keskiviikko 28. elokuuta 2013

SUP-lautailua Arctic Surf Shopin kanssa

Uu jee, nyt tuntuu taas hyvältä olla SportSetteri! Yksi tämän kuun passeistani oli nimittäin kahden tunnin SUP-kokeilu Arctic Surf Shopin kautta. Harmittelin jo, etten voi ottaa puhelinta mukaan kuvien ottamista varten, mutta onneksi yhdellä ryhmästämme oli mukanaan kännykkä vedenkestävässä pussissa. Kiitos kovasti kuvista! Niitä onkin nyt paljon. Mukaan matkaan sain sirkuskaverini Lauran. 


Arctic Surf Shop on kahden miehen yritys, joka tarjoaa SUP-lautailun lisäksi myös muuta vesilautailua. Esimerkiksi Surf Experience -paketista ryhmille sanotaan nettisivuilla näin: "Päälajina toimii Stand Up Paddle Boarding, ja muut mahdolliset lajit ovat lainelautailu, wakeboarding, wakesurfing ja purjelautailu." Yritys toimii Helsingissä, mutta on mahdollista tilata palveluja myös muualle Suomeen. Kokeilujen ja elämystapahtumien lisäksi Arctic Surf Shopilta voi vuokrata lautoja omaan käyttöön. 

Suorin käsin melonta ei ole niin raskasta. 

SUP-lautailu (eli Stand Up Paddle Boarding) on yksinkertaisesti laitettuna melontaa surffilautaa muistuttavan laudan päällä seisten. Meidän kokeilussa käytettiin ilmalla täytettäviä lautoja, mutta on olemassa myös muista materiaaleista valmistettuja lautoja. Itse ajattelin tietysti ensimmäiseksi lasten pumpattavia uimapatjoja, mutta nämä eivät olleet mitään sinnepäinkään. Kova ja jämäkkä laudan pitääkin olla, jotta sillä pystyy tuolla tavalla seistä. Lauta oli aika leveä eikä laudan päällä pysyminen ollut kovin vaikeaa. Paitsi ensimmäisten aaltojen kohdalla meinasin kaatua, kun jäin jonkinlaisessa taisteluvalmiusasennossa odottamaan niitä, vaikka olisi pitänyt vain meloa aaltojen läpi. 


Aloitimme ensin rannalla käyden läpi teoriaa. Rento asento, polvet hieman koukussa, melotaan kädet suorana ja aivan laudan vierestä, jne.. Sitten lähdimme harjoittelemaan veteen lähelle rantaa. Melominen sujui kaikilla heti hyvin. Niinpä heti kun ohjaajan silmä vältti, sirkusakrobaatit alkoivat testailla, mitä kaikkea muuta laudan päällä voi tehdä. Ensimmäisenä kokeilin siltaa, joka sujui hienosti, vaikka jännitys hieman heilutteli lautaa. Spagaatitkin kokeiltiin, mutta valitettavasti kuvat näistä epäonnistuivat. Ehkä täytyy käydä temppusuppailemassa myöhemmin uudestaan. 

Jes, päästiin perille!

Lyhyen kuvaustuokion jälkeen lähdimme melomaan. Teimme aika pitkän lenkin (tunnista puoleentoista tuntiin) läheisten saarien ympäri. Tyynessä vedessä melominen oli ihanaa. Rakastan vettä, kuten äskettäin taisin blogiini kirjoitellakin, joten nautin todella merestä ympärilläni. Kokeilin välillä melomista myös polvillaan ja istuen, jolloin meri tuntui vielä läheisemmältä ja rauhoittavalta. Loppuvaiheessa meloimme viistosti oikealta tulevaan vastatuuleen, jolloin homma alkoi muuttua toden teolla urheiluksi. Vasen puoli sai kovaa rääkkiä, kun melottiin lähes pelkästään vasenta puolta. 

Niskaseisontaa.

Alun temppuilujen ja pidemmän melontaretken takia olimme vähän myöhässä aikataulustamme. Seuraavan kokeilun piti alkaa jo seitsemältä, kun omamme alkoi viideltä. Ohjaaja kuitenkin sanoi, että saisimme jäädä vielä lautojemme kanssa temppuilemaan siksi aikaa, kun hän käy seuraavan ryhmän kanssa läpi teoriaa. Lopulta poistuimme vedestä puoli kahdeksalta. 

Päälläseisontaan lähdössä.

Laudat olivat aika tukevia, joten kaikenlaisia temppuja niiden päällä pystyi tekemään. Selvisimme kuivina siihen asti, kunnes päätimme kokeilla päälläseisontaa. Yritimme pitkään ottaa kuvaa, jossa olisimme yhtä aikaa pälläseisonnassa. Yllä oleva kuva oli paras, johon pystyimme. Tai vika oli lähinnä minussa. Laura pysyi hyvin, mutta itse aina onnistun sössimään näissä tilanteissa, kun alan kiirehtiä. Stressaan kuvaajan kärsivällisyyttä ja sitä, ehdinkö itse asentoon samaan aikaan kuin toinen. Niinpä näistä yhteisistä kuvista tuli pääasiassa seuraavanlaisia:

Loiskis!

Ärsyttävä piirre minussa. Sama tapahtuu aina tangollakin. Stressaan liikaa, jaksaako kuvaaja odotella, kun menen rauhassa asentoon, joten kiirehdin enkä siksi onnistu. Ja niin tuhlaan vielä enemmän kuvaajan aikaa, kun joudun menemään uudestaan ja uudestaan. Onneksi kuvaajallamme tällä kertaa ei ollut minkäänlaista kiirettä, joten stressasin pelkästään Lauran kärsivällisyyttä.


Mutta heti kun kokeilin ihan yksinäni, homma sujui loistavasti. Onneksi siitäkin saatiin todistusaineistoa.

Baby freeze onnistuu laudallakin!
Uusin oppimani temppu on tämä breakdance-liike baby freeze. 


Ja lopuksi Lauran upea taidonnäyte.

Aika kului liian sukkelaan. Olisin voinut temppuilla vielä pitkään. Vesi oli lämmintä, joten sinne pulahtelu ei tuntunut pahalta. Lähtiessä kuitenkin harmittelin, että ainut pitkähihainen kastui temppuillessa. Mukana oli ainoastaan kuivat shortsit ja toppi, joten kotimatka oli aikamoisen viileä. Kotiin tullessani rojahdin sänkyyn peiton alle enkä jaksanut enää nousta. Huhhuh, mikä treeni! Tuntui ainakin jaloissa, kyljissä ja käsivarsissa. Voin suositella kaikille, ja aion varmasti itsekin kokeilla vielä uudestaan. Ehkä vuokraan laudan ja lahjon jonkun ensin kuvaamaan tuhat temppua ja sitten lähtemään melontaretkelle kanssani. Tätä lisää!

Kiitos SportSetter! Kiitos Arctic Surf Shop! Kiitos Lauralle seurasta! Ja kiitos kuvaajalle kuvista! 

P.s. Olen edelleen SportSetterin maksava asiakas, eli postaus kumpuaa puhtaasta rakkaudesta palveluun! ;) 

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Syksyä odotellessa..

Nyt on meneillään päivä 11 ilman tankotanssitreenejä. Lempparilajin treenien puute on saanut kaiken muunkin treeni-innon katoamaan. HeiaHeiaan urheilua on kirjautunut tälle viikolle vain reilu 4 tuntia. Olen kyllä suunnitellut kaikenlaisia treenejä aamuille (illat olen ollut töissä), mutta motivaatio ei riitä toteuttamaan. No, välillä on näin, vaikka kuinka urheilu olisi elämäntapa. Uskon, että ensi viikko on taas normaali. Huomenna alkaa uusi lukukausi labrakurssilla, ja luennoista pääsen nauttimaan seuraavalla viikolla. Iltavuoroa on ensi viikolla vain kahtena iltana, ja loput työpäivät ajoittuvat viikonloppuun, jolloin ei muutenkaan mitään kivoja treenejä olisi. 

Viikko on ollut hieman treenimasentelua, mutta tänään tuntuu jo paremmalta. Ehkä siksi, että alan intoilla syksystä. Työt vähenevät, opiskelu jatkuu, speksin tekeminen alkaa kunnolla. Mutta parasta on, kun syyskausi alkaa kaikissa liikuntapaikoissa. Gymin PowerPole jatkuu ensi viikolla, Circus Helsingin tunnit seuraavalla viikolla, Vertical Clubilla alkaa uusia tunteja. Kokosin huvikseni tällaisen vakiotreenilukujärjestyksen. Eli näihin treeneihin menen aina, kun työ tai jokin muu painava syy ei estä. Muita tunteja varailen mielen mukaan - ja sen mukaan, miten paljon näitä vakiotreenejä jää väliin. Jos nimittäin pääsisin noille kaikille tunneille yhden viikon aikana, ei paljon muita treenejä enää tarvittaisikaan. Vakiotreeneihin kuuluvat vielä keskiviikkoaamun Aerial Yoga Lempeä ja tankotanssin Open Class, jotka onneksi sopivat aikatauluun myös opiskelulukujärjestyksen puolesta. 


Olen lähiviikkoina miestiskellyt, pitäisikö näin syksylläkin tehdä silloin tällöin juoksulenkkejä. Kevään treeniohjelmaan juoksu kuuluu, koska toukokuussa odottaa taas Helsinki City Run. Mietin tätä siksi, että pari kertaa on - uskomatonta kyllä - oikeasti tehnyt mieli lähteä juoksemaan! Siis minun, juoksunvihaajan, on tehnyt mieli juosta. "Senkus juokset, jos mieli tekee", joku ajattelee, mutta epäröin sitä sen aiheuttaman lihasjäykkyyden takia. En ole nytkään erityisen notkea, joten ajatus lihasten kangistumisesta entisestään ei houkuttele. Tankotanssissa ja muissa akrobaattisissa lajeissa venyvyys on tärkeää. Suurin osa liikkeistä näyttää aina paremmalta notkeamman ihmisen tekemänä. Joitakin liikkeitä en saa tehtyä ollenkaan niiden vaatiman venyvyyden takia. Siksi tätä juoksuasiaa pitää tarkkaan miettiä. Venyttely pitäisi ainakin viimeistään siinä vaiheessa saada mukaan viikkorutiiniin. 

Tämä postaus on nyt yhtä sillisalaattia, mutta halusin laittaa mukaan vielä kuvan tekemistäni kananmuna-banaaniletuista, koska olen viimein oppinut paistamaan ne! Kirjoittelin aiemmin tragikoomisista kokeiluistani, linkki tässä. Nykyään osaan jo. Tosin olen myös hieman vaihtanut reseptiä. Nykyään laitan yhden banaanin, kaksi kananmunaa ja n. 0,75 dl minttusuklaan makuista Whey-80 proteiinijauhetta. Ehkä tällainen koostumus on helpompi paistaa. Näitä lettuja olen nyt tehnyt useampanakin aamuna. Hyvää ja täyttävää. Hieman liikaa aikaa menee lettujen paistumista odotellessa, eli kiireaamuille nämä eivät sovi.

Tänään jään ehkä vielä töiden jälkeen salille, joten treeniviikkopäivitys on luvassa vasta huomenna.

torstai 22. elokuuta 2013

Sataa sataa ropisee..

Mikä kesän ja syksyn vaihteessa on parasta? Lämpimät vesisateet. Rakastan tehdä pitkiä kävelylenkkejä sateessa. Lämmintä päälle ja menoksi. Mielellään kuitenkin ei-vedenkestävää vaatetta, koska on ihanaa kastua kokonaan ja tuntea sade iholla. Herätän varmasti hilpeyttä (tai ärtymystä) katosten alla sadetta pitelevissä ihmisissä, kun hypin lätäköissä kuin pieni lapsi. Olen aina pitänyt vedestä: järvessä, meressä, sateena, sadettajasta.. 

Äsken oli aivan hurja sade. Taivas oli tumma ja vettä tuli aivan kaatamalla. Tuli hirveä hinku päästä ulos. Samalla hetkellä pesukone ilmoitti pesuohjelman päättyneen, joten aloin ripeästi ripustamaan pyykkejä kuivumaan, jotta ehdin ulos ennen kuin sade lakkaa. Juoksin ulos ja ah, ihana kaatosade! 

...kunnes noin minuutin päästä sade lakkasi. Eih! Vesi ei ehtinyt vielä tulla edes hupparin läpi. Ääh, mikä harmistus. Jatkoin sitten loput 29 minuuttia lenkistä ilman sadetta, välillä muutaman minuutin pätkiä juosten. Ihan vain, koska teki mieli juosta. No se siitä sitten. Seuraavaa sopivaa sadekävelyhetkeä odotellessa.
Kuva: Outo Kooma
Muuten onkin ollut taas vähän hankalaa motivoitua treenaamaan. Olen viimeksi päässyt tangolle viikko sitten keskiviikkona, ja mikään muu ei nyt tunnu innostavan. Tahdon tangolle! Seuraavaa kertaa saakin odotella seuraavaan torstaihin, ellen pysty sitä ennen sopimaan itselleni koreografiatreenejä. Haku Vertical Clubin showryhmään on auki enää ensi viikon lauantaihin, ja sitä ennen pitäisi saada jonkinlainen hakuvideo tehtyä. Kiire tulee.

Olen suunnittelut itselleni vaikka mitä treenejä. Kuun SportSetter-passit ovat vielä kokonaan käyttämättä, mutta en saa itseäni innostumaan nyt mistään muusta kuin tankotanssista tai sirkuksesta. Selvästi on siis tärkeää löytää itselleen laji, josta nauttii. Hankalampi on koittaa pakottaa itseään urheilemaan, jos ei kiinnosta. Luulen kyllä, että into kaikkeen löytyy taas, kun opinnot jatkuvat ensi viikolla. Kun päivät alkavat saada taas rutiinia, eikä tarvitse surumielisenä käyttää aamupäivää illan työvuoroa odotellessa ja miettiessä, mitkä kivat treenit tänäänkin jäävät töiden takia väliin.

Tällaisia alakuloisia terveisiä täältä päin. Ehkäpä illalla jään töiden jälkeen salille treenaamaan. Katsotaan. 

maanantai 19. elokuuta 2013

Treeniviikko 33/2013

Maanantai:
Lepo

Tiistai:
Lepo

Keskiviikko:
Aerial Yoga Lempeä (1 h 10 min)
Tankotanssi Open class (1 h)
Trikkejä hammockilla (30 min)

Torstai:
Bodyweight training (1 h)
Kävely 5,9 km (58 min)

Perjantai:
Kuntosali (52 min)

Lauantai:
Kävely 5,1 km (47 min)

Sunnuntai:
Lepo


Yhteensä: 6 h 17 min


Sellainen suhteellisen kevyt viikko tällä kertaa. Paljon on ollut töitä ja muita hoidettavia asioita, mutta osa tekemättömyydestä johtuu myös laiskuudesta. Ei ole tehnyt mieli liikkua. Maanantaina ja tiistaina olisin voinut käydä salilla, joogassa, kävelyllä, juoksemassa, mitä tahansa.. Mutta elättelin vielä toivoa, että olisin lukenut torstain tenttiin. Saatoin ehkä jopa luentokalvot hetkeksi avata. Keskiviikkona treenasin kaiken ajan, minkä ehdin ennen töitä. 

Torstaina tiesin jo, etten illalla menisi tenttiin, joten aamun olisi voinut käyttää hyväksi. Sen sijaan minut valtasi mieletön stressi ja ahdistus. Tiesin, että jos en mene tenttiin, en saa kandin papereita ensi keväänä. Käytin siis torstaiaamun sen asian harmitteluun. Järkevää. Johannes Hattusen bodyweight training tuli siltä kannalta hyvään saumaan, että olin jo siihen ilmoittautunut, joten en voinut jättää menemättä. Oikeastaan en edes halunnut jättää menemättä. Niin kiva mahdollisuus se oli. Tunnilla unohdin kaiken hölmön stressaamisen. Ja tunnin jälkeen ajatukset myös kirkastuivat. Mitä väliä, vaikken saa kandin papereita keväällä? Voin kuitenkin kirjoittaa kandin ja siirtyä opiskelemaan maisterikursseja. Kukaan ei estä tekemästä maisterikurssien ohella muutamaa kandikurssia, ja mitäpä sillä paperilappusella edes tekee? Suomessa lähes kaikki jatkavat maisterin opintoihin kuitenkin. No stress, happy face! 

Avopuolisoni blogiin tästä.

Perjantaina oli niitä jo mainittuja asioita hoidettavana. Meinasi siksi jäädä salitreeni tekemättä. Ehdin nipin napin salille ja tein treenin hullulla tahdilla. Temppuiluosuus jäi 5 minuutin käsinseisontaharjoitteluun, jonka jälkeen siirryin painopuolelle. Lyhyet lepoajat ja pikaiset vaihdot seuraavan liikkeen pariin, ja olin valmis 52 minuutissa.

Lauantaina taas hoidettavat hommat pitivät koneen äärellä, ja ilta kului kaverin kanssa siiderien äärellä. Sunnuntaina sama juttu: koko päivä meni tuottamani speksin kanssa puuhastellessa.

Blogini näyttää nyt omaan silmääni vähän tylsältä. Yritän tsempata enemmän kuvien kanssa, jotta kehtaan kirjoitella enemmän. Nytkin kuvituksena on vanhoja kuvia samasta leikkipuistotreenistä, josta jo aiemmin kirjoitin. En ole halukas siirtymään kuviin omasta naamastani ja syömästäni ruoasta..

perjantai 16. elokuuta 2013

Hatsolon bodyweight training

No eipä tullut eilen taas otettua kuvia, mutta mahtava treeni oli Herttoniemen Gymillä. Johannes "Hatsolo" Hattunen, "yksi maailman breakdancen kärkinimiä" (lainaus) ja tanssikoulu Saiffan perustajajäsen, oli kutsuttu pitämään meille bodyweight training -tunti. Ohjelma oli erikseen meille räätälöity, joten puolet tunnista käytettiin alkulämmittelyyn ja muutaman breakdance-tempun opetteluun. Normaalisti Johanneksen bodyweight training -tunnit eivät sisällä tätä temppuosuutta. Opin minäkin sitten six stepin ja baby freezen. (Tähän kohtaan piti tulla kuva upeasta baby freeze -posestani, mutten muistanut pyytää avopuolisoa ottamaan siitä kuvaa.) Harjoittelimme myös eräänlaista puolivoltin tapaista temppua, mutten nyt muista, miksi sitä kutsuttiin. Mutta jee, mahtavaa oppia taas jotain uutta!

Loppupuolisko tunnista oli se rankka osuus. Teimme kaksi kertaa intensiivisen harjoituksen, johon kuului 3x3 liikettä. Ensimmäisessä harjoituksessa tehtiin 6 x six step, 10 x kapean otteen punnerrukset ja 40 x russian twist -vatsalihasliikkeet. Ja koko setti kolme kertaa, niin nopeasti kuin ikinä pystyi. Sitten hetki lepoa. Toisessa harjoituksessa liikkeet olivat 6 x six step, 10 x walk out (kävellään käsillä lankkuasentoon ja takaisin) ja 15 x sprintterivatsalihasliikkeet. Ja setti taas kolme kertaa parhaalla mahdollisella vauhdilla. Voin kertoa, että rankkaa oli, hiki lensi ja kroppa tahtoi luovuttaa. Mutta Johanneksen kannustuksella ei voinut lopettaa kesken. Treenin jälkeen oli voittajafiilis. Ja öö, mistäs tätä saisi lisää?

Yritin luontotankoilua. Huonosti sujui.
Johannes pitää Saiffalla bodyweight training -tunteja keskiviikkoisin klo 18.30. Näillä tunneilla ei siis tosiaan ole tätä breakdance-osuutta, mutta sitäkin voi käydä treenaamassa erikseen Saiffalla. Nettikaupassa näkyy myytävän 10 kerran kortteja. Tuli taas kaipuu takaisin katutanssien pariin, mutta ei taida enää löytyä aikaa tai rahaa uusille lajeille. Onneksi 10 kerran kortit on keksitty. Sellaisen ostan sitten joskus, kun rahapussi on hieman muhkeammassa kunnossa.

Illalla kävin vielä avopuolison kanssa kävelyllä ja innostuin vähän luontotankoilemaan. No, valitsin liian paksun puun ja paita meni likaiseksi. No, näyttäähän tuokin vajaa perhonen ihan hauskalta keskellä metsää.

torstai 15. elokuuta 2013

Splits..

Elämä meni tällä kertaa juuri niin kuin halusin. Pole Artin workshopit Vertical Clubilla valitettavasti julkaistiin ennen kuin olin saanut työvuorot syyskuulle. Pomo onneksi ymmärsi, kun kerroin tästä, ja lupasi yrittää parhaansa, jotta saan sen päivän vapaaksi. Uskaltauduin siis ilmoittautumaan mukaan Phoenix Kazreen Flow workshoppiin. Pähkäillessäni, uskallanko ilmoittautua ennen työvuorojen julkaisua, Natasha Wangin Signature Tricks workshop ehti mennä täyteen, mutta ilmoittauduin siihenkin jonoon, jos vaikka hyvin kävisi. Natashan oppiin olisin ensisijaisesti halunnut, mutta onneksi sentään yksi workshop on varma. Olisihan se hullua jättää tällainen tilaisuus käyttämättä, vaikka varsin kallista hupia onkin. Haluan niin kovasti kehittyä tässä lajissa, että kaikki vinkit maailman huippunimiltä otetaan enemmän kuin mielellään vastaan. Ja hyvin kävi: työvuorot tulivat ja olin saanut kyseisen päivän vapaaksi. Jippii!

Tässä esimerkkiä Phoenixin ilmaisusta:


Jos muuten kiinnostaa nähdä tankotanssin huippuja kisassa, jossa taiteellisuus vie voiton tempputykityksestä, lippuja on vielä saatavilla täältä. Pole Art järjestetään tänä vuonna 14.9. Helsingin Savoy-teatterissa. Suosittelen!

Toinen asia, joka meni juuri haluamallani tavalla, oli se, että sain ensin työvuorot ja vasta sen jälkeen ilmestyi Vertical Clubin uusi lukujärjestys. Pääsin heti varaamaan lempparituntini. Harmi vaan, että innoissani odottamani uusi Hammock Tricks -tunti on samaan aikaan kuin ilma-akrobatiatuntini Circus Helsingillä. Samoin Pole 3 Tricks jatkaa edelleen samalla paikalla, joka on edelleen samaan aikaan kuin käsinseisontatuntini Circus Helsingillä. Keskiviikon uutuudelle - Contortion-tunnille - taas en pääse ainakaan syyskuun aikana, koska olen joka keskiviikko töissä. Iloinen yllätys oli kuitenkin, että perjantailta löytyy toinen Pole Guru -tunti! Jee! Oi voi, voisipa kaikkia ihania tunteja olla kaikkiin eri aikoihin, jotta vaihteleva työviikko ja muut harrastukset eivät häiritsisi treenausta.. 

Sitten tämän viikon treeneihin. 

Spagaatti pussissa.
No, eipä niitä kovin paljon ole ollut. Elättelin vielä alkuviikosta toivoa, että lukisin ihan oikeasti siihen tenttiin, joten maanantai ja tiistai menivät treenaamatta. Lukuunottamatta jokapäiväisiä käsinseisontaharjoitteluja, jotka ovat tällä viikolla tapahtuneet työpäivän jälkeen illalla kuntosalin siivouksen yhteydessä. Näitä 15 minuutin harjoitteluja en merkitse HeiaHeiaan, mutta kalenterini saa pienen kukkasen jokaisen päivän kohdalle, kun olen muistanut harjoitella käsinseisontaa. Putki on taas välillä katkennut, mutta tällä hetkellä mennään kuudessa peräkkäisessä kukkasessa. (Jos joku tässä vaiheessa on täysin pihalla, niin yritän motivoida itseäni jokapäiväiseen käsinseisontaharjoitteluun piirtämällä kukkasen kalenteriini jokaisen harjoituksen jälkeen ja kisaamalla itseni kanssa siitä, miten pitkän katkeamattoman kukkasten sarjan saan tehtyä.)

Spagaatti pussin ulkopuolella.
Kunnolla treeniviikko alkoi eilen. Menin aamulla Aerial Yogaan ja Open class -tankotanssitunnille. Aerial Yogassa tehdään aamuisin lempeitä juttuja, mutta tunnin jälkeen jäin itsekseni harjoittelemaan noita kuvissa näkyviä spagaattitemppuja. Ensimmäisessä kuvassa näkyy pussitettu spagaatti, josta voi kivasti puikahtaa toisessa kuvassa näkyvään pussinulkoiseen spagaattiin. Näitä olemme tehneet Aerial Yoga Näppärä -tunnilla, joka keskittyy enemmän vaativiin temppuihin, kun muilla tunneilla tehdään vähän rauhallisemmin. Ei siis tarvitse pelästyä, jos et ole vielä kokeillut Aerial Yogaa. Tällaista tehdään vasta vaativimmalla tunnilla.

Ei mikään rentoutusliike..
Open classin veti Vertical Clubin uusi ohjaaja, ihana treenikaverini Laura. Hyvä tunti, kiitos Laura! Alkulämmittely oli lauramaiseen tapaan hyvin perusteellinen. Hänellä ei nimittäin ole tapana edes vapaissa treeneissä hypätä tangolle ennen kunnollista lämmittelyä. Toisin kuin minulla joskus..

Tunnin jälkeen piti jäädä hiomaan koreografiaani, mutta sen sijaan jäimme riehumaan joogasaliin ja ennen kaikkea miettimään, mikä kymmenistä spagaattikuvista on paras ja julkaisukelpoisin. Olisin viihtynyt pitempäänkin, mutta työvuoro alkoi ikävästi lähestyä, joten oli pakko lähteä kotiin. Höh. Seuraavaan kertaan sitten!

Ai niin, Vertical Club täytti tänään 1 v. Onnea!

maanantai 12. elokuuta 2013

Treeniviikko 32/2013

Maanantai:
Käsinseisonta (1 h)

Tiistai:
Lepo

Keskiviikko:
Burleski (1 h)
Kävely 4,3 km (46 min)

Torstai:
Tankotanssi (1 h)

Perjantai:
Tankotanssi vapaat treenit (1 h 15 min)
Kävely 5,8 km (58 min)

Lauantai:
Lepo

Sunnuntai:
Kuntosali (2 h 28 min)
Tankotanssi vapaat treenit (1 h 15 min)


Yhteensä: 9 h 42 min

Siellä se pysyy pari sekuntia.

Tämän viikonhan piti olla se treeniköyhä viikko. Rupesin miettimään, onko melkein 10 tuntia vähän treeniä minun mittapuullani. Excel-taulukoiden rakastajana päätin tutkia asiaa taulukoinnin keinoin. Taulukoin tämän vuoden viikottaiset treenimäärät, ja kyllä, 10 tuntia tosiaan on keskimääräistä vähemmän. Viikottaisten treenituntien keskiarvoksi tuli nimittäin tasan 11 tuntia. 

Kirjaan aina kaikki treenini ylös HeiaHeiaan. Olen liittynyt palveluun vuoden 2010 syyskuussa, mutta välillä olen unohtanut koko jutun. Nyt olen vuoden 2011 elokuusta asti merkannut (ainakin tietääkseni) jokaisen treenini. Ainakin siellä näyttäisi joka viikolla jotain olevan. Eniten pidän HeiaHeiassa siitä, että voin katsella taaksepäin treenejäni. Ei voi pahemmin valehdella itselleen, kun faktat näkyvät siisteinä erivärisinä palleroina ja oransseina nelikulmioina. Esimerkiksi tankotanssia olen treenannut keskimäärin 3 kertaa viikossa tänä vuonna. (Tai tarkemmin 3,28.) Salilla olen käynyt 1,3 kertaa viikossa, kun tavoitteena olisi 2. Tosin tässä otin mukaan ne viikot, kun päätin jättää salitreenin pois puolimaratonille valmistautumisen takia. Ilman niitä tulos olisi 1,5. Aerial Yogassa pyrin käymään kerran viikossa. Tällä hetkellä totuus on 0,65 kertaa viikossa. Mielenkiintoista! Ainakin minulle. 

Tämän kaiken datan selaileminen tuli mieleeni, kun sain HeiaHeiassa kyseenalaisen kunniamerkin. "Hurraa! Olet nyt käynyt kävelyllä kymmenen kertaa tänä vuonna", HeiaHeia julisti. No, eh, hienoa näin elokuussa. Enpä taida enää puhua, että tykkään käydä kävelylenkeillä. Vaikka kyllähän minä edelleen niistä tykkään, mutta niin tykkään myös hypätä lentokoneesta, ja senkin olen tehnyt vain kerran.


Tästä viikosta ei kovin paljon sanottavaa löydy. Maanantain treenit hoidin työpäivän jälkeen klo 21.45 alkaen. Keskiviikkona tosiaan kävin vain yhdellä tanssitunnilla suunnittelemani kolmen sijaan. Tankotanssin vapaissa treeneissä olen alkanut suunnitella uutta koreografiaa. Jospa tällä kertaa saisin siitä hieman vaikeamman kuin viimeksi. Tuntuu, etten muista, mitä kaikkea osaan ja sitten toistan koko ajan samoja temppuja. Onhan tässä kolmen vuoden aikana jo opittu vaikka mitä. Miksi aivot lyövät tyhjää, kun pitäisi kokonainen koreografia suunnitella? 20 päivää aikaa tehdä hieno esitys, jossa näytän kaikki taitoni. Laitan sitten tänne näkyviin, mitä sain aikaiseksi.


Kuvat ovat sunnuntailta, kun innostuin taas kunnolla temppuilemaan. Tunnin päästä avopuoliso tuli tarkistamaan, olenko vielä hengissä, kun en vieläkään ollut siirtynyt lämmittelypuolelta kuntosalipuolelle. Lopulta tuli kiire, jotta sain oman ohjelmani tehtyä ja lähdettyä samaa matkaa avopuolisoni kanssa pois.

Tällä viikolla yritän vielä lukea tenttiin, mutta loppuviikosta alkaa hurja SportSetter-passien käyttö ja tankotanssikoreografian treenaaminen.

lauantai 10. elokuuta 2013

Dance dance!

Niin kuin uhkailin, tämä viikko on ollut todella treeniköyhä. Päätin tosiaan pitää kevyen treeniviikon, jotta ehtisin lukea tenttiin. Mutta olenko lukenut siihen tenttiin? En. No, kuusi päivää olisi vielä aikaa. Vielä ehtii. Kuvituksena muuten täysin asiaankuulumattomia kuvia viime viikolta.

Keskiviikkona kävin käyttämässä taas yhden kerran EtnoFitnessin viiden kerran kortista, jonka sain SportSetteristä. Olin alunperin suunnitellut käyväni jopa kolmella tanssitunnilla, jotta saisin koko kortin käytettyä loppuun, mutta väsymys vei voiton. Olin nimittäin taas auttanut työkaveria ottamalla itselleni iki-ihanan iltavuorosta aamuvuoroon -kombon. Yhdentoista jälkeen nukkumaan ja klo 5.30 herätys aamulla. Jos olisinkin päässyt töistä suoraan tanssikoululle, olisin ehkä jaksanut, mutta käväisin välissä hakemassa hautajaiskukkia ja viemässä ne vanhempien luokse odottamaan seuraavan aamun siunaustilaisuutta. Vanhempien luona ajattelin hetkeksi ummistaa silmät, ja niinhän siinä kävi, etten jaksanut enää nousta ylös. Onneksi jollain ihmeellisellä tahdonvoimalla sain itseni raahattua illan viimeiselle tunnille: burleskitunnille.



EtnoFitnessillä on ollut nyt kesän aikana viikottain vaihtuva lukujärjestys. Joka viikko on erilaisia tunteja, joitakin ehkä vain kerran kesässä, joitakin ehkä joka viikko. Mielestäni tämä on hauska idea, koska kesällä voi kokeilla eri tunteja viiden tai kymmenen kerran kortilla ja päättää sen mukaan, mitä valitsee syksylle. Tai sitten ihan muuten vaan kokeilla kaikkea uutta, niin kuin minä teen. Epäsäännöllisen lukujärjestyksen takia ei tunneilla kuitenkaan voida kovin paljon edetä. Tunnin täytyy olla sopiva vain yhden kerran kokeiluksi.

Niinpä tämä burleskituntikin oli hyvin tekniikkapainotteinen. Tai no, oikeastaan pelkästään tekniikkaa. Itse olisin toivonut, että olisimme voineet tehdä edes jonkin aivan lyhyen ja simppelin koreografian. Mutta hauskaa minulla oli silti. Alkulämmittelyjen jälkeen harjoittelimme burleskin perusliikkeitä, joihin kuuluvat ainakin grind ja bump. Grind tarkoittaa simppelisti laitettuna lantion pyöritystä ja bump lantion nopeaa heilautusta sivulle tai eteen, ikään kuin pukkaisi lantiollasi jotain. Lisäksi harjoittelimme hartioiden heilutusta (jota usein luullaan rintojen heilutukseksi, mutta liike lähtee oikeasti hartioista), pin-upin perusasentoa ja lanteiden keinutusta söpöllä pin-up-tavalla. Lopuksi teimme venyttelyä ja "pin-up-vatsalihasliikkeitä", eli vatsalihastreeniä suloisen seksikkäästi.


Vaikka jäin harmittelemaan koreografian puutetta, tykkäsin itse lajista todella paljon. Oma peilikuvani ei kyllä näyttänyt yhtään niin hurmaavalta ja viehkeältä kuin ohjaajamme Ruskan. Saattaisin hyvinkin ottaa lajivalikoimaani burleskia, jos minulla olisi vielä kaiken muun urheilun jälkeen aikaa ja rahaa. Ja tutustuttuani nyt EtnoFitnessiin, voisin hyvinkin ottaa tunnin sieltä.

Ah, tanssiminen on niin kivaa! Olisipa rahaa ja aikaa ottaa joku ihan viikottainen tanssitunti. Nyt en tosin välttämättä osaisi päättää, minkä lajin valitsisin. Onneksi SportSetterillä pääsee silloin tällöin edes jollekin tanssitunnille. Hieno palvelu.

torstai 8. elokuuta 2013

Kuvia leikkipuistotreenistä

Kerroin viimeksi kahden treenikaverini kanssa pitämästämme leikkipuistotreenipiknikistä. Mukana olivat ihanat Kaisa ja Laura, joihin molempiin olen tutustunut tankotanssin kautta. Pidemmittä puheitta, tässä tulee kuvapostaus:

Aww, söpö ystävyyskuva.

Jännä kuva, mutta hei, mä venyn!

Katulamppu toimi oikein hyvin tankona. Paksu ja liukas, mutta toimiva.

Tsekkaa haba! 
Siluettia takanojasta.

Ah, mikä käsi!

Tytskät rivissä: minä, Kaisa ja Laura.

Olkanousu kuppiotteella.

Russian split köysitikkailla. Näyttää jo melkein hyvältä.

Straight edge/kynttilä/kynä/tjsp ei oikein lähtenyt. 

Nyt on hyvät kässäriasennot.


Yritettiin jotain hienoa ja taiteellista.

Sellaista tällä kertaa. 

maanantai 5. elokuuta 2013

Treeniviikko 31/2013

Maanantai:
Tankotanssi Pole Guru (1 h 15 min)
Rengastrapetsi Aerial Hoop Open class (1 h 10 min)

Tiistai:
Tankotanssi vapaat treenit (45 min)
Aerial Yoga Vetreä (1 h)
Tankotanssi Pole 3 Tricks (1 h 15 min)

Keskiviikko:
Aerial Yoga Lempeä (1 h)

Torstai:
Kuntosali (1 h 47 min)

Perjantai:
Lepo

Lauantai:
Leikkipuistotreeniä (1 h)

Sunnuntai:
Lepo


Yhteensä: 9 h 12 min


Hejssan! Blogissa on ollu vähän hiljaista, koska treenipuolellakin on ollut vähän hiljaista. Maanantai ja tiistai olivat vielä hyviä treenipäiviä, koska töissä oli aamuvuoroa. Keskiviikosta perjantaihin oli iltavuoroa, joten treenit rajoittuivat aamuun. Tavallaan tylsää, mutta käytännössä hyvä asia, koska tenttistressi on kasvanut aikamoisiin mittasuhteisiin. 10 päivän päästä pitäisi olla kesätentissä suorittamassa tenttiä, joka on pakko päästä läpi, jotta pääsen labrakurssille, jotta voin valmistua kandiksi ajallaan. Aamun "oheistreenit" on helpompi jättää väliin tenttiinlukemisen takia kuin illan lempparitankotunnit. Olen siis raskain sydämin jättänyt treenaamatta, jotta voin kotona parhaani mukaan vältellä tenttiin lukemista. Lauantaina esimerkiksi pesin jopa roskapöntön, koska se tuntui juuri sillä hetkellä tärkeältä. Noh, ei se maailma kaadu, jos en saa kandin papereita kolmessa vuodessa. Voihan kandin kirjoittaa valmiiksi ja ottaa vaikka pari mielenkiintoista sivuainetta lisää. Heh. 


Itse treeniviikosta ei nyt mitenkään järisyttävän paljon ole sanottavaa. Ihan perus. Haluaisin mielettömän paljon päästä käyttämään SportSetter-passejani, mutta nyt on pakko nämä kymmenen päivää vielä yrittää tosissaan lukea. Sitten loppukuusta juoksen kaikissa paikoissa kellon ympäri, jotta saan mahdollisimman paljon hyötyä irti passeista. 


Postauksen kuvista joku ehkä osasi jo arvata, että Instragram-filttereiden läpihän ne ovat menneet. Jep, liityin pari päivää sitten Instagramiin ja löydyn sieltä nimimerkillä xtints. Ajattelin lisätä tililleni vain tällaisia tankotanssiin, akrobatiaan ja muuhun liikunnallisuuteen liittyviä kuvia. Katsotaan, kuinka kauan kestää, että lisään jonkun turhan jäätelöannoksen kuvan. 

Ja hypätäkseni takaisin treeniviikkoon: lauantaina oli aivan mahtava temppuilupiknik kahden treenikaverin kanssa. Riehuimme varmaankiin 5-6 tuntia, mutta heiaheiaan päätimme merkata tunnin itse treeniä, koska paljon oli myös suunnittelua, syömistä, juomista ja toisten kuvaamista. Mahtava ilta, josta ajattelin laittaa kuvia vielä erikseen. Niitä nimittäin tuli lähes 300. 

Sunnuntaina ei urheiltu vaan tehtiin tämä:


Avopuolisoni synttärit olivat jo toukokuussa, mutten silloin pystynyt hänelle mitään hankkimaan. Lupasin yllättää myöhemmin kesän aikana, kun saisin rahaa kesätöistä. Aamupäivän yritin lukea tenttiin, kun Mika kävi salilla. Iltapäivällä lähdimme ensin Kakkugallerian kakkubuffettiin, jossa saa hintaan 11,90 € syödä niin paljon kakkua kuin jaksaa. Kakut olivat hyviä, mutta petyin siihen, miten vähän pystyin kakkua loppujen lopuksi syömään. Kakkugalleriasta suuntasimme Kaivopuiston rantaan, jossa Sky Breakers järjesti benjihyppyjä. (Oma sisäinen äidinkielinatsini sanoo, että benjihyppy on jo niin vakiintunut sana suomen kielessä, että sen voi kirjoittaa ilman väliviivaa.) Jonkin vian vuoksi hyppy oli vain 110 metriä mainostetun 150 metrin sijaan. Järkyttävän korkealta se joka tapauksessa tuntui. Alun perin vain Mikan piti hypätä, mutta aloin itsekin ajatella, että hulluahan olisi vain lähteä pois, kun mahdollisuus on aivan siinä edessä eikä jonoakaan ollut juurikaan. Niinpä ostin toisenkin lipun ja kohta olin itsekin nosturin nokassa. Siis.. HUI! Viime vuonna hankin Mikalle syntymäpäivälahjaksi Better Balloonsin kuumailmapallolennon - ei yhtään niin jännää kuin kuvittelin. Mika hankki vuorostaan minulle Skyxperiencen tandemhypyn lentokoneesta 3-4 km korkeudesta - aivan mahtavaa ja jännää! Ja tänä vuonna tämä 110 m benjihyppy - ihan mielettömän jännittävää! Jo nostovaiheessa höpöttelin korissa oleville miehillä kirosanojen höystämänä, etten todellakaan uskalla hypätä. Tyyppi kuitenkin kertoi vain tyynen rauhallisesti, että älä ota kiinni narusta, pidä vartalo suorana ja kun lasketaan kolmesta alaspäin, kaadut eteenpäin ykkösellä. Eh, selvä. Päätin, etten anna itseni harkita hetkeäkään, koska sitten en varmasti uskaltaisi. Tuntui aivan hirveältä toimia täysin itsesuojeluvaiston vastaisesti, mutta olin innokkaasti hyppäämässä jo kakkosella. Ja yhtäkkiä pahin oli ohi, ja sain vain nauttia edestakaisin pomppimisesta narun varassa. Huhhuh, jännitysmomentti synttärilahjoissa on koko ajan vain kasvanut. Pitää varmaankin pikkuhiljaa siirtyä johonkin toiseen elementtiin, kun tähän mennessä ollaan pitäydytty näissä ilma-aktiviteeteissa.

Sky Breakersin benjihyppy maksoi 95 € ja henkilökunta oli aivan mahtavaa. Hyvä fiilis tuli koko hommasta ja suosittelen kyllä kaikille huimapäille. Ja tämä ihan oikeasti oli paljon jännittävämpää kuin tandemhyppy lentokoneesta. Tässä näet maahan ja hyppäät yksin ja ihan itse. Tandemhypyssä et edes näe maata pilvien takaa ja olet kiinni kokeneessa hyppääjässä, joka työntää sinut lentokoneen ulkopuolelle roikkumaan ja suorittaa hyppäämisen puolestasi. Huhhuh. Pitää varmaankin käydä joskus uudelleenkin hyppäämässä, kun se oli niin hirveän nopeasti ohi.

Noniin, vähempitreeninen linja jatkuu varmasti vielä siihen 15.8. asti, mutta koetan silti muistaa blogata välillä. ;)

perjantai 2. elokuuta 2013

Päälläseisontaa

Tervehdys!
Odottelen vielä, että saan sopivaa kuvamateriaalia käsinseisontajuttua varten, mutta sitä odotellessa vähän juttua päälläseisonnasta. Päälläseisonta ei ole kovin vaikeaa, mutta jospa jollekin, joka ei ole aiemmin kokeillut, löytyisi vähän vinkkiä tästä.

Ensinnäkin asento. Pää ja kädet muodostavat lattiaan kolmion. Itse ainakin saan parhaan asennon, kun laitan lattiaa vasten päälaen etuosan. Kädet suunnilleen hartianlevyisesti ja kuvissa näkyvällä tavalla sentti pari otsan etupuolella.


Jos olet ihan aloittelija, kokeile ensin ylläolevan kuvan mukaista lähtöä. Kädet jäävät noin 90 asteen kulmaan. Tuo polvet kyynärpäiden päälle. Älä jätä luita toisiaan vasten. Löydät kyllä sopivan kohdan, johon saat polvet aseteltua. Päälläseisontaan noustessa painoa täytyy olla reilusti käsillä, ja tässä asennossa paino jakautuu helpommin sekä päälle että käsille.


Nosta sitten jalat irti lattiasta ja koeta pysyä tässä asennossa. Polvet saavat vielä tässä asennossa nojata käsiin.


Kun edellinen asento pysyy hyvin, voit lähteä nostamaan jalkoja keräasentoon. Anna käsille reilusti painoa, eli niin sanotusti painat lattiaa käsillä samalla kun nostat jalkoja. Voit kämmenillä hallita huojumista: paina enemmän sormilla tai kämmenen alaosalla riippuen, kummalle puolelle meinaat lähteä kaatumaan. Anna painon pysyä käsillä. Koeta jälleen pysyä tässä asennossa.

 

Jos tuo edellinen kuvailemani lähtö onnistuu jo, kokeile lähteä asettelematta ensin polvia kyynärpäiden päälle. Vie painoa taakse ja nosta lantio mahdollisimman ylös, vain varpaat koskettavat lattiaan. Liu'uta varpaita pitkin lattiaa ja nosta, kun et enää saa niitä tuotua lähemmäs itseäsi. Voit kokeilla ensin nostaa koukun kautta, ja kun se sujuu, niin haaran kautta tai suorana. Muista edelleen pitää painoa käsillä.


Voit ensin kokeilla avata jalat tällaiseen asentoon. Tästä on helpompi löytää tasapaino. Voit  myös pikkuhiljaa koittaa saada painoa pois käsiltä. Nosta käsi kerrallaan paino sormenpäille ja siirrä pikkuhiljaa käsiä sivummalle. Sitten voit koittaa nostaa kädet kokonaan irti lattiassa. Itse olen vasta siinä kohdassa, että saan painon nostettua sormenpäille, mutta käsien liikuttaminen sivummalle vie tasapainon.


Ja kun jalat pysyvät helposti tuossa aukinaisessa asennossa, voit siirtyä nostamaan jalat suoraan ylös. Lantioon jää useimmilla taittoa, kuten minullakin tässä kuvassa. Tietysti haluaisin, että asento olisi tikkusuora, mutta pitää vain harjoitella lisää.

Jos kaadut päälläseisonnasta taaksepäin, se ei ole vaarallista. Kunhan muistat vetää leuan rintaan, ettei niskaan satu. Selkää pyöristämällä laskeutuminen tapahtuu sulavammin. Harjoittele vaikka kaatumista ensin pehmeällä alustalla, niin saat tuntuman siihen eikä kaatumista tarvitse sen jälkeen pelätä.

Siinä pari vinkkiä. Jäikö jotain tärkeää puuttumaan?

torstai 1. elokuuta 2013

Damn, nyt on elokuu!

Otsikko on eräästä ei-lemppareihini-kuuluvasta biisistä, mutta soi tänä aamuna päässä, kun tajusin, että hitto, nythän on jo elokuu. 25 yötä siihen, että koulu jatkuu taas! 14 yötä kesätenttiin. Pitäisi ehkä aloittaa lukeminen. Ja taas uusien SportSetter-passien aika! Odotan uusia passeja aina kuin joulua. Ovathan ne vähän kuin lahjoja. Tiedät, että niitä on tulossa tiettynä päivänä, mutta et tiedä, mitä ihania yllätyksiä (tai mitä huonoja valintoja) sieltä löytyy. Tänäkin aamuna heti herätessäni ja vielä sängyssä lojuessani avasin SportSetter-tilini. Jännin tämän kuun passeista on SUP-lautailu eli Stand Up Paddle Boarding, joka tuntuu nyt olevan aika pinnalla. Odotan innolla, mutta vähän myös jännittyneenä. Pysynköhän ollenkaan laudan päällä? Hui! No mutta siitä kokemuksesta sitten lisää, kun pääsen kokeilemaan.

Eilen hain vielä viime hetkellä 1 kk kausikortin Vetosalille, joka on crosstrainingsali Lauttasaaressa. Sekin kuului SportSetteriin. Crosstraining-treenit kiinnostaisivat kyllä kovasti, mutta saattaa olla, että tunnin matka treenipaikkaan syö motivaatiota. Mutta kyllä sitä kerran tai pari täytyy ainakin vaivautua. Esim. joku lauantai, kun on vapaata töistä eikä omia treenejäkään lauantaisin ole. Onneksi yksi kaveri jo tarjoutui lähtemään mukaan, kunhan vaan saadaan sovittua yhteinen aika.



SportSetteriin voi muuten nykyään liittyä ihan ilman maksujakin ja saada joka kuukausi yhden ilmaisen passin. Kuulostaa aika hyvältä. Siitä siis vain kokeilemaan maksutta, jos ei vielä uskalla pakettia ostaa. Minähän maksan näistä neljästä passista 30 € kuussa. Laskeskelin huvikseni, paljonko olisi maksanut tämän kuun neljän passin ostaminen suoraan passien tarjoajilta. 214 €. Eli kuulostaa hyvältä tämä omakin diili.

Piti aiemmin kirjoittaa siitä Hipko-kokemuksesta, mutta se jäi. Eli viime kuussa sain neljän kerran kortin Hipkoon eli Helsingin itsepuolustuskouluun. Passiin kuului Hipkon kuntotunnit. Valitsin kokeiltavakseni Metsälän salin kuntokickboxingin ja kahvakuulan. Metsälän sali oli aika syrjäisessä paikassa, mutta itselleni tuttua seutua, kun olin siinä ihan lähellä töissä monta vuotta.

Kuntokickboxing-tunnilla oli seitsemän osallistujaa. Viisi heistä näytti jo konkareilta, ja kuudeskin oli jo jokusen kuukauden treenannut. Päädyin tämän kuudennen pariksi. Aluksi tunnilla tehtiin kunnon alkulämmittely. Erilaisia hyppyjä, vatsoja ja punnerruksia. Tykkäsin lämppien "miesmäisyydestä". Ei mitään "hömppää" vaan kunnon lihaskuntotreeniä. Itse tietysti esteettisten lajien harrastajana tein kaiken nilkat ojennuksessa ja polvet suorana ja niin edelleen. Näytin varmasti huvittavalta kaikkien itsepuolustuslajien harrastajien keskellä. Noo, ei voi mitään. Jaksoin kuitenkin koko lämpät läpi toisin kuin jotkut muut osallistujat. Hihi.


Lämppien jälkeen alkoi itse treeni. Tehtiin pareittain erilaisia lyönti- ja potkusarjoja tietyn minuuttimäärän aikana. Aluksi tehtiin pelkästään etukäden lyöntiä minuutin ajan. Sitten vaihto, ja toinen teki samaa minuutin toisen pitäessä iskutyynyjä. Sitten minuutin verran takakäden lyöntejä. Näiden jälkeen siirryttiin kolmen minuutin sarjoihin ja sarjat olivat tyyliä etukäden suora lyönti, takakäden koukku ja potku. Tekniikka ei tunnilla pahemmin käyty läpi vaan ohjaaja näytti sarjat kerran pari, ja sitten lähdettiin. Ajattelin, että tunnit on varmaan suunniteltu itsepuolustuslajien tukitreeniksi eikä tekniikkaa siksi näillä tunneilla enää käydä. Onneksi tekniikkaa on kertynyt jo aiemman escrimaharrastuksen sekä intin, kertausharjoitusten ja voimakäytön peruskurssin kautta. En tuntenut oloani aivan tunariksi. Potkut ovat kuitenkin jotain, mitä en ole koskaan oppinut voimalla tekemään.

Kuntokickboxing oli siinä ja sitten siirryin alakertaan kahvakuulatunnille. Aluksi jälleen vähän lämmittelyä, jonka jälkeen alettiin tehdä circuitin tapaista treeniä. Ohjaaja näytti liikkeet, joita kokeiltiin aluksi pari kertaa. Sitten lähdettiin tekemään kaikki liikkeet putkeen, jokaista 6 kappaletta per puoli. Kierroksen jälkeen teimme kolme sarjaa erilaisia vastalihasliikkeitä. Seuraavalla kierroksella tehtiin kaikkia liikkeitä 5 toistoa, ja kierroksen jälkeen vatsat. Näin jatkettiin, kunnes oltiin tehty 3 toiston kierros. Loppuun vielä venyttelyt ja tunti oli siinä. Tehokas tunti, täytyy sanoa, ja sopivan raskas minulle. Harmitti kuitenkin, että tälläkään tunnilla ei tekniikkaan opastettu ollenkaan. Kahvakuula on kuitenkin aika vaativa väline sillä tavalla, että väärällä tekniikalla saa helposti tuhoa aikaan. Ensimmäisen kahvakuulakokeiluni jälkeen selkä oli aikamoisen hajalla. Onneksi nyt on jo kokemusta painonnostosta salilla, joten kehonhallinta ja oikeat liikeradat ovat tuttuja. Kerroin tunnin alussa olevani ensikertalainen ja menin ihan ohjaajan nenän eteen. Ei siis ainakaan minusta ollut kiinni opastuksen puute.

Kuva Meilahden UniSportilta
Vaikka meinasin aluksi lähteä kahvakuulatunnilta pois opastuksen puutteen takia, oli minulla loppujen lopuksi ihan hauskaa. Jos olisin tekniikan oppinut jo toisaalla, olisi tämä todella kiva tunti. Samoin kuntokickboxing oli sopivan rankka ja meni hyvin kuntotreenistä. Tilat olivat myös kivat, siistit ja tilavat. Tunneilla oli aika tasaisesti miehiä ja naisia, mikä oli myös kivaa. Ei tarvinnut ihan äijporukassa treenata, niinkuin aikoinaan escrimaa.

Sellaista viime viikolla. Tänään oli salitreeni, joka ei sujunut kovin hyvin. Lopulta fiilis oli niin surkea, että jätin pari liikettä tekemättä ja lähdin pois. Fiilis liittyi saamaani suru-uutiseen, mutta kaikki on nyt jo hyvin.