perjantai 19. heinäkuuta 2013

Inspiraatio

Tervehdys!

Toissapäivänä selasin Facebookkia, kun vastaan tuli kaverin suosittelema Iltasanomien linkki. Linkin takaa paljastui Karenin tarina, jossa hän kertoo oppineensa vuodessa tanssimaan. Katsoin time lapse -videon, jossa näkyy hänen kehittymisensä aluksi liikkeissään epävarmasta tytöstä upeaksi tanssijaksi. Videon lopusta löytyi linkki hänen Dance in a Year -sivulleen. Luin koko sivun heti läpi ja inspiroiduin aivan valtavasti. Kuvituksena screen shotteja laadukkaalta webcam-videolta.


Muutama poiminta sivulta:

-Karen kertoo harjoittelevansa joka päivä. Aluksi hän lupasi itselleen harjoitella vähintään 5 minuuttia päivässä, oli olo mikä hyvänsä. Helppo lupaus pitää. Sängyn pohjalla sairaanakin hän sulki silmänsä ja kuvitteli tanssivansa. Hän kertoo esimerkin Jerry Seinfeldistä, joka tähtäsi koomikon uralle. Jerry merkkasi kalenteriinsa X:n joka päivä, kun hän kirjoitti vitsejä. Pian hänellä oli katkeamaton putki X:iä kalenterissaan eikä hän halunnut rikkoa sitä. Hieno idea!

-Karen kehottaa kuvaamaan itseään, jotta on helpompi tarkastella omaa tekemistään. Olen itsekin huomannut, että videoiden ja kuvien ottaminen on aivan mahtava tapa oppia. Omissa harrastuksissani varsinkin (tankotanssi, ilma-akro, käsinseisonta) on vaikea nähdä itse, minkälaisessa asennossa on. Kun seison käsilläni, katson lattiaa. En pysty näkemään, missä asennossa lantioni on. Tai kun olen tuhannen solmussa tangolla, on vaikea hahmottaa, onko joku raaja rumasti tai täysin väärin.


Luin tätä sivustoa töissä ja inspiroiduin heti harjoittelemaan enemmän käsinseisontaa. Siltä seisomalta menin tekemään muutaman käsinseisonnan seinää vasten ja lupasin, että tästä lähtien harjoittelen vähintään 5 minuuttia joka päivä. Tällä hetkellä pysyn käsinseisonnassa ilman tukea muutaman sekunnin sen jälkeen, kun olen oikeaan asentoon seinän kautta tai kaverin tukemana päässyt. Tavoitteeni nyt aluksi on pysyä puoli minuuttia ilman tukea. 

En ole tainnut blogissani mainita, että maailmani hiukan romahti, kun sain tietää, etten ehkä mahdukaan syksyn käsinseisontatunneille. En pystynyt ilmoittautumaan heti keväällä rahanpuutteen takia ja sitten olikin jo myöhäistä. Jonotan kuitenkin paikkaa tunnille, joten sormet ja varpaat ristissä, että joku peruu paikkansa. Muutoin on vaan harjoiteltava itsenäisesti niin pirusti, että voin syyskuussa mennä edistyneiden ryhmään. Hehe. Ilmeisesti edistyneiden ryhmän vaatimuksena on juurikin tuo puolen minuutin pysyminen käsinseisonnassa ilman tukea. 


No, nyt olen jo kolmena päivänä harjoitellut käsinseisontaa vähintään 5 minuutin ajan. Eilen oli vähän pidempi 35 minuutin sessio, jossa harjoittelin käsinseisonnan lisäksi myös puolapuujuttuja, päälläseisontaa ja kyynärvarsiseisontaa. Nykyään en enää kovin paljon mieti, mitä muut ihmiset ajattelevat, kun temppuilen omiani salilla. Aluksi häpeilin, että nyt kaikki luulevat, että tulen tänne vain esittelemään taitojani. Mutta höh, samalla logiikallahan bodaritkaan eivät saisi salilla nostaa isoja painoja. 

Näillä mennään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti