ei vaan nappaa. Tankoiluun ei yleensä itteään tarvii pakottaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe. Salilla käyminen on kyllä mun mielestä ihan kivaa, mutta pitkän tauon jälkeen uudelleen alottaminen tuntuu vaikeelta. Pitää uudestaan kokeilla, millä painoilla pystyy minkäkin tekemään, jne.. Ja joo, tangolle ei kyllä tarvii pakottaa. Eikä sirkukselle. Ah, ihanat lajit! <3

      Poista
  2. Hyvähyvä!! Pitäs iteki lopettaa noiden tyhmien tekosyiden keksiminen, kuulosti aika tutuilta :D

    -patis-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt muistelet ens kerralla, että kun kerran Saijakin, niin kyllä mäkin pystyn! ;D

      Poista
    2. Joo oot mun inspiraation lähde! ;)

      Poista