maanantai 11. marraskuuta 2013

Viime viikkoni

Näin viime yönä unta, että joku kiivaasti tiedusteli, miksen ole pitkään aikaan kirjoittanut blogiini mitään. Olen halunnut kovasti kirjoittaa, mutta aikaa ei ole ollut. Viime viikolla oli nimittäin MMYL:n ensimmäisen speksin näytökset. Olen projektissa yksi kolmesta tuottajasta (preesens, koska työ jatkuu..), ja lisäksi olin mukana myös tanssijatiimissä. Kuvissa ihanat, kauniit ja upeat tanssijattaremme. 

Toissa sunnuntaina vedimme viimeisen läpimenomme ennen kenraaliharjoitusta, ja illalla tunsin kurkussa tutunlaisen kivun. Ajattelin aluksi, että olen varmaan vain käyttänyt ääntäni paljon harjoituksissa. Mutta hetkinen, enhän minä ole näyttelijä, vaan tanssija, joten en edes ole käyttänyt ääntäni. Pakko oli taipua uskomaan, että sieltä se taas tuli - kvartaaliflunssani. Stressillä oli varmasti tekemistä sen kanssa, että flunssa iski juuri ennen ensi-iltaa. 


Maanantaina meinasin silti lähteä treeneihini. Olen joutunut olemaan liikaa pois tangolta ja Gymin PowerPolenkin missaan suunnilleen joka viikko, koska olen joka maanantai töissä. Tällä kertaa olin saanut vaihdettua iltavuoroni aamuvuoroon, ihan vain PowerPolen takia. Muutaman tunnin henkisen taistelun jälkeen päätin, että vaikken osaa omaa parastani ajatella, niin ajattelen edes speksin parasta. Jos en nyt lepäisi, en välttämättä pystyisi tanssimaan speksissä, ja se sekoittaisi muiden tanssijoiden kuvioita. Niinpä jätin treenit väliin, ja yllättävän vapaaillan käytin televisiota (!) katsellen avopuolisoni kanssa. En oikeasti muista, milloin olisin viimeksi katsonut televisiota. Kiinnostavin ohjelmatarjonta oli Suomen vartijat. En oikeastaan tiedä, miten kykenin katsomaan sitä humalaisten härväilyä jopa kaksi ja puoli jaksoa. Minulla kun on aika vahvat mielipiteet alkoholin liikakäytöstä, minkä takia en ihmeemmin viihdy baareissa.

No, tiistaina oli sitten kenraaliharjoituksen vuoro. Ilta oli todella pitkä. Pääsimme Gloriaan kuudelta, jolloin alkoi lavastusten rakentaminen. Kenraali aloitettiin muistaakseni vasta reilusti kymmenen jälkeen. Ihan päin prinkkalaahan se meni, mutta eikös kenraalin kuulu aina mennä huonosti, jotta itse esitys menee loistavasti? Puoli kahden aikaan aamuyöllä pääsimme lähtemään Gloriasta.


En saanut yöllä nukuttua kuin muutaman tunnin, koska tukkoinen nenä piti hereillä. Menimme keskiviikkona taas kolmeksi Glorialle ja vedimme vielä pikaisesti kohtausten vaihdot, jotta kaikki tietää, missä pitää milloinkin olla. Seitsemältä oli showtime, ja jännitti aivan hulluna. Tuntui, etten ollut ollenkaan valmis vielä. Pääsimme kuitenkin kahden muun tanssijan kanssa heti alkuun lavalle vetämään tanssin, jonka olimme treenanneet kuntoon jo kevääksi. Se oli sama tanssi, jonka vedimme ainejärjestömme juhlassa ns. speksin trailerina. Askelkuviot olivat siis hyvin hallussa, joten ei stressiä siitä. Omstarttiin pääsivät mukaan myös muut tanssijat. Kun ensimmäiset tanssit olivat ohi, alkoi jännitys vaihtua itsevarmuudeksi. Ensi-ilta meni mielettömän hyvin. Kyllä hymy oli herkässä.

Torstaina oli vielä toinen näytös. Sen aavistelin jo etukäteen menevän huonommin. Keskiviikko oli nimittäin aivan täydellinen veto tanssijoiden osalta, joten pelkäsin tuudittautuvani siihen tunteeseen, että kyllä se tänäänkin menee aivan itsestään. No, vähän huonommin menikin. Muutamia virheitä tuli kaikille, mutta kukaan ei kuitenkaan jäätynyt. Yleisö nautti, ja se on tärkeintä. Shown jälkeen oli mieletön fiilis. Nyt se on tehty! Kilisteltiin nopeahkosti Gloriassa ja jatkettiin Club Kaikuun speksibileisiin. Kaikussa soitettiin speksimme biisejä, joten tunnelma oli katossa.

Perjantaina oli vielä sillis, jonka jälkeen jouduin palaamaan arkeen ja menemään töihin. Työpäivä sujui kuitenkin ihan rattoisasti, vaikkakin vähän väsyneesti.

Lauantaina tapahtui jotain aivan mieletöntä. Minulla oli kokonaan vapaa päivä. Ei töitä, ei treenejä, ei mitään. Nautiskelin täysin siemauksin. Kävin äitini kanssa salaatilla, jonka jälkeen jäimme vielä pitkäksi aikaa pöytään höpöttelemään. Miten ihanaa kerrankin istua ilman kiirettä. Ei tarvinnut vahdata kelloa, että milloin pitää lähteä, jotta ehdin vielä bussiin, joka vie seuraavaan paikkaan. Illalla vietin laatuaikaa avopuolisoni kanssa leffaa katsoen. Minulla oli taas vaihteeksi kauhuelokuvafiilis. (Tämä on jo sisäpiirivitsimme, kun minulla taitaa aina olla juuri sinä päivänä kauhuelokuvafiilis.) Katsoimme The Amityville Horrorin (2005). Ihan viihdyttävä pätkä, mutta olen nähnyt jo aika monta samanlaista. Rakastan katsoa elokuvia, mutta nykyään on sillekin aivan liian vähän aikaa. Vielä kotona asuessani katselin monta elokuvaa viikossa, ja olin läheisen Makuunin vakioasiakas. Vielä yksin asuessani saatoin katsoa elokuvia iltamyöhään/yöllä, mutta nykyään täytyy ottaa huomioon toisenkin ihmisen unitarpeet.

Sunnuntaina olin jo hieman terveemmänoloinen. Töistä kiiruhdin suoraan tankotreeneihin. Ensin ohjattu Open class ja sen jälkeen showryhmän treenit, joissa keksin jo muutaman kivan kombon koreografiaani. Viime viikolla oli aivan minimaalinen määrä treenitunteja speksin takia, mutta se olikin jo itsessään tarpeeksi rankkaa ja aikaa vievää. Flunssa alkoi heti speksin jälkeen (ja stressin loputtua) vaihtua vain pieneksi nuhaksi.

Nyt paluu arkeen ja hyvään treeniin!

1 kommentti: