keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Tanssiteatteri Hurjaruuth: Talvisirkus Kosmos

Tällä kertaa olen ihan ajoissa menovinkkini kanssa. Kävin tänään sirkuskaverini kanssa katsomassa Tanssiteatteri Hurjaruuthin uusimman shown - Talvisirkus Kosmoksen. En ole aiemmin ollut katsomassa Hurjaruuthia, joten en oikein tiennyt, mitä odottaa. Olin kuitenkin kuullut todella paljon hyvää, joten ihan huono tämä ei voisi olla. Talvisirkus Kosmos olikin juuri niin hyvä kuin olin kuullut, ja ehdottomasti ylitti kaikki odotukseni. Postauksen kuvat ovat mediakuvia Hurjaruuthin sivuilta.


Tämä oli ensimmäinen kokemukseni sirkuksesta, johon yhdistetään ihan kunnolla myös teatteria. Yksittäiset sirkusesitykset oli sidottu koko shown läpi kulkevaan tarinaan. Nimensä mukaisesti teemana oli kosmos. Teema näkyi jokaisessa esityksessä, puvustuksessa ja musiikissa. Hienosti toteutettu kokonaisuus siis. 


Kosmos kesti väliaikoineen noin kaksi tuntia. Sen aikana ei ollut yhtään hetkeä, jolloin olisin ollut tylsistynyt. Rakastin joka hetkeä. En edes osaa valita suosikkiani kaikista upeista esityksistä. 


Pasin ja Katerinan pariakro/jalkajongleeraus-esityksen olen nähnyt nyt kolme kertaa (he ovat esiintyneet myös Circus Helsingillä), mutten ikinä kyllästy katsomaan heidän taidokasta yhteistyötään. En pysty käsittämään, miten tällaista voi edes lähteä harjoittelemaan, saati sitten tulemaan siinä näin hyväksi. 

Ilma-akrobaatti Corinne on myös tuttu Circus Helsingiltä. Hän on aivan mieletön kankailla. Susannan upea hulavanne-esitys oli kaunista katseltavaa ja innosti taas joku kerta ottamaan vanteet esiin vapaissa treeneissä. Mattiaksen cyr-rengasveto taas herätti halun kokeilla joskus tuota lennokasta lajia. Mietin esityksen aikana, kuinkahan monta kertaa murskaisin sormeni renkaan alle, jos lähtisin itse kokeilemaan. Upeita vetoja olivat kaikki muutkin. Treenimotivaatiota satoi taas roppakaupalla, ja Hurjaruuthin talvisirkuksesta tulee aivan varmasti perinne. 


Suosittelen lämpimästi Talvisirkus Kosmosta. Esityksiä on Kaapelitehtaalla 6.1.2014 asti ja lisätietoja lipunmyynnistä saa täältä.

Ja milloinkas sinne sirkuskouluun sai hakea...?

tiistai 19. marraskuuta 2013

Treeniviikko 46/2013

Maanantai:
Lepo

Tiistai:
Lepo

Keskiviikko:
Aerial Yoga Lempeä (1 h)
Contortion (1 h)

Torstai:
Aerial Stretching (1 h)
Tankotanssi Pole 3 Flow (1 h 15 min)
Ilma-akrobatia, rengastrapetsi (1 h 30 min)

Perjantai:
Lepo

Lauantai:
Rengastrapetsi Aerial Hoop 1 -ohjaus (1 h)

Sunnuntai:
Tankotanssi showryhmätreenit (1 h 45 min)


Yhteensä: 8 h 30 min


Laiskottaa, laiskottaa. Ainoastaan tankotanssi- ja sirkustreenit tuntuvat kiinnostavan. Ja niihinkin tuntuu vähän vaikealta lähteä tuon synkän, kylmän ja sateisen ilman vallitessa ulkona. Tällä viikolla maanantai, tiistai ja perjantai menivät iltatöissä. Koska tankotanssi- ja sirkustreenit ovat aina iltaisin eikä muu kiinnosta, treeniä ei tullut ollenkaan.

Syksy on muutenkin minulla aina suurta väsymyksen aikaa. Aamut ovat vaikeita. Illalla väsyttää jo aikaisin. Minulla on herätyslamppu, mutta käytin sitä tänä aamuna ensimmäistä kertaa tämän syksyn aikana. Ja kappas, olen pirteästi hereillä jo kello kahdeksalta. En ole viitsinyt käyttää lamppua, ettei se vain häiritsisi avopuolisoni unta, kun valo alkaa hiljalleen kirkastua puoli tuntia ennen herätysaikaa. Mutta toisaalta, tekisihän valoon herääminen varmasti hänellekin hyvää. Nyt kun kehtasin lamppua taas pitkästä aikaa kokeilla, tuntuu se kultaakin kalliimmalta. Ihana herätä virkeänä!

Keskiviikkona pääsin vihdoin Contortion-tunnille. Tunti on tullut Vertical Clubin valikoimaan syyskuun alussa, mutta olen siitä lähtien joka keskiviikko joko ollut töissä tai on ollut jotain muuta tärkeää menoa. Tunti on todella hyvä kombinaatio liikkuvuutta ja akrobaattisuutta. Opettajana toimii reipas ja hauska Suvi, jonka ammattitaitoisessa opetuksessa pystyn aina tekemään mitä ihmeellisempiä asioita. Tätä lisää!

Olen harkinnut ja päättänyt, että otan sittenkin Aerial Stretching -tunnit liikuntalaskuriin mukaan. Tunti on nimittäin aika rankka. Tai ainakin minun ei-niin-venyvälle kropalleni. Jotkut venytykset ovat aika hardcore, ja otan venyttelyt aina tosissani. Venyttelin pitkään spagaattia siten, että menin suunnilleen niin alas kuin tuntui mukavalta ja ns. lösähdin siihen. Eihän sellaisesta ole mitään hyötyä. Joskus pari vuotta sitten (ehkä silloin, kun aloitin sirkustunnit) sirkuksella opin, että venyttelyssä käytetään myös lihaksia. Esimerkiksi eteenpäin taivutuksessa voit joko ottaa käsillä vähän jalkapohjasta kiinni ja köllötellä siinä, tai voit painaa vatsalihaksilla napaa kohti reisiä ja saada tuntuvan venytyksen. Tämän oivalluksen jälkeen venyttelyni on tehostunut ja edistystäkin on alkanut näkyä. Tällä ideologialla käyn myös Aerial Stretching -tunnilla. En tiedä, mainitsinko jo aiemmin, mutta ihanaa, kun Vertical Clubilla on nyt sekä Aerial Stretchingiä että Contortion-tunteja, koska olen toivottoman laiska venyttelijä, jos täytyy yksin tehdä.

Lauantaina vapaat treenit vaihtuivat yllättäen rengastrapetsitunnin sijaistukseen. Se oli ensimmäinen tuntiohjaukseni ja mielestäni ihan hyvin meni. Toivottavasti oppilaidenkin mielestä. Ainoastaan tunnin taso saattoi vaihtua ykkösestä open classiksi. Osa oppilaista oli käynyt tunneilla jo niin pitkään, että ykköstason temput sujuivat kuin vettä vain. Heille tarjosin hieman vaikeampia temppuja, kun taas ensikertalaisten kanssa kävimme alkeisjuttuja. Jänskää, mutta kivaa!

Sunnuntain showryhmätreenit onnistuin taas itseltäni pilaamaan. Viime viikolla Open class ennen showryhmätreenejä vei liikaa voimia, joten tällä kertaa jätin kaikki muut treenit väliin, jotta voisin treenata täysillä sen kaksi tuntia. Mutta en tullut ajatelleeksi, että myöhäinen isänpäivän päivällinen (3 ruokalajia) vähän ennen treenejä ei ole hyvä idea. En mielestäni edes syönyt erikoisen paljon, ja viihdyimme ravintolassa kuitenkin kolme ja puoli tuntia. Kuvittelin, että ruoka ehtisi laskeutua. Mutta ei. Niinpä keskityin yhteisen puolen tunnin treenin jälkeen suunnittelemaan vain koreografiani lattiaosuuksia. Hyvä minä.

perjantai 15. marraskuuta 2013

Blogihaaste: 11+11 faktaa minusta

Olen saanut muutaman päivän sisällä kaksikin eri blogihaastetta. En ole oikein sellaisten ystävä, koska epäilen, että ketään kiinnostaa lukea kirjoittamiani vastauksia. Mutta menköön nyt tällä kertaa, kun muutenkin on blogissa ollut niin tyhjää. Koitetaan kuitenkin pitää treenaiheisena. Ja epämiellyttävin osuus on ehkä se, että niissä usein täytyy haastaa muitakin vastaamaan samoihin kysymyksiin. Siihen vedän tällä kertaa rajan, ja tyydyn toteamaan, että te 11 bloggaajaa siellä, jotka haluaisitte tehdä tämän, teidät on haastettu!

Haastaja: Laura, Beauty Through Broken Glass 

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa itsestään 11 faktaa.
2. Pitää myös vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä haastetuille.
4. Pitää haastaa 11 bloggaajaa, joilla on alle 300 lukijaa.

Kohta 1: 11 faktaa minusta

1. Rakastan käsinseisontaa. Rakastan sitä ehkä enemmän kuin tankotanssia, vaikka tankotanssi onkin päälajini. En ole siinä vielä kovin hyvä, mutta koska laji on niin vaativa, jokainen pienenpienikin edistysaskel antaa mieletöntä onnistumisen iloa. Katselen ihaillen käsinseisonnan jatkokurssilaisia, jotka harjoittelevat viereisessä tilassa samaan aikaan, kun minulla on ilma-akrobatiatunti. Olisinpa joskus yhtä hyvä. Voisinpa harjoitella käsinseisontaa joka päivä..


2. Rakastan venytellä parin kanssa. Ikinä yksin venytellessä ei pääse niin pitkälle kuin silloin, kun kaveri auttaa painamalla venytystä enemmän pohjaan. Jollain masokistisella tavalla se tuntuukin kivalta. 

3. Käyn Pole Guru -tunneilla, mutta supermies on minulle vaikea tankotanssiliike. Kyllä minä sen osaan, mutta se ei todellakaan ole sujuva enkä siksi tykkää siitä. Siitä syystä en myöskään harjoittele sitä koskaan, ellei ole pakko.

4. Ihailen Arnold Schwarzeneggeriä hänen saavutuksistaan, niin treenissä kuin elämässä. Ihan oikeasti. Ja Terminator-leffat ovat ihan parhaita. Olen nähnyt 12 Arnold-elokuvaa.



5. No tämä ei nyt liity treenaamiseen, mutta edellisestä faktasta innostuneena täytyy kertoa, että olen jonkinasteinen leffafriikki. Nykyään ei ole enää kovin usein aikaa katsella elokuvia, mutta haaveilen siitä koko ajan. Aiemmin, vielä kotona asuessani, katselin monta leffaa viikossa. Eikä se vielä riitä. Minun täytyy myös jatkuvasti selailla IMDb:tä (Internet Movie Database), ja jokaisen katsotun elokuvan jälkeen lukea kaikki trivia, kömmähdykset ja katsojien arvostelut kyseisestä elokuvasta. Parhaat jutut kerron innoissani avopuolisolleni. Avopuolisoni minut tuntien esitteli minulle YouTube-kanavan, johon hän tiesi minun jäävän heti koukkuun - Cinema Sins. Kanavan ylläpitäjä esittelee videoillaan aina yhden elokuvan "synnit", eli mitä niissä on vikana. Synnit voivat olla tarinan epäloogisuuksia, jonkun hahmon tyhmää käyttäytymistä, ihan suoria virheitä tai jotain muuta ihan vain ärsyttävää. Suosittelen. Kolmas lempparisivustoni on MovieMistakes.com, joka listaa elokuvien kaikki virheet. Esimerkiksi jossain kohtauksessa vilahtavan kuvausryhmän jäsenen, näyttelijän vaihtuvan hiustyylin eri kuvakulmissa tai jonkin asian, joka ei olisi voinut olla vielä olemassa aikana, johon elokuva sijoittuu. 

6. En pidä talviurheilulajeista. Ehkä siksi, etten osaa niistä mitään kovin hyvin. En osaa kunnolla hiihtää enkä luistella. En ole ikinä lasketellut tai lumilautaillut. En oikeastaan edes halua kokeilla, koska pelkään rikkovani itseni. Olen niin epävarma suksilla jo ihan pienessäkin alamäessä, etten ihan varmasti pärjäisi isommassa. Jos pitäisi kuitenkin valita, valitsisin mieluummin lumilaudan, koska eniten pelkään sitä, että sukset menevät ristiin. 

7. Armeija-aikana onnistuin välttämään sekä pyöräilyn että hiihdon. Kumpikaan niistä ei ollut kovin houkuttelevaa välineiden laadun takia, joten pidän tätä hyvänä saavutuksena. Pyöräilemään en pystynyt avonaisen leikkaushaavani takia, ja hiihdon onnistuin välttämään johtajatehtävieni laadun takia. Uimaan olisin kyllä voinut mennä, mutta sitäkään en armeijassa päässyt tekemään kuin kerran iltavapailla. Tämäkin johtui leikkaushaavasta.

8. Lähdin tänä vuonna juoksemaan puolimaratonin ihan vain siksi, että viime vuonna harmitti jäädä kotiin, kun avopuolisoni lähti juoksemaan. En pidä juoksemisesta ja maaliin tullessani vannoin, etten ikinä enää lähde tällaiseen kidutukseen, vaikka hyvä fiilis itsensä voittamisesta olikin. Jäi kuitenkin ärsyttämään, kun HCR todettiin vajaaksi, joten oli pakko ilmoittautua mukaan vielä ensi vuodenkin puolimaratoniin. Mutta sen jälkeen ei ikinä enää! (Never say never, etc...)


9. Minun on pakko aina salilla käydessäni järjestellä paikkoja sarjojen välissä. Ärsyttää, kun tavaroita ei viedä paikoilleen tai jos samaan telineen "oksaan" on laitettu erikokoisia painoja. Inhottavaa, jos tarvitsemani paino täytyy kaivaa monen kiekon alta, kun niitä "oksia" olisi ihan riittävästi jokaiselle painolle. Työvuoron päätteeksi (olen töissä liikuntakeskuksessa) käytän myös aikaa levypainojen järjestelemiseen. Joskus jopa niin pakkomielteisesti, että jään töihin yliajaksi. (Ylitöistä ei voi puhua, koska en saa siitä palkkaa.) Samoin käsipainot menevät joka ilta oikeaan järjestykseen. Itse asiakkaana tykkäisin, että tavarat löytyisivät oikeilta paikoiltaan eikä niitä tarvitsisi metsästää ympäri salia.

10. Olen kertonut aiemmin blogissa, ettei minulla ole kovin paljon treenivaatteita. Nykyään on! Otin kerran asiakseni mennä H&M:n treenivaateosastolle ja ostaa kerrankin kunnolla treenivaatteita. (Saa nähdä, kuinka kauan kestävät, mutta ainakin niitä nyt on.) Nyt on useampia urheiluliivejä, pari treenitoppia ja muutamat leggingsitkin. Ainoastaan tankoilusortseja on todella vaikea löytää, mutta niitäkin tilasin yhdet uudet Nikeltä. Niissä on hitusen liian pitkän lahkeet, mutta eiköhän niillä pärjätä. 

11. Olen iloinen, että saan tehdä töitä liikunnan parissa, vaikka olenkin vain asiakasneuvoja. Haaveissa olisi kuitenkin suorittaa ryhmäliikunnanohjaajan koulutus ja päästä sitä myötä vetämään joitakin tunteja. 

Kohta 2: Haastajan 11 kysymystä minulle

1. Mistä unelmoit?

Unelmoin siitä, että olisin mielettömän hyvä tankotanssija ja sirkusakrobaatti. Olisin todella linjakas ja aina nilkat ja polvet suorassa. Osaisin tulkita erilaisia tunteita esityksessäni ja herättäisin tunteita myös katsojissa. Saisin myös opettaa taitojani uusille innokkaille treenaajille.
Kuva: Nina Saksman
2. Kerro noloin sinulle sattunut asia, josta saat vieläkin punan poskelle, jos joku uskaltaa muistuttaa tapahtuneesta.

Ei nyt tule mieleen mitään supernoloa. Usein häpeän tapahtumia muutaman päivän tai ehkä viikon, mutta sitten ne unohtuvat, tai eivät ainakaan enää hävetä niin paljon. Sellainen asia, mikä harmittaa vielä silloin tällöin, on se, että olin juuri aloittanut karppaamisen ennen yliopisto-opintojen alkua. En silloin tiennyt, että alkoholi vaikuttaa karppatessa huomattavasti enemmän kuin normaalisti. Uudet opiskelijakaverit saivat siis minusta känniääliövaikutelman, vaikka olen aina osannut juoda kohtuudella. Ja nykyään osaan taas, kun en enää karppaa.
 

3. Millainen kerta on ollut sinun pahin kännisi? (Äläkä väitä ettet ole koskaan spyytannut, it's a lie!)
No joku näistä karppaus+alkoholi-kerroista, kun muisti meni ja laukku hävisi. Mitään ei onneksi sattunut, ja laukkukin löytyi poliisiasemalta kaikki tavarat tallessa.

4. Kerro sun parhaista seikkailuistasi ystäviesi kanssa, kesälomalta, koulusta, mistä ikinä...
Erään yläaste- ja lukiokaverini kanssa oli aina seikkailua, missä tahansa liikkui. Hän on joku ihmeellinen hullujen ihmisten magneetti, joten hänen kanssaan kulkiessani tapasin aina mitä kummallisempia ihmisiä. Saimme myös aina mielettömän hyviä ideoita, joiden toteutuksesta on jäänyt lämpimiä, hauskoja muistoja.

5. Mitkä ovat 3 pahettasi?
Battery, iPhone, briejuusto.
 



6. Millainen kouluoppilas olet ollut, kympinoppilas vai kapinallinen?
Ala-asteella olin luokan paras. Yläasteella meni jo vähän huonommin, mutta ihan ok silti, ehkä kasin oppilas. Lukiossa suoritin hurjan määrän kursseja (oppimäärään kuuluu 75 kurssia, minä suoritin yli 100), mutten ollut mikään kympin oppilas. Ehkä sitä kasin luokkaa edelleen. Kielistä tuli helposti kymppejä, mutta esim. uskonto ja historia olivat kutosia. Tykkäsin erityisesti kielistä ja psykologiasta, ja lisäksi matematiikka, fysiikka ja kemia olivat kivoja. Uskonto, maantiede, historia ja yhteiskuntaoppi olivat tylsiä.
 

7. Mitkä ovat 2 ehdottomasti lempivaatettasi, joista et voisi ikinä luopua?
Hmm.. Ei taida oikein olla sellaisia. Yksien arkikorkokenkien hajoamista surin paljon enkä olisi millään viitsinyt niistä luopua. Tykkään kovasti myös pääkallohuivistani.
 

8. Luettele 5 asiaa, joista pidät itsessäsi. (Nyt saa kehua)
Lihaksikkaat pohkeet, reidet ja hauikset. Olen todella huolellinen ja nopea oppimaan. Saan hienoja asioita aikaiseksi. Uskallan lähteä mukaan asioihin, jotka hieman pelottavat. Ja tietenkin pidän siitä, että osaan tehdä hienoja temppuja tangolla ja rengastrapetsilla.
 

9. Kerro lapsuudestasi.
Lapsuuteni oli todella kiva. Rakkaat isosisarukseni pitivät minusta huolta, leikkivät kanssani ja järjestivät milloin mitäkin kivoja yllätyksiä ja ohjelmaa. Siskollani oli esimerkiksi tapana piilottaa karkkia "karkkiherraan" eli savesta tehtyyn päänmuotoiseen säilytysastiaan. Minun piti kovasti toivoa karkkiherralta karkkia, niin toive toteutui. Kerran "saunatonttu" oli tuonut saunaan minulle uuden Barbien. Siskoni oli hankkinut sen minulle ihan itse. Veljeni taas vaati, että pääsiäisenä käytiin ensin hänen luonaan virpomassa, ja häneltä saimmekin isoimmat sulkaamunat. Hänen kanssaan sain myös pelata sählyä takapihalla, ja jännästi joka kerta voitin sählyä harrastavan veljeni. Isä hemmotteli kovasti ja äiti vei mukaville reissuille, joista on paljon hyviä muistoja. Ihan mahtava lapsuus siis.
 

10. Millaiseksi voisit kuvailla sinun tyyliäsi? Meikki, pukeutumis etc.
Sanoisin ehkä ennemmin, ettei minulla ole tyyliä ollenkaan. Tykkään kirkkaista väreistä vaatteissa, mutta meikki on yleensä aika huomaamaton. Huulimeikkiä en käytä ja luomiväriäkin vain erikoistapauksissa. Normaalisti käytän vain meikkivoidetta, puuteria, poskipunaa, ripsiväriä ja joskus rajauskynää. Vaatteisiin voisin ehkä panostaa enemmän, jos kaikki rahani eivät kuluisi urheiluun.
 

11. Pelkäätkö mitään? 
Pelkään jonkin verran pimeää. Kauhuelokuvan jälkeen täytyy nähdä selkeästi kaikkiin nurkkiin, ja työpaikan sulkeminen yksin on joskus aika pelottavaa, kun on iso pimeä tila. Pelkään myös käärmeitä. Pelottavin asia, mitä olen ikinä tehnyt, on benjihyppy. 


Kohta 3: 11 kysymystä haasteen vastaanottajille

1. Kuinka monta leukaa vedät?
2. Mikä elokuva on lähiaikoina herättänyt eniten tunteita, ja miksi?
3. Kerro 3 parasta asiaa sisaruksissasi. Jos sinulla ei ole sisaruksia, niin kerro parhaasta kaveristasi.
4. NYT-liitettä mukaillen: mikä on lempituoksusi ja missä sitä voi haistella?
5. Onko sinulla jokin erikoinen lahjakkuus? Mikä?
6. Kerro lapsuudestasi, joku tarina, jossa jouduit hauskaan/yllättävään/omituiseen tilanteeseen.
7. Jos voisit lopettaa työt, mutta varallisuutesi pysyisi ennallaan, mitä tekisit ajalla, jonka nyt käytät töihin? Jos et tee töitä, niin korvaa työ-sana opiskelulla.
8. Oliko sinulla lapsena mielikuvituskavereita? Kerro niistä.
9. Jos saisit elää jonkun elokuvan tarinaa, minkä elokuvan valitsisit ja kuka hahmoista olisit?
10. Mikä asia itkettää sinua?
11. Mitkä kolme taitoa haluaisit oppia?

Kohta 4: Kyselen, jos joku haluaisi tehdä tämän haasteen. Jos joku tarttuu, linkkaan hänen haastepostauksensa tähän alle.


Life, the Universe and Pole Dancing
Monkey Timezh!
PolePain

Treeniviikko 44&45/2013

Koitetaas taas palata tänne blogiin. Vanhoilla kuvilla, kun ei kerran uusia saa otettua.
Ensin viikko 44 eli 28.10.-3.11. Muistelin, että olisin liikkunut todella vähän ennen speksiä, mutta näköjään nimenomaan speksitreenit ovat nostaneet liikuntamääriä aika korkealle.

Maanantai:
Tanssi speksitreeniä (2 h)

Tiistai:
Lepo

Keskiviikko:
Lepo

Torstai:
Tankotanssi Pole 2/3 (1 h 15 min)
Tankotanssi Pole 3 Flow (1 h 15 min)
Ilma-akrobatia, rengastrapetsi (1 h 30 min)

Perjantai:
Tanssi speksitreeniä (45 min)

Lauantai:
Tanssi speksitreeniä (2 h 15 min)

Sunnuntai:
Tanssi speksitreeniä (2 h 30 min)
Tankotanssi showryhmätreenit (1 h 15 min)
(Aerial Stretching (30 min))


Yhteensä: 12 h 45 min


Jos ei olisi ollut speksitreenejä, viikon ainoat omat treenit olisivat olleet torstaina ja sunnuntaina. No, ehkä vähän huono ajattelutapa, koska ilman speksiä ei olisi niin kiire ja ehtisin omiinkin treeneihin. Mutta edelleen on mysteeri, miksi olen torstaille varannut itselleni kaksi tankotanssituntia ennen ilma-akrobatiaa. Ihan suhteellisen rankka kombo minullekin, vaikka aika hyvin jaksan tuplatreenejä. Ja jos yksi tunneista on vähän kevyempi, jopa triplatreenejä. Mutta nuo kolme olivat kaikki rankkoja tunteja, joten olo oli aika loppuunkulutettu illalla. Sunnuntai showryhmätreenien lopuksi pidimme ihanan rauhallisen Aerial Stretching -pikatuokion. Nykyään venyttelen huomattavasti enemmän, kun Vertical Club on lisännyt hyviä venyttelytunteja. Pikkuhiljaa alan venyä paremmin ja paremmin, jee jee! Vielä kun enemmän uskaltaisi kysellä treenikavereita tekemään yhteisvenyttelyjä. Niin paljon paremmin venyy, kun joku vähän painaa.


Ja sitten se kiireentäyteinen viikko 45 (4.11.-10.11.), jolloin speksimme kenraali ja näytökset olivat. 


Maanantai:
Lepo / Flunssa

Tiistai:
Tanssi kenraaliharjoitus (30 min) / Flunssa

Keskiviikko:
Tanssi speksin näytös 1 (30 min) / Flunssa

Torstai:
Tanssi speksin näytös 2 (30 min) / Flunssa

Perjantai:
Lepo / Flunssa

Lauantai:
Lepo / Flunssa

Sunnuntai:
Tankotanssi Open class (1 h)
Tankotanssi showryhmätreenit (1 h 15 min)


Yhteensä: 3 h 45 min



Vuoden neljäs flunssa tosiaan iski juuri ennen ensi-iltaa. Tietenkin. Ainahan minä olen kipeä, kun pitäisi olla tekemässä jotain todella tärkeää. Edelleen harmittaa, kun omat vanhojen tanssitkin menivät kauheassa flunssassa. Yritin mennä pää kainalossa, koska se oli once in a lifetime -tilaisuus. (No, okei, omalla kohdallani ei edes ollut, koska tanssin jo lukion ensimmäisellä, koska silloinen poikaystäväni oli kakkosella.) Kävin aamulla ala-asteellamme tanssimassa ja tanssittamassa pikkupoikia. En pystynyt sanomaan sanaakaan, mutta tanssit menivät kunnialla. Sitten tanssimme yläasteelle, jolloin jouduin osan tansseista jättämään väliin, mutta suurimman osan kuitenkin jaksoin. Sen jälkeen oli kuitenkin niin huono olo, etten jaksanut lähteä enää jäähallille enkä illalla tanssia vanhemmille ja muille sukulaisille. Ja kun oli niin kaunis kampaus ja pukukin. Lukion toisella en enää jaksanut osallistua, joten lupauduin juontamaan tilaisuuden. Lopulta jouduin kuitenkin juontamisen lisäksi tanssittamaan toista tyttöä, koska hänen parinsa oli sairastunut. Ei ollut kuitenkaan samaa fiilistä, kun olin ihan perus pikkumustassa. 

Vähän meni taas sivuraiteille, mutta eipä tästä viikostakaan sen enempää ole sanottavaa. 

maanantai 11. marraskuuta 2013

Viime viikkoni

Näin viime yönä unta, että joku kiivaasti tiedusteli, miksen ole pitkään aikaan kirjoittanut blogiini mitään. Olen halunnut kovasti kirjoittaa, mutta aikaa ei ole ollut. Viime viikolla oli nimittäin MMYL:n ensimmäisen speksin näytökset. Olen projektissa yksi kolmesta tuottajasta (preesens, koska työ jatkuu..), ja lisäksi olin mukana myös tanssijatiimissä. Kuvissa ihanat, kauniit ja upeat tanssijattaremme. 

Toissa sunnuntaina vedimme viimeisen läpimenomme ennen kenraaliharjoitusta, ja illalla tunsin kurkussa tutunlaisen kivun. Ajattelin aluksi, että olen varmaan vain käyttänyt ääntäni paljon harjoituksissa. Mutta hetkinen, enhän minä ole näyttelijä, vaan tanssija, joten en edes ole käyttänyt ääntäni. Pakko oli taipua uskomaan, että sieltä se taas tuli - kvartaaliflunssani. Stressillä oli varmasti tekemistä sen kanssa, että flunssa iski juuri ennen ensi-iltaa. 


Maanantaina meinasin silti lähteä treeneihini. Olen joutunut olemaan liikaa pois tangolta ja Gymin PowerPolenkin missaan suunnilleen joka viikko, koska olen joka maanantai töissä. Tällä kertaa olin saanut vaihdettua iltavuoroni aamuvuoroon, ihan vain PowerPolen takia. Muutaman tunnin henkisen taistelun jälkeen päätin, että vaikken osaa omaa parastani ajatella, niin ajattelen edes speksin parasta. Jos en nyt lepäisi, en välttämättä pystyisi tanssimaan speksissä, ja se sekoittaisi muiden tanssijoiden kuvioita. Niinpä jätin treenit väliin, ja yllättävän vapaaillan käytin televisiota (!) katsellen avopuolisoni kanssa. En oikeasti muista, milloin olisin viimeksi katsonut televisiota. Kiinnostavin ohjelmatarjonta oli Suomen vartijat. En oikeastaan tiedä, miten kykenin katsomaan sitä humalaisten härväilyä jopa kaksi ja puoli jaksoa. Minulla kun on aika vahvat mielipiteet alkoholin liikakäytöstä, minkä takia en ihmeemmin viihdy baareissa.

No, tiistaina oli sitten kenraaliharjoituksen vuoro. Ilta oli todella pitkä. Pääsimme Gloriaan kuudelta, jolloin alkoi lavastusten rakentaminen. Kenraali aloitettiin muistaakseni vasta reilusti kymmenen jälkeen. Ihan päin prinkkalaahan se meni, mutta eikös kenraalin kuulu aina mennä huonosti, jotta itse esitys menee loistavasti? Puoli kahden aikaan aamuyöllä pääsimme lähtemään Gloriasta.


En saanut yöllä nukuttua kuin muutaman tunnin, koska tukkoinen nenä piti hereillä. Menimme keskiviikkona taas kolmeksi Glorialle ja vedimme vielä pikaisesti kohtausten vaihdot, jotta kaikki tietää, missä pitää milloinkin olla. Seitsemältä oli showtime, ja jännitti aivan hulluna. Tuntui, etten ollut ollenkaan valmis vielä. Pääsimme kuitenkin kahden muun tanssijan kanssa heti alkuun lavalle vetämään tanssin, jonka olimme treenanneet kuntoon jo kevääksi. Se oli sama tanssi, jonka vedimme ainejärjestömme juhlassa ns. speksin trailerina. Askelkuviot olivat siis hyvin hallussa, joten ei stressiä siitä. Omstarttiin pääsivät mukaan myös muut tanssijat. Kun ensimmäiset tanssit olivat ohi, alkoi jännitys vaihtua itsevarmuudeksi. Ensi-ilta meni mielettömän hyvin. Kyllä hymy oli herkässä.

Torstaina oli vielä toinen näytös. Sen aavistelin jo etukäteen menevän huonommin. Keskiviikko oli nimittäin aivan täydellinen veto tanssijoiden osalta, joten pelkäsin tuudittautuvani siihen tunteeseen, että kyllä se tänäänkin menee aivan itsestään. No, vähän huonommin menikin. Muutamia virheitä tuli kaikille, mutta kukaan ei kuitenkaan jäätynyt. Yleisö nautti, ja se on tärkeintä. Shown jälkeen oli mieletön fiilis. Nyt se on tehty! Kilisteltiin nopeahkosti Gloriassa ja jatkettiin Club Kaikuun speksibileisiin. Kaikussa soitettiin speksimme biisejä, joten tunnelma oli katossa.

Perjantaina oli vielä sillis, jonka jälkeen jouduin palaamaan arkeen ja menemään töihin. Työpäivä sujui kuitenkin ihan rattoisasti, vaikkakin vähän väsyneesti.

Lauantaina tapahtui jotain aivan mieletöntä. Minulla oli kokonaan vapaa päivä. Ei töitä, ei treenejä, ei mitään. Nautiskelin täysin siemauksin. Kävin äitini kanssa salaatilla, jonka jälkeen jäimme vielä pitkäksi aikaa pöytään höpöttelemään. Miten ihanaa kerrankin istua ilman kiirettä. Ei tarvinnut vahdata kelloa, että milloin pitää lähteä, jotta ehdin vielä bussiin, joka vie seuraavaan paikkaan. Illalla vietin laatuaikaa avopuolisoni kanssa leffaa katsoen. Minulla oli taas vaihteeksi kauhuelokuvafiilis. (Tämä on jo sisäpiirivitsimme, kun minulla taitaa aina olla juuri sinä päivänä kauhuelokuvafiilis.) Katsoimme The Amityville Horrorin (2005). Ihan viihdyttävä pätkä, mutta olen nähnyt jo aika monta samanlaista. Rakastan katsoa elokuvia, mutta nykyään on sillekin aivan liian vähän aikaa. Vielä kotona asuessani katselin monta elokuvaa viikossa, ja olin läheisen Makuunin vakioasiakas. Vielä yksin asuessani saatoin katsoa elokuvia iltamyöhään/yöllä, mutta nykyään täytyy ottaa huomioon toisenkin ihmisen unitarpeet.

Sunnuntaina olin jo hieman terveemmänoloinen. Töistä kiiruhdin suoraan tankotreeneihin. Ensin ohjattu Open class ja sen jälkeen showryhmän treenit, joissa keksin jo muutaman kivan kombon koreografiaani. Viime viikolla oli aivan minimaalinen määrä treenitunteja speksin takia, mutta se olikin jo itsessään tarpeeksi rankkaa ja aikaa vievää. Flunssa alkoi heti speksin jälkeen (ja stressin loputtua) vaihtua vain pieneksi nuhaksi.

Nyt paluu arkeen ja hyvään treeniin!

tiistai 5. marraskuuta 2013

Zero Gravity Company

En muista, miten päädyin kaksi vuotta sitten katsomaan Zero Gravity Companyn ensimmäistä teosta Ydin. Sekä avopuolisolleni että minulle tämä oli ensimmäinen kosketus nykysirkukseen. Rakastin esitystä! Olin aivan hurmaantunut erilaisista pienistä tarinoista naisten välisistä ihmissuhteista. 


Kun sirkustreenikaverini viime viikolla etsi seuralaista katsomaan Zero Gravity Companyn uusinta teosta, lupauduin siltä istumalta mukaan. En ollut itse edes huomannut koko tapahtumaa, joten olen iloinen, että joku muu huomasi. Huh! Lopulta mukaan lähti pari muutakin ilma-akrobatiaryhmästämme. 

Show oli jaettu kahdeksi erilliseksi esitykseksi. Ensin näimme Salla Hakanpään köysiesityksen Pinta, jonka jälkeen siirryimme toiseen saliin katsomaan Netta Lepistön ja Maarit Utriaisen esityksen Will Have Sex For Love. 

Kuva: Tom Hakala
Pinta oli puolituntinen yhden naisen show. Esityksessä oli käytetty useita nerokkaita elementtejä, jotka tekivät tempullisesti aika yksinkertaisesta esityksestä mielenkiintoisen. Lempikohtani oli, kun ilma-akrobaatin eteen putosi valkoinen kangas, johon heijastettiin veden alla kuvattua köysitemppuilua. Kankaan takaa esiintyjä katsoi kaihoisasti videoidun itsensä ilmavaa liikkumista veden nosteessa. Loppukohtaus oli sinäänsä hieno veden ryöpytessä esiintyjän päälle, mutta voimakas strobovalo yleisöön päin kohdistettuna ei ollut migreeni-ihmisen mieleen. Onneksi valo ei kuitenkaan laukaissut migreenikohtausta, ja pääsin nauttimaan myös seuraavasta esityksestä.

Kaikki taide ei aina puhuttele kaikkia, ja pakko sanoa, että tämä ei nyt puhutellut minua. Treenikaverini sen sijaan tykkäsivät todella paljon. Omaan mieleeni jäivät vain ne alussa mainitsemani nerokkaat elementit. Sirkusesitykseltä olisin toivonut enemmän sirkustemppuja ja vähemmän performanssitaidetta. Mutta kuten sanottu, toiset tykkäsivät kovastikin.

Kuva: Janne Pietiläinen
Sen sijaan shown toinen osa, Will Have Sex For Love, oli mielestäni kertakaikkisen upea. Rakkauden kaipuuta kuvattiin välillä kauniisti ja koskettavasti, välillä raadollisesti ja koomisestikin. Alun läpinäkyvään muovipressuun kirjoitettu teksti "Will do anything for love" oli esityksen kantava teema. Myös tässä esityksessä välineitä käytettiin todella oivaltavasti. Olen niin kateellinen upeille esiintyjille, jotka tuovat lavalle jotain täysin uutta. Ja pystyvät ilman sanoja kertomaan kokonaisia tarinoita ja kuvailemaan vahvasti erilaisia tunteita. Will Have Sex For Love oli jotain täysin sanoinkuvaamatonta. Taitavaa sirkustemppuilua ja vahvaa tulkintaa. Tarinoita rakkauden koko tunnekirjosta. Netta Lepistö ja Maarit Utriainen todella koskettivat minua.

Kirjoitukseni tuli siinä mielessä vähän myöhässä, kun Cirkon esitykset ovat nyt jo kaikki menneet. Mutta Facebookia kun selailin, niin Will Have Sex For Love on nähtävissä ainakin Vantaan Lumosalissa 28.11.2013. Liputkin vain 8 €. Suosittelen lämpimästi!

Linkkejä:
Zero Gravity Companyn nettisivut
Zero Gravity Company Facebookissa

lauantai 2. marraskuuta 2013

Treeniviikko 43/2013

Maanantai:
Lepo

Tiistai:
Käsinseisonta (1 h 30 min)

Keskiviikko:
Tanssi speksitreeniä (1 h 30 min)

Torstai:
Tanssi speksitreeniä (2 h)
(Aerial Stretching (1 h))
Tankotanssi Pole 3 Flow (1 h 15 min)

Perjantai:
Tankotanssi Pole Guru (1 h 15 min)
Aerial Yoga Näppärä (1 h)

Lauantai:
Lepo

Sunnuntai:
Lepo


Yhteensä: 8 h 30 min


Aloitan tästä 26.7. otetusta kuvasta. Monkey timezh! -blogin Skyie kävi meillä Vertical Clubilla treenaamassa, ja kommentoin silloin, että luulin hänen allegrakuvaansa omakseni. Niin samannäköisiä olemme niin hiusten värin, tankopöksyjen kuin ihan itse asennonkin puolesta (=ei niin kovin venyvä). Skyie ei ilmeisesti uskonut, koska mainitsi blogissaan haluavansa nähdä tämän kuvan. Tadaa, tässä se on! En olekaan allegraa kokeillut enää tuon jälkeen, koska se sattuu aivan mielettömästi. Mutta ehkä voisin antaa sille taas mahdollisuuden ja koittaa saada vaikka yläjalan suoraksi näin ensialkuun.

Sitten treeniviikkoon:

Tuntuu absurdilta kirjoittaa maanantain kohdalle "lepo", kun levosta ei ollut tietoakaan. Heräsin viideltä aamulla, olin töissä kahdeksan tuntia, kävin yhdessä kehityskeskustelun tyyppisessä keskustelussa työnantajan kanssa, olin kuolemanväsynyt, raahauduin vanhemmille syömään ja illalla menin speksin läpimenoon, jossa olin kymmeneen asti illalla. Yhhyh..

Tiistaina jälleen aamuvuoroon. Illan tanssitreeneihin en yksinkertaisesti jaksanut enää mennä kahden yön huonoilla unilla, joten otin lyhyet päiväunet ennen illan käsinseisontatreeniä. Kotiin pääsin kymmenen aikoihin.

Ja vielä keskiviikkona klo 4.45 herätys. Hyvin epätyypillistä, että minulla on yleensä ollenkaan aamuvuoroja, ja nyt sattui kolme peräkkäin. En ole kovin hyvä aamuherääjä, joten päivät olivat aivan tuskaa. Ja lisäksi, kun kolmaskin päivä venyi 22.30 asti speksitreeneissä.

Onneksi torstaina sai nukkua pitkään. Tosin heräsin tukkoiseen nenään jo kahdeksalta. No parempi sekin kuin viideltä. Torstain treenit olisi ehkä kannattanut perua väsymyksen takia. Ja pitikin. Mutta samaisen väsymyksen takia unohdin perua ne edellisenä iltana. Oli siis pakko raahautua. Lauran Pole 3 Flow -tunnit ovat kyllä mielettömän kivoja, mutta väsymys oli aivan liian valtaisa, jotta olisin saanut suupieleni väännettyä mihinkään hymyn tapaiseen. Se on huomattu ennenkin, etten vain toimi liian vähillä unilla. Lopulta luovutin sirkuksen ilma-akrotreenien kohdalla. Vaikka ne ovat ne, joista joudun eniten maksamaan. Mutta kun ei pysty, niin ei pysty.

Lauantai meni töissä, ja sunnuntai nyt ei varsinaisesti ollut taaskaan lepoa. Treenasimme speksiämme 7 tuntia. En vain osaa laskea, mikä osuus siitä olisi ollut tanssia, joten en merkkaa mitään.

Speksitreeneistä lähdimme treenikaverini kanssa PMMP:n viimeiselle keikalle. Keikka oli aivan upea, ja aloin kyynelehtimään jo avausbiisin Rusketuraitojen kohdalla. PMMP on ehdottomasti kaikkien aikojen lempibändini. Sanoitukset ovat kuin toisesta maailmasta. Jotain, mitä voi analysoida ja tulkita niin syvällisesti. Puhumattakaan upeista puhuttelevista sävellyksistä, joista loistavia esimerkkejä ovat San Francisco ja Leskiäidin tyttäret. Kiitos, PMMP. Jää ikävä.