maanantai 17. marraskuuta 2014

#LetsGetFlexy challenge part 3

Vielä viimeinen osa #LetsGetFlexy challengea. Haaste oli muuten suosittujen Instagram-joogien @kinoyoga ja @beachyogagirl ylläpitämä. He lisäsivät aina päivittäin muutamia erilaisia variaatioita päivän asanasta. Joogamaailmassa nämä kaikki ovat tietysti asanoita, mutta minulle vain venytyksiä.

Day 21

Tässäkin venytyksessä olen edistynyt. Ennen oli täysin mahdotonta saada kyynärpäitä lattiaan. 


Day 22

Kuvassa ei näy, mutta tämä ei ollut etureisivenytys. Tarkoitus oli pitää polvet yhdessä, mikä teki tästä hieman tuskallisempaa. Pääsin asentoon ihan hyvin, mutta rentoutumaan ei päässyt vahingossakaan. Hyi.


Day 23

Vielä yksi tylsä selänkiertovenytys. Pakko siis hassutella.


Day 24

Selänpyöristystä vähän erikoisella tavalla.



Day 25

Uusi lempiasentoni skorpioni. Saan tehtyä tämän nykyään aika hyvin, mutta kuvanottopäivänä olin aivan mielettömän jumissa kaikesta treenaamisesta, etten päässyt oikein alkuunkaan. Niinpä Kaisa ja Laura ystävällisesti väänsivät minut tähän työntämällä polvesta ja kyynärpäistä ja siirtyivät sitten itse kuvausasemiin. Tapauksesta on hauska videokin, mutta en uskaltanut julkaista sitä, etteivät ihmiset luule, etten pääsisi tähän myös itse, heh. Eli siis parempikin versio skorpionista tulossa blogiin. 


Day 26

Tämä selännotkistusliike on myös yksi lemppareistani, koska tykkään seisoa käsilläni ja tykkään venyttää selkää. Aina on pieni pelko, että peppu luiskahtaa lattiaan ja käy huonosti, mutta toistaiseksi niin ei ole käynyt. Kannattaa kuitenkin aloitella tätä liikettä rauhallisesti ja varovaisesti. 


Day 27

Tässä liikkeessä olisi tarkoitus painaa kantapäät lattiaan… Eli ei siitä sen enempää.



Day 28

Tässä liikkeessä näkyy taas se, että venäytin jotakin takareidestä jokin aika ennen kuvan ottamista. Ihan mielenkiintoinen kuva, kun edessä näkyy vain minä ja takana epämääräinen määrä jalkoja.


Day 29

Tämä kuva oli yllättävän hankala ottaa siten, että kaikki olisivat samaan aikaan omassa parhaassa asennossa. Kauan sitä yritettiin ottaa ja vihdoin syntyi tämä. Woohoo!


Day 30

Tämäkin on muuten tosi hauska kuva, mutta näytän tuolla takana aika hassulta, kun peilistä näkyy kuvajaiseni. En siis ole vinossa, kuten kuvassa näyttää, vaan tuo selältä näyttävä on oikeasti peilistä heijastuva olkapääni. Eikä peppuni ole ihan noin iso vaan siihenkin on tullut tuplausta peilin kautta.


Day 31

Ja viimeisenä päivänä saimme rentoutua lootusasennossa.


Sellainen haaste tällä kertaa.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

#LetsGetFlexy challenge part 2

Ja haaste jatkuu..

Day 11

Tämä siltavariaatio on minulle todella rankka. Nyt jälkikäteen en oikeastaan edes muista, missä tämä tuntui pahiten, mutta tuntui kyllä. Puhuimme Lauran ja Kaisan kanssa monta kertaa haasteen aikana, että helposti kuvia katsellessa unohtuu, miten ison työn ja tuskan takana sekin kuva oli. Minulla on nyt vähän sama fiilis. Tuntuu, että kyllähän minä tuollaiseen asentoon heitän vaikka tästä kylmiltään. No, ehkä en nyt kuitenkaan kokeile..


Day 12

Tästä kuvasta olen eniten ylpeä. On se vaan niin hieno. Omakin spagaatti painuu kivasti pohjaan, kun tulee vähän painoa yläpuolelta. 


Day 13

Näistä selänkiertovenytyksistä emme oikein tykänneet, mutta pakko nekin oli tehdä, kun olivat haasteessa mukana. Syymme oli, että eihän ne näytä yhtään hienoilta kuvissa. Ja millä lisätään kuvan mielenkiintoisuutta? Ottamalla paidat pois tietenkin. Kaisan kanssa esittelemme tässä Vertical Clubin lempparitoppimme takaosaa. (Low Cut Top ostoskoriin tästä. Tämän ei ollut tarkoitus olla mikään mainoshaaste, mutta mainitsen nyt, kun tämä ihan oikeasti on lempparitoppini tällä hetkellä.)


Day 14

Tämä oli myös mielenkiintoinen uusi venytys. Aika hardcore, mutta hauska. Itse en tajunnut, että nilkat piti nostaa vielä ilmaan lattiasta, mutta emme jaksaneet enää ottaa uutta kuvaa korjataksemme tämän. 


Day 15

Toinen tylsä selänkierto. Ei mitään kommentoitavaa.


Day 16

Selkäni näyttää taipuvan mielenkiintoisen kulmikkaasti löysän paidan takia. Tästäkään ei sen kummempia kommentteja.


Day 17

Tästä tuli kertaheitolla uusi suosikkihassutteluvenytykseni. Lootusasento, jalat ylös ja kädet välistä läpi. Kuka näitä keksii? Lootusasento on näköjään toinen bravuurini. Tästä on myös hauska videoextra Instragramissa, nimimerkillä xtints. Käy katsomassa, jos instagrammaat.


Day 18

Ja sitten taas näitä epäreiluuksia. Kyllä minäkin spagaatissa pääsen etujalan päälle makaamaan, mutta näin päin täysi mahdottomuus. Tosin, tässäkin olen saanut jalan korvaan, kun joku on painanut. Tässä kuvassa lisäksi on huonompi jalkani, koska venäytin paremman puoleni hieman ennen tämän kuvan ottamista. En onneksi kovin pahasti, koska jalka alkaa olla jo pikkuhiljaa palautunut. Huh, pelästyin jo, että menettäisin toisenkin puolen spagaatin, mutta sieltä se alkaa taas tulla.


Day 19

Ei kommentoitavaa.


Day 20

Kaisa ei halunnut kyseisenä päivänä kuvata tätä liikettä selkävaivojen takia, joten päädyimme tällaiseen ratkaisuun. Pähkinöitä kuvauseväänä.


Vielä tulossa viimeiset 11 kuvaa. Hienoimmat liikkeet tietenkin loppupäässä.

lauantai 15. marraskuuta 2014

#LetsGetFlexy challenge part 1

Oltuani kolme päivää sairaslomalla ja katsottuani liian monta elokuvaa päätin taas avata tämän blogin. Sivuhuomautuksena muuten, että sairasloma näköjään oikeasti tekee hyvää parantumisprosessille. Normaali tyylini on vain painaa menemään samaan tyyliin ja ihmetellä, miksi tauti kestää niin hiton kauan. Kaikkea sitä oppii, kun aikuiseksi kasvaa. 

No, lokakuussa oli jälleen Instagramissa hauska joogahaaste nimeltä #LetsGetFlexy. Joogahaasteissahan on tärkeintä saada hieno kuva Instagra… tai siis se, että teet päivittäin rauhoittavan ja avaavan joogaharjoituksen, jonka perään otetaan kuva päivän asanasta. Voit päätellä, kummalla tyylillä nämä hullut tankotanssijat suorittivat haasteen. Tarkoitukseni oli alunperin tehdä tämä haaste yksin, mutta kun olin ottamassa ensimmäistä kuvaa, Kaisa ja Laura halusivat myös mukaan. Päätimme tehdä koko haasteen yhdessä tiimivarustuksessa, eli Vertical Clubin ihanissa legginseissä ja mustissa paidoissa. (Vertical Clubin treenivaatteet ostoskoriin täältä tai studiolta.) Kuvat eivät siis ole kaikki samana päivänä otettuja, vaikka usein otimmekin monta kuvaa kerralla. 

Sen pidemmittä puheitta, katsotaan, mitä tästäkin tuli… 

Day 1

Pääsimme aloittamaan omalla bravuurillani. Olen itse aloittanut venyttelyn aikuisiällä n. neljä vuotta sitten, mutta tämä on ainut venytys, johon minut on oikeasti väännetty väkisin lapsena ja se näkyy. Hiphop-tunneilla seisoimme toistemme polvien päällä tässä venytyksessä. Hurraa! Tästä eteenpäin olenkin kankein kolmikosta…. 


Day 2

Eteentaivutuksessa tuntuu, että olen ihan kiinni reisissä, mutta totuus näkyy aina kuvissa.


Day 3

Selkäni venyy ihan siedettävästi. Jokin kyllä sielläkin ottaa vastaan, kun kaikki selkävenytykset eivät todellakaan suju. En ole vain vielä tiedostanut, mikä kohta siellä vaatii lisää venyttelyä. Varsinkin kierrot ovat minulle tuskaa, ja senpä takia teemme selänkiertovenytyksiä jokaisella tunnillani. Hehe.


Day 4

No tämä on esimerkiksi yksi selkävenytys, jossa en ole kovin taipuisa. Se ei tovin tästä kuvasta oikein näy, mutta myöhemmin on tulossa samantyyppinen kuva sivusta päin. 


Day 5

Haha, tästä kuvasta tykkään! Yritimme haasteen aikana hassutella mahdollisimman paljon ja keksiä erikoisia tapoja olla venytyksessä. Tämä oli ensimmäinen hauska oivallus. Teimme tämän myös myöhemmin kaikki kolme päällekkäin. Tässäkin venytyksessä tuntuu, etten paljon alemmas voisi enää mennä, mutta kuva jälleen paljastaa. Rakastan tehdä tätä siten, että joku painaa selästä.


Day 6

Tästä ei mitään sen kummempaa sanottavaa. 


Day 7

No eipä kai tästäkään mitään erityisempää kuin että Laura on näköjään ihan omalla tasollaan..


Day 8

Tässä vaiheessa alkoi tulla niitä alemmuudentunteita ja pohdintoja, miksi lähdin haasteeseen ex-voimistelijan ja ex-muodostelmaluistelijan kanssa. Noooh, mutta olen silti aika ylpeä siitä, mihin asti olen päässyt. Ja koko ajan paranee!


Day 9

Ja joogahaasteessa jälleen tällainen joogasilta, jossa ajatuksena on saada käsiä ja jalkoja mahdollisimman lähelle toisiaan. Yleensä teen sitä versiota, jossa jalat ovat suorana ja painoa mahdollisimman paljon käsillä.



Day 10

Tästäkin olen aivan mielettömän ylpeä. En todellakaan olisi uskonut, että pääsen edes tuohon asentoon. Venyvyys on jotain niin hienoa, ja varsinkin kun näkee pikkuhiljaa kehitystä. Olen täysin rakastunut venyttelyyn.



Tässä alkuun ensimmäiset 10 kuvaa. Tulossa vielä part 2 ja 3. Ja toivottavasti myös muita postauksia.

perjantai 22. elokuuta 2014

Kuulumisia

Sain Monkey timezh! -blogilta haasteen katkaista hiljaiselo blogissa ja kirjoitella vähän kuulumisia. Olisin voinut täyttää postauksen tuoreilla kuvilla, mutta laiskuuttani otin vain yhden blogin luonnoksista pohjaksi. 

Haasteen kysymys kuului: mitä kuuluu? No, sanotaanko suoraan, että tuntuu, että omat treenit loppuivat, kun aloitin ohjaamisen. Kirjoitin tammikuussa statistiikkapostauksen vuoden 2013 treeneistä. Kerroin, että olin treenannut keskimäärin 1,5 h per päivä tai 10,4 h viikossa. Tällä hetkellä vuoden 2014 luvut ovat.. (hetkinen, lasken) ..1,1 h per päivä tai 7,7 h viikossa. No okei, nyt kun katsoin raakaa statistiikkaa, ei kokonaistilanne näytä niiin pahalta kuin olin kuvitellut. Mutta tankotreenit ovat todellakin jääneet sivuun. Vuonna 2013 olin tankoillut keskimäärin 3,0 kertaa tai 3,9 tuntia viikossa. Tämän vuoden tämänhetkinen tilanne on 1,4 kertaa tai 1,7 tuntia viikossa. Tähän en tietenkään laske mukaan ohjauksia, koska ne eivät ole omia treenejäni vaan työtä. Vaikka työssäkin tulee hiki ja väsy, en ole kuitenkaan itse varsinaisesti treenannut. 

Pahoittelen tätä tapaani ilmaista treenikuulumiseni. Rakastan statistiikkaa, numeroita, exceleitä ja listoja. On vain luonnollista minulle vastata numeroin.


Mutta jospa selkeyttäisin tilannetta myös sanoin. Alkuvuodesta omat treenit tuntuivat vain liialta kaiken viikko-ohjelman päälle. Olin juuri aloittanut uuden haastavamman työtehtävän, ainejärjestön puheenjohtajuuden ja tämän ihan uuden liikunnanohjaajatyön, joten olin yksinkertaisesti superväsynyt. Kun treeni-into pikkuhiljaa alkoi heräillä, en enää uskaltanut mennä oman tasoni ohjatuille tunneille, koska pelkäsin, että taukoiluni jälkeen en osaa enää mitään ja voimat eivät riitä. Ja tällä hetkellä tilanne on oikeasti se, etten jaksa mitään ja kaikki sattuu. Mutta onneksi ihanien treenikavereideni ja kollegoideni Lauran ja Kaisan kanssa olen saanut vähän niinkuin treenata salaa. Kyllä se tästä taas pikkuhiljaa. Kesä meni liiankin rennosti, mutten osaa katua sitä, koska kesä oli myös maailman paras. Olen silti tyytyväinen, että syksyn sirkustunnit ja Vertical Clubin opetreenit ovat taas täällä, koska ne saavat minut suorastaan puhkumaan energiaa.


Sirkukseen olenkin tänä vuonna panostanut paljon enemmän kuin tankotanssiin. Sirkusta olen harrastanut tänä vuonna 1,9 kertaa tai 3 tuntia viikossa. Sirkuksen alle menevät ilma-akrobatia, käsinseisonta ja pariakrobatia. Pariakrobatia onkin uusin villitykseni. Olen löytänyt parin, jonka kanssa olen jo muutamia kertoja päässyt treenaamaan ennen pitkää kesälomaani. Tähän liittyy oikeastaan hauska sattuma. Olin Circus Helsingin kesäleirillä tehnyt muutaman kerran pariakrobatiaa ja siitä innostuneena selailin Instagramia hashtagilla pariakrobatia. Osuin erään tuntemattoman ihmisen kuvaan, josta kuitenkin bongasin tutut kasvot. Sehän oli työkaverini! (Siis toisesta työstäni, ei Vertical Clubilta.) Tapasin tämän työkaverini muutaman päivän päästä työpaikan kehittämispäivillä ja tiedustelin heti, harrastaako hän pariakrobatiaa. Hän vastasi, että kuva oli hänen ensimmäiseltä kokeilultaan. Suostuttelin tyypin kuitenkin kokeilemaan muutamaa temppua kanssani - missäpä muualla kuin kesken illanvieton kaikkien työkavereiden edessä.. Valtaisien aplodien jälkeen sovimme treenitreffit ja olemme nyt oppineet kaikkea mahdollista siistiä. Laitan joskus kuvia tännekin, jos parini suostuu. Pariakrobatiasta innostuneena olen siirtänyt paritemppuilun myös renkaalle. Oppilaatkin ovat tykänneet paritempuista, joten todennäköisesti pidän aiheesta myös workshopin marraskuussa.


Ja hei, ihan vain kaikkien huvitukseksi: olen käynyt salilla tänä vuonna kerran! Tämä harvinainen tapaus sattui 25.5. ja tein lähinnä "kaikkea kivaa", kuten leuanvetoa, pohkeita, hauista ja ojentajia. (Ojentajien treenaaminen on kivaa sillä masokistisella tavalla.)

Jospa tässä olisi tällaiset kivat pikakuulumiset. Monesta asiasta olisi kyllä kerrottavaa, mutta ei se enää niin hauskaa ole kolmen kuukauden viiveellä. Saattaa olla, että kerron silti. Kuulemisiin!

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

BarStarzz-workshop Gymillä

Nyt on taas opittu uutta. Olin viime viikon keskiviikkona Gymillä BarStarzz-workshopissa, jonka veti Ed Checo. Jos BarStarzz ei ole tuttu, tsekkaa vaikkapa tämä video:


Ed näkyy videolla kohdasta 2:18. Hulluja temppuja. Juuri sellaisia, joita olisi ihan mielettömän siistiä pystyä itsekin tekemään. 

Mitään näin vaikeaa emme kuitenkaan workshopissa tehneet. Workshop kesti kaksi tuntia, ja alkoi kevyellä alkulämmittelyllä. Vähän nivelten pyörittelyä ja muutamat haarahypyt. Sen enempää ei tarvinnut, koska aloimme tehdä liikkeitä ihan helpoista variaatioista, ja siirryimme pikkuhiljaa vaikeampiin. 

Ed huolehti, että kaikkia liikkeitä kokeillaan vain muutaman toiston verran, ettemme turhaan väsyttäisi itseämme. Workshopin tarkoitus ei ollut vetää itseään piippuun, vaan oppia tekniikkaa.

Aloitimme punnerruksilla. Ensin muutama ihan tavallinen, sitten kapea asento, leveä asento, timanttipunnerrus, sivulle punnerrus, yhden käden punnerrus, taputuspunnerrus, jne.. Olen kovin ylpeä itsestäni, kun pystyn tekemään taputuspunneruksia. Mutta jälleen uusia haasteita löytyy nurkan takaa heti, kun jotain opit. Seuraava askel on taputtaa selän takana. Siihen en vielä pysty.

Seuraavaksi teimme pistoolikyykkyjä ja leuanvetoja. Pistoolikyykyt menivät yllättävän hyvin. Olen yleensä niissä todella huono. Mutta silti jouduin vähän vetämään itseäni kädellä ylöspäin, jos menin ihan alas saakka. Kun pistoolikyykky alkoi sujua, se yhdistettiin yhden jalan hyppyyn korokkeelle, samoilla vauhdeilla. Pelottavaa, mutta onnistui. Woohoo! Leaunvedoissa kokeilimme taas kaikenlaisia erilaisia variaatioita: myötäote, vastaote, leveä ote, kädet aivan yhdessä, kädet ristissä, toinen käsi myötäotteella ja toinen käsi vastaotteella, jne.. Hauskaa! Jos joskus perusote ei huvita, voi lähteä leikkimään variaatioilla.

Minä ja Ed
Ja sitten niitä jänniä! Valitettavasti en tiedä näiden suomenkielisiä nimiä: muscle up ja back lever ja kaikki mahdolliset variaatiot niistä. Muscle up oli minulle vielä turhan raskas. Pienellä pompulla lattialta onnistui. Haluaisin tämän kuitenki oppia, koska se on vaan niin cool. Eli treeniä treeniä! Parastahan BarStarzzissa on, että näitä juttuja voi harjoitella missä tahansa leikkitelineessä jossain ulkona.

Workshop oli mielestäni todella hauska ja hyödyllinen. Ed antoi paljon variaatioita helpoista supervaikeisiin. Nyt kun portaat ovat tiedoissa, voi aloittaa oman treenin itselle sopivasta tasosta ja siirtyä sitten eteenpäin, kun alkaa sujua.

Sellaista tällä kertaa.. 

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Lajikokeilu: Curling

Olen tänä vuonna ainejärjestöni hallituksen puheenjohtaja, ja puheenjohtajan arvovaltaisiin tehtäviin kuuluu järjestää hallitukselle virkistys. Halusin järjestää jotain aivan erilaista, jota kukaan ei tulisi arvaamaan edes vahingossa. Ja eipä kukaan arvannutkaan ennen kuin saavuimme hallin eteen: curlingia!

Heittovuorossa.
Oikeastaan laji ei ollut minulle täysin uusi. Olen kerran yläasteaikoina käynyt kokeilemassa. Silloin meitä opetti itse Markku Uusipaavalniemi, joka oli silloin paljon esillä joukkueensa loistavan curling-menestyksen takia. Jotenkin itse kokeilu ei ole jäänyt mieleen. Muistan vain liukastelun liukupohjallisen kanssa. Tälläkin kertaa olimme Oulunkylän curlinghallissa, mutta Markun sijaan opettajana oli Eszter - hyvin ammattitaitoinen ja mukava nainen. Kokeilu kestää 2 h ja maksaa 170 €/rata. Yhdelle radalle mahtuu 8 pelaajaa. Meitä oli 11, joten jakauduimme kahdelle radalle.

Ensin saimme opastuksen pelin sääntöihin, jonka jälkeen harjoittelimme kivien heittoa. Oikeasti kiveä vain liu'utetaan pitkin jäätä eikä sitä koskaan nosteta ilmaan, mutta termiä "heitto" kuitenkin käytetään. Kun kaikki kivet oli heitetty toiseen päähän, harjoittelimme harjausta. Harjaus vähentää kitkaa kiven ja jään pinnan välillä, jolloin kivi kulkee pidemmän matkan. Vaikka pelin säännöt olivat hyvin simppelit, oli itse peli aika vaikea. Heiton pituuden säätely oli järjettömän vaikeaa. Suurin osa omista heitoistani joko jäivät auttamatta liian lyhyiksi tai sujahtivat suoraan kentän päätyyn. Ei pisteitä.

Kiven kanssa liu'utaan jonkin matkaa ja päästetään irti.
Pelin tarkoituksena on saada oman joukkueen kivet lähemmäs pesän (eli tuon sinisen rinkulan) keskipistettä kuin vastustajajoukkueen. Jokaisella kierroksella vain toinen joukkue saa pisteitä - se, jonka kivi on lähimpänä keskipistettä. Joukkue saa pisteitä sen mukaan, kuinka monta kiveä heillä on lähempänä keskustaa kuin vastustajajoukkueen lähin kivi. Eli vaikka keltaisella joukkueella olisi viisi kiveä pesässä, he eivät saa yhtään pistettä, jos punaisen joukkueen yksi kivi on lähempänä keskipistettä.

Punaiselle joukkueelle tulossa kaksi pistettä.
Peliä jaksoi hyvin pelata sen puolitoista tuntia, joka opastuksen jälkeen jäi jäljelle. Minulla ainakin oli hauskaa, vaikken kovin hyvä lajissa ollutkaan. Näissä tiloissa sai muuten olla omia juomia mukana. Tiedoksi vain, jos joku siellä innostuu järjestämään curlingia myös omaan virkistykseen, polttareihin, tms. Curlingkokeilua varten ei tarvitse mitään erikoista taustaa tai välinettä. Sisäpelikengät ja lämmintä päälle riittää. Hallilta saa toisen kengän päälle liukupohjallisen, ja tietysti kaikki muut pelivälineet.

Curlingista ei ehkä tule uusin harrastukseni, mutta kokeilu oli hauskaa, ja menisin uudestaankin, jos mahdollisuus tulisi.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Sukkavenyttelyä

Pitkästä aikaa taas täällä blogin puolella. Luonnoksena on vaikka kuinka monta juttua, mutta kun ei saa aikaiseksi, niin ei saa. Nämäkin kuvat ovat jo huhtikuulta. Ja vaikka niin superonnellinen olin tällä hetkellä, en silti saanut kirjoitettua siitä. 

En ole nimittäin koskaan ollut kovin notkea. Enkä myöskään venyttele kovin ahkerasti. Treenien päätteeksi kyllä, ja joskus, kun sille päälle satun. Olen silti pitkään haaveillut, että saisin yläkautta jalasta kiinni, eli tehtyä Dancer's posen. Mutta kun ei se käsi taivu, jos sivukautta nappaa jalasta kiinni ja yrittää kääntää. Näin jokunen kuukausi sitten tankotanssija Oona Kivelän sukkavenyttelykuvan Instagramissa ja halusin itsekin kokeilla. Ja voilà, sieltä se nousi!


Olin niin mahdottoman onnellinen! Ei se ole vielä ihan siellä, mutta lähempänä kuin koskaan ennen. Jippii! Ehkä tämä haave ei olekaan ihan täyttä utopiaa. Tosin en edelleenkään saa motivoitua itseäni venyttelemään, vaikka näin konkreettinen tavoite minulla onkin.

Seuraavana päivänä kokeilin samaa ylösalaisin:


Siistiä! Jokin siellä selkä-hartia-olkapää-akselilla ottaa vastaan, mutten vieläkään oikein tiedä, mikä. Jotkut selkävenyliikkeet sujuvat oikein hyvin. Esim. silta ja seiska (käsinseisontaliike, joka muistuttaa seiskaa). Mutta nämä, joissa kädet viedään yläkautta taakse, eivät onnistu.


Mutta en murehdi sitä, mitä en vielä pysty tekemään, vaan iloitsen tästä valtavasta kehityksestä.


Linkkivinkki: Ystäväni Ella oli valokuvaamassa minua Vertical Clubilla. Tosi upeita kuvia, joista parhaat ovat nähtävissä Ellan blogissa. Postaukseen tästä. Ellan blogi on muutenkin aivan ihana. Juttua onnellisuudesta ja itsensä kehittämisestä. Juuri samoja asioita, joita itse mietin päivittäin. Käy tutustumassa!

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

+2 uutta trikkiä

Koska YouTube-tilini on erittäin hämärä eikä keskustele Bloggerin kanssa, päätin kokeilla, voiko videot ladata suoraan koneelta Bloggeriin. Kommentoi, jos et saa videoita näkymään. 

Seuraavat videot ovat pääsiäistreenin tulosta. Olin todella tyytyväinen pääsiäisen saavutuksiin ja olisin halunnut kirjoittaa niistä heti blogiinkin. Jostain syystä en kuitenkaan ole jaksanut.

Aloitin treenaamalla kärrynpyörää tangolla. Tämä oli minulle pitkään sellainen ärsyttävä traumaliike. Olin erittäin ylpeä, kun opin liikkeen muutamalla yrittämällä, kun sitä ensimmäisen kerran treenasimme tunnilla. Kerrankin opin nopeasti jotain, joka ei kaikille ollut ihan helppo. Opin sen jopa monella eri otteella… kunnes viimeisellä toistolla jalkani törmäsi tankoon, menetin tasapainoni ja putosin pepulleni lattialle. Auts.. Sen jälkeen en enää uskaltanut kokeilla kärrynpyörää yksin. Tarvitsin aina apulaisen. Vaikka avustus olisi ollut kuinka vähäistä, en kuitenkaan uskaltanut tehdä yksin. Nyt vihdoin pääsiäisenä meillä oli valmiina matot yhden tangon alla ja keksin, että nyt ei sattuisi, vaikka putoaisin. Pikkuhiljaa kerta kerralta jalat nousi korkeammalle, kunnes se vihdoin meni. Ihan ite! Jee! Videolla kauheat jännityskoukkujalat, mutta hei, traumaliike selätetty, joten annan itselleni anteeksi. Jippii!



Toinen pääsiäistreenin huippukohta oli tämä otteenvaihto ayshassa. En ollut ennen pääsiäistä kertaakaan kokeillut vaihtoa ilman niinsanottua perämiestä, eli tyyppiä, joka pitää peräpäästä kiinni. Taas matot tangon alla uskalsin kokeilla. Monta yritystä sai tehdä, mutta onneksi sieltä kääntyy aika turvallisesti alas, vaikkei tasapainoa saisikaan pidettyä. Kunhan vaan saa tangosta uudelleen kiinni, mutta siinä ei ollut mitään ongelmia. Tämä on suhteellisen helppo otteenvaihto. Ja woohoo, mitkä bileet, kun se aysha vihdoin vaihdon jälkeen jäi vakaasti paikoilleen. Eikö se niin mene, että kun kerran on tehnyt, niin sen osaa? Ei vaan vaihto onnistuu aina silloin tällöin, mutta ei todellakaan joka kerta. Harjoitukset jatkuvat, mutta olen silti todella ylpeä, että olen jo siinä vaiheessa, että välillä onnistuu. 


Opin myös pari muuta toisille helppoa mutta itselleni vaikeaa temppua pääsiäisen aikana. Välillä ärsyttää, kun oma oppimiseni on niin hidasta, mutta toisaalta riittääpä sitten haasteita pidemmäksi aikaa. Olen tämän vuoden aikana treenannut tankoa säälittävän vähän, mutta ehkä innostus taas syttyy, kun huomaan, että vielä voi oppia uutta. Ja en tarkoita sillä, että osaisin jo kaiken opittavan, vaan sillä, että minunkin on mahdollista oppia yhä vaikeampaa.

torstai 1. toukokuuta 2014

SUP Fit -kokeilu Erimoverilla

Hauskaa vappua! 
Kohta lähden jatkamaan vapunviettoa Ullanlinnanmäelle, mutta sitä ennen vähän tarinaa uudesta lajikokeilusta. 

Blogiani lukeneet varmasti muistavat useat postaukseni SportSetteristä, jonka tyytyväinen asiakas olen ollut viime vuoden maaliskuusta saakka. Viime viikolla minulta kysyttiin, haluaisinko kokeilla SportSetterin uutta mobiilisovellusta ilmaiseksi. No tietysti! Palvelun tiedän jo loistavaksi, ja sovelluksena homma toimii varmasti vieläkin sujuvammin. Latasin sovelluksen kännykkään ja lähdin kokeilemaan pitkästä aikaa uutta lajia: SUP Fit -tuntia, jonka järjesti Erimover.


Erimoverilla on paljon erilaisia vesiliikuntatunteja, mutta myös tavallisia lattiatunteja. Tunteja löytyy kaikenikäisille taaperoista senioreihin. Toimintaa on ympäri Suomea, ja ymmärtääkseni kaikki tunnit pidetään vuokratiloissa. Palvelut ovat kurssimuotoisia, mutta tunneille voi ilmoittautua myös kertamaksulla lähettämällä sähköpostia osoitteeseen info (at) erimover.fi. Tuossa alla näkyy esimerkiksi Helsingin aikuisten tuntien tarjonta. Muut paikat löydät joko selailemalla sivuilta tai helpommin kirjautumalla varauspalveluun. 


SUP Fit -tunti pidettiin Hotelli Haagan uima-altaalla. Lahjoitin SportSetter-passini myös kaverilleni, jotta pääsimme yhdessä kokeilemaan. Jännitän aina kaikkea uutta, josta en tiedä mitään, joten on turvallisempi olo kaverin kanssa. Heh. Pukeutumisohjeeksi annettiin joko uimapuku tai kevyet, puhtaat liikuntavaatteet. 

SUP-laudat raahattiin varastosta uima-altaaseen ja siinä sitten yritettiin pysyä pystyssä altaan reunoihin ja kavereiden lautoihin törmäilystä huolimatta. Olen kokeillut SUP-lautaa kerran aiemmin, kun viime kesänä meloin laudan päällä seisten pienen lenkin Lauttasaaren suunnalla, myöskin SportSetter-passilla. Tästä huolimatta olin aivan paniikissa astuessani ensimmäistä kertaa laudalle. Tai lähinnä nuo äkilliset tömähdykset altaan reunoihin aiheuttivat pelkoa. Ja pienessä altaassa siltä ei voinut välttyä. Heti kuitenkin piti lähteä kyykkäämään ja jopa nousemaan välillä varpaille. Huh! Hyvinhän siellä päällä pysyy, jos on vain rentona ja antaa veden viedä. 



Alkulämmittelyjen lisäksi tuntiin kuului tasapainoharjoituksia, lihaskuntoa ja venyttelyä. Tasapaino-osiossa yritettiin pysyä laudan päällä yhdellä jalalla ja liu'utella toista jalkaa eteen ja taakse. Vaikka harrastan hyvää tasapainoa vaativia lajeja, olin laudan päällä aivan hukassa. Jalkapohjia alkoi jo särkeä, kun pienet lihakset yrittivät etsiä tasapainoa. Lihaskunto-osuudessa teimme mm. yhden käden soutua laudan takaosassa kiinni olevan kuminauhan avulla. Lisäksi ihan tavalliset vatsalihasliikkeet ja punnerrukset onnistuivat laudan päällä. Hurjinta taisi olla liike, jossa seisoma-asennosta mentiin mahalleen, noustiin ylös, hypättiin ja sitten selinmakuulle. Hauskinta taas marssiminen leveässä haara-asennossa, jolloin lauta keinui puolelta toiselle ja saimme aikaiseksi huimat aallot.


Päälläseisontaa kokeilin ihan omin päin tunnin jälkeen.
Vaikka olin kovin jännittynyt puolet tunnista, oli SUP Fit minusta silti todella hauskaa. Tällaista tuntia olisi hauska kokeilla jossakin avovedessä, mikä onkin mahdollista kesällä. Jäykkyyteni aiheutti nimittäin pelko siitä, että lyön pääni altaan reunaan tai kaadun jonkun kanssajumppaajan päälle. Muutenhan veteen putoamista ei tarvitse pelätä. Se voi olla jopa hauskaa. Putosin tunnin aika kerran laudalta - muut yhtä kohtalotoveria lukuunottamatta pysyivät koko tunnin kuivana. (Viime vuonna kahden tunnin melontaretken aikana en pudonnut kertaakaan.) Hauska tunti, ei liian rankka, mutta tasapainoa ylläpitävät lihakset ovat kovassa käytössä koko tunnin ajan. Menisin ehdottomasti uudelleen.

Tunnin jälkeen kokeilin itsekseni päälläseisontaa:


Jalat haarassa pysyy vakaasti.
Jalat liian nopeasti kohti kattoa.
Ja kuperkeikka veteen.

Lyhyesti vielä mobiilisovelluksesta. SportSetter-sovellus on juuri lanseerattu ja toimii tällä hetkellä vain iPhonella. Sovellus löytyy AppStoresta hakemalla SportSetter. Kun sinulla on aktiivinen tili, voit valita haluamasi passit itse. (Selaimella käytettynä ei ole tätä mahdollisuutta, vaan saat passit täyttämäsi profiilin perusteella.) Sovelluksella voit selailla eri aktiviteetteja ja aktivoida haluamasi passin milloin vain. Kun pääset liikuntapaikkaan, avaat passin tiedot sovelluksella, kirjaudut sisään palveluun (check-in) ja näytät avautuvan näkymän vastaanotossa. Kätevää!

Muilla älypuhelimilla voit käyttää SportSetter-palvelua selaimen kautta ja lähettää passin omaan sähköpostiisi. Sähköpostista voit avata passin kännykällä ja pääset samantyyppiselle sivulle, jossa voit kirjautua sisään palveluun ja näyttää avautuvan näkymän vastaanotossa. Tätä tapaa käytin ennen mobiilisovelluksen lanseeraamista ja sekin oli kätevää. (Siinä oli myös vähän coolimpi check-in-näkymä, josta oli kiva ottaa screeshot blogikuvitusta varten.)

Seuraavaksi voisin kokeilla saunajoogaa, lockingia tai vaikka allaspyöräilyä..

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Jalka päähän -haaste

Venyttelyn merkeissä jatketaan blogin puolella. Saan usein päähäni erilaisia tavoitteita. Niitä tulee oikeasti viikottain. Tällä kertaa olen keksinyt, että haluan saada spagaatissa takajalan kiinni päähän. Tämän postauksen kuvat ovat kaikki maaliskuun loppupuolelta.


Tämä ylläoleva kuva oli lähtötasoni. Spagaatti ei ole ihan pohjassa, mutta tuntuu silti ihan mukavalta nostaa takajalka pystyyn. Joinain päivinä pystyn valumaan spagaatissa niin alas, että voin ihan mukavasti "istua" asennossa, mutta useimmiten se jää hieman huteran oloiseksi.



Kokeilin myös lonkankoukistajavenytyksestä saada jalkaa kohti päätä. Seinästä on apua, kun voi vähän "kiivetä" alaspäin. Nyt on kova tahto saada se jalka päähän ihan missä vain asennossa. Tavoitteelleni ei ole mitään erityistä syytä. Se olisi vain hauskaa.



Ja viimeisenä tämä, josta olen kaikkein ylpein. Sehän on jo melkein siellä! Tosin otsahiukset tuossa tekevät pientä optista harhaa, mutta silti. Spagaatti on kyllä aika kaukana lattiasta tässä kuvassa. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.. Olen sanonut tuhannesti, mutta sanon edelleen: voi kunpa jostain löytyisi se motivaatio venytellä. Kovasti tahtoisin olla notkea, mutta venyttelen todella harvoin. Miksi? Ehkä täytyisi keksiä taas joku haaste, jonka edistymistä täytyy julkisesti esitellä päivittäin. Ulkoinen motivaatio, paras motivaatio?

Ja ihan lopuksi täytyy vielä vähän iloita, että jee, aurinko! Ihana ihana kevät! Pikkuruinen farkkutakki on kaivettu esiin, pesty talven jäljiltä ja otettu käyttöön. Ostin myös uudet aurinkolasit. Päätin, että vaikka näyttäisin miten tyhmältä, laitan tänä kesänä silmien hyvinvoinnin ulkonäön edelle. Aurinkoista päivää kaikille!