tiistai 30. heinäkuuta 2013

Onnistumisia!

Moikka!

Väsyttää aivan järkyttävästi, mutta halusin tulla lyhyesti kertomaan, että treenit sujuu nyt mielettömän hyvin! Joka treeneissä on nyt opittu jotain uutta ja on ihan mahdoton flow meneillään.

Tänään meni tämä liike:

Elbow grip split
Eilen kokeiltiin Guru-tunnilla ensimmäistä kertaa, ja silloinkin se meni jotenkuten. Tänään sitten meni hyvin ja joka kerta. Woohoo! 

Tänään kokeilin myös ensimmäistä kertaa jonkinlaisia kärrynpyöriä tangolla. Onnistuin jo toisella yrittämällä ja siitä se sitten lähti sujumaan. Niin järkyttävän hyvä fiilis, kun oikeasti oppii jonkun vaikeamman tempun nopeasti. Olen koko tankoharrastukseni ajan ollut niin hidas kehittymään ja oppimaan, että ärsyttää. Niin sitten kun joskus opit jotain helposti.. Ai että miten ihana fiilis!

Elbow grip aysha
Loppuun vielä kuva elbow grip ayshasta. Tämä on liike, jota jostain syystä en ole tullut kokeilleeksi ennen tätä kesää. Ei vaan ole tullut mieleen eikä tunneillakaan ole satuttu muistuttamaan, että tällainenkin variaatio ayshasta on. Eli tämäkin on tämän kesä uusia liikkeitä. Jippii!

Ja nyt nukkumaan! Aamuvuorot ovat onneksi nyt hetkeksi aikaa ohi, mutta hölmö minä varasin silti aamujoogan huomiselle, ettei vaan tarvitsisi nukkua pitkään. 

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Treeniviikko 30/2013

Maanantai:
Lepo

Tiistai:
Lepo

Keskiviikko:
Zumba (1 h)
Kuntokickboxing (1 h)
Kahvakuula (1 h)

Torstai:
Tankotanssi Pole 2/3 (1 h 15 min)
Tankotanssi Pole 3 Flow (1 h 15 min)

Perjantai:
Tanssi koreotreeniä (1 h)
Tankotanssi Open class (1 h)
Aerial Yoga Näppärä (1 h)

Lauantai:
Kuntosali (2 h 14 min)

Sunnuntai:
Lepo


Yhteensä: 10 h 44 min


Tylsästi maanantai ja tiistai kuluivat sairastellessa. Ei mitään vakavaa, mutta treenaaminen ei sopinut näiden vaivojen kanssa yhteen. Tiistaina vietin työvuoron jälkeen kolme tuntia työpaikan sohvalla maaten, kunnes äiti tuli hakemaan. Äiti on ihana. <3 

Onneksi olin keskiviikkona jo treenikuntoinen, koska olin jo kauan etukäteen suunnitellut meneväni käyttämään pari SportSetter-passia. Zumbasta kirjoittelinkin jo, ja kuntokickboxing ja kahvakuula kuuluivat samaan Hipkon passiin. Kirjoittelen noista jälkimmäisistä vielä lisää.

Torstaina olin taas vakkaritankotunneillani Vertical Clubilla. Koin onnistumisen tunteita parikin kertaa. Kokeilin ensimmäistä kertaa ayshaan menoa kärrynpyörätyyliin. Liikkeen nimi on ehkä joku cartwheel mount. Todella kivannäköinen liike, jonka opin heti. Harvemmin pääsee enää sellaista iloa kokemaan, että oppii jotain uutta heti ensi yrittämällä.

Toinen onnistumisen kokemus oli allegra. Kyllä nyt kuitenkin sanoisin, että tekniikka on jo varmaan kahden ja puolen vuoden harjoittelun jälkeen ihan kunnossa, mutta venyvyys ei ole sallinut tähän liikkeeseen menoa. Torstaina sain ensimmäistä kertaa alajalasta kiinni, ja sain vihdoin tehtyä ruman mutta onnistuneen allegran. Jee! Olin jo kauan sitten päättänyt, etten tule saamaan sitä koskaan, mutta näköjään pikkuhiljaa alkaa rautakankikin venymään.

Usein varsinkin selkävenyliikkeissä saan kuulla, että kyllä minä pystyisin, jos vain tekniikka olisi kunnossa. Itse rohkenen olla eri mieltä, koska jo pienikin selänvenytys tuntuu minulla pahalta. Jo silloin 11-vuotiaana, kun aloitin hiphopin, tanssiopettajani kiinnitti huomiota erityisen huonosti taipuvaan selkääni, ja fyssarillakin kävin jo alle 10-vuotiaana, kun venyvyydessä oli jotain vikaa. Vasta tankotanssin aloittaessani (eli vajaa 3 vuotta sitten) aloin venytellä. Venyvyys on sen jälkeen parantunut huomattavasti, mutta työsarkaa riittää vielä. Etenkin siinä selässä. Eikä se venyttely vieläkään ole kovin ahkeraa. Salitreenin ja ohjattujen tuntien yhteydessä, mutta harvemmin pidän oikein pitkiä venyttelyhetkiä.

Perjantaina treenasimme syksyllä ensi-iltaan tulevan speksimme koreografioita. Hitsit, kun olen innoissani siitä! Sen jälkeen Open class -tankotanssitunnilla opettelin vihdoin menemään takanojasta ayshaan. Sitäkin olen kokeillut aiemmin vain kerran. Ei vaan ole tullut tehtyä, koska tunneilla ei olla harjoiteltu. Mutta nyt siis osaan senkin. Jesh! Ja pakotin itseni tekemään muutakin ärsyttävää, kuten väärän puolen olkanousuja, sitä allegraa, väärän puolen ayshaa, jne. Joskus ne ärsyttävätkin vaan pitää tehdä. Aerial Yoga Näppärä -tunnille pääsin taas pitkästä aikaa. Se on ihana tunti, joka on aivan liian harvoin minulle sopivaan aikaan.

Ja treeniviikko päättyi eiliseen salitreeniin, jonka sain tehdä ihan ylhäisessä yksinäisyydessä. Se on kivaa. Voi lauleskella, häröillä, kuvata ja mennä leaunvetotankoon polvitaipeista roikkumaan. Tänään ei treenata, koska eilen oli hauska illanvietto juomapelien, mölkyn ja leuanvetokisan merkeissä. ;)

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Päivän temppuilut 27.7.2013

Tänään oli taas salipäivä, ja minullahan se ei tarkoita pelkkää raudan pumppaamista, vaan noin kolmasosa ajasta tänäänkin oli pelkkää temppuilua. Ajattelin lainata avopuolisoni GoPro-kameraa, jolla hän kuvaa aina hienoja videoita omaan blogiinsa. En sitten kuitenkaan osannut edes laittaa sitä päälle, joten iPhonella mentiin. Kuvat ovat screenshotteja videosta, mutta kun valoisassa tilassa kuvaa, niin silläkin tulee ihan ok jälkeä. Taitavat aika monet kuvat olla vinossa, kun käytin kameran alustana BodyBowta, eli sellaista kaarta, joita salilla usein on. 


Heti alkuun tein ne päivän kässärit pois alta. Aloitin jokapäiväiset kässäritreenit jälleen alusta. Katsotaan, miten pitkälle tällä kertaa pääsen. Yksi lukija pyysi postausta käsinseisonnasta ja se onkin hyvä idea, jonka aion toteuttaa. Yritin jo tänään saada kuvia, joita voisin liittää postaukseen havainnoillistamaan asioita, mutta ei oikein löytynyt yksin ja iPhone kuvausvälineenä sopivia kuvakulmia. Mutta kunhan opettelen sen avopuolisoni GoPro-kameran käytön.. 


Vasen ranne on edelleen vähän vastahakoinen kannattelemaan koko kehon painoa, joten yhden käden käsinseisontoja treenasin vain oikealla kädellä. Pitäisi käydä varmaan jollain akrokurssilla tai -tunnilla taas, että saisi uusia ideoita temppuharjoitteluun. Tuntuu, että toistan vaan aina samoja ja haluaisin jo oppia jotain uutta. Tosin, näissä vanhoissakin tempuissa on vielä petrattavaa, joten niitä on hyväkin treenata. 


Siltaa olen tehnyt ihan sopivan ahkerasti. Ainakin jokaisen salitreenin yhteydessä, eli vähintään pari kertaa viikossa. Tuolta se näyttää tällä hetkellä. Yksi jalka ylhäällä -versiokin näyttää jo paremmalta kuin silloin ensimmäistä kertaa kokeillessa. Selkä on saattanut jopa muuttua pikkuisen taipuisammaksi.


Kokeilin ensimmäistä kertaa tällaista variaatiota päälläseisonnasta. En nyt ihan kokonaan mahtunut kuvaan, mutta tästäkin saa ehkä idean. Ainakin jotain uutta treenattavaa. 


Myöskin ensimmäistä kertaa kokeilin venytellä Dancer's posea oviaukossa, Ewyn kuvista inspiroituneena. Dancer's posessa otetaan vielä käsillä kiinni ylhäällä olevasta jalasta ja nostetaan se kohti taivasta. Siihen on vielä matkaa, mutta aivan kuten Ewy mainostaa, tämä tuntuu todella tehokkaalta venytykseltä ja tuosta on helppo pikkuhiljaa lähteä syventämään. Spagaattia en pysty vielä tekemään oikea jalka edessä, koska pakara/takareisi-akselilla tuntuu vielä kipua, mutta tätähän oli tietysti pakko kokeilla molemmilla jaloilla. Muutenkin olen vähän hämmentynyt, että pitäisikö sitä nyt venyttää kivusta huolimatta vai ei. Useinhan sanotaan, ettei saa tehdä mitään, mikä sattuu. Mutta toisaalta olen saanut vinkkejä, että jos ei venytä, saattaa kipukohtaan muodostua arpikudosta ja sen jälkeen ei ainakaan veny. Olen siis venyttänyt hellästi, eli en ole painanut ihan pohjaan saakka, mutta kuitenkin sen verran, että vähän sattuu. Kipu loppuu kyllä, kun jonkun aikaa asennossa on ollut. 


Ja tässä vielä tämänhetkinen spagaattitilanne paremmalla puolella, eli vasen jalka edessä. Oikean puolen tein niin varovasti, ettei siitä ollut järkeä ottaa kuvaa. Jännä juttu, kun pakara/takareisi poksahti sivuspagaattivenytyksessä, mutta kipuilee nyt eniten normaalissa spagaatissa, mutta sivuspagaattia pystyn kuitenkin tekemään. 


Ja lopuksi vielä Russian split puolapuilla. Pitääpä muuten kokeilla taas pitkästä aikaa tangollakin ja katsoa, onko kehitystä tullut. Ainakin puolapuuversio näyttää jo huomattavasti paremmalta. Mutta saanko kysyä, miksi tuo yläjalka näyttää noin koukkuiselta, vaikka painoin sitä lukkoon niin, että polvessa tuntui. Höh!

Temppuilun jälkeinen salitreenikin meni aivan loistavasti. Alussa vähän masennuin, kun pystypunnerrukset tangolla sujuivat ihmeellisen huonosti. Kahden sarjan jälkeen huomasin, että olin ajatuksissani ottanut 5 kg painavamman tangon kuin normaalisti. No ei siis ihmekään, etten ihan samoihin toistomääriin päässyt. Sen sijaan cable crossoveriin sai laittaa lisää painoja ja yhden käden leukoja avustuksella meni enemmän kuin viime kerralla. Jeejee!

Ainiin ja meinasin melkein unohtaa taputuspunnerrusvideon! En nyt ymmärrä, mikseivät Blogger ja YouTube osaa enää keskustella keskenään. Aiemmin pystyin liittämään videoita tähän suoraan, mutta nykyään Blogger ei enää löydä YouTube-kanavani videoita. No, mennään sitten linkillä. Kokeilin taputuspunnerruksia vasta jokunen viikko sitten ensimmäistä kertaa ja sain silloin yhden. Nyt saan jo kuusi, vau! Eli videoon pääset tästä.

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Let's zumba!

Moikkamoi,

kuvat eivät liity aiheeseen mitenkään, mutta mieluummin jotain kuin ei mitään. 

Kävin taas keskiviikkona SportSetter-passeilla kokeilemassa jotakin uutta. Kävi jälleen kerran hauska tuuri passien kanssa, kun kolme neljästä passista oli lajeihin, joita olen halunnut jo ennestäänkin kokeilla, mutten ole saanut aikaiseksi: zumba, kickboxing ja crosstraining. Neljäs oli joogaan.


Keskiviikkona laitoin kaksi passia käytäntöön. Ensin matka kulki kohti Happy Soulin zumba-tuntia. Siitä lähtien, kun pääsin liikuntakeskukseen töihin, olen suunnitellut, että käyn vielä kokeilemassa kaikki keskuksemme tarjoamat tunnit, vaikken ole mikään suurin ryhmäliikunnan ystävä. Zumban olen varannut jo monta kertaa, mutta jättänyt sitten menemättä, koska "äh, en kuitenkaan tykkää siitä, tylsää, kiva tankotuntikin menisi, ei jaksa.." Zumba on juuri sen takia ollut minun "pakko kokeilla" -listalla. Enhän voi tuomita lajia ennen kokeilua. Ja nyt kun sain tämän passin, oli vihdoin pakko mennä.

Heti kättelyssä harmistuin kuitenkin, koska minun passissani luki 2 x zumba, mutta vastaanoton tyttö sanoi, että hänen järjestelmässään lukee vain yksi kerta. Näytin vielä kännykästä omaa SportSetter-näkymääni, jossa tosiaan edelleen luki kaksi, mutta ei auttanut. Tyttö neuvoi tulemaan käymään myöhemmin, kun paikalla olisi joku vanhempi työntekijä. Muuten hyvä, mutta nyt kun se merkattiin vastaanotossa käytetyksi, ei minullakaan enää näy passin tietoja. Että se siitä. Harmi, koska zumba oikeastaan loppujen lopuksi oli ihan hauskaa. 

Itse tunti oli aivan täynnä. Suurimman osan ajasta en nähnyt ohjaajaa, joten olin vähän pihalla liikkeiden kanssa, mutta onneksi samat liikkeet toistuivat pitkän aikaa ja useaan otteeseen. Liikkeet olivat suhteellisen helppoja, mutta kivasti fiilisteltäviä ja oman tyylisiksi muokattavia. Jos halusi sheikata peppua vähän enemmän, se onnistui. Tai jos pelkät askeleet riittivät, sekin onnistui. Miesohjaaja oli ihanan energinen ja rennon oloinen. Tuli hyvä fiilis pelkästään hänen tekemisensä katsomisesta. 

Yhtä tyyliä tanssittiin aina biisin verran ja joka biisin välissä oli pieni juomatauko. Lempparini oli hiphopkoreografia, joka oli kyllä lyhyin kaikista. Tai ehkä se vain tuntui siltä, kun se oli niin kiva.


Hiki lensi kyllä ihan kiitettävästi, mutten hengästynyt koko tunnin aikana yhtään. Mielestäni zumba oli siis enemmän hyvän mielen tunti kuin mikään kuntoilutunti. Voisihan tällaisilla käydä silloin tällöin mielen virkistämiseksi, varsinkin kun työpaikan kausikorttiin ryhmäliikuntatunnit sisältyy. (Korjaus: Kirjoitin aiemmin, että Zumba kuuluu Les Mills -konseptiin, mutta sekoitinkin sen Sh'bamiin. Eli tunnit eivät välttämättä ole samanlaisia keskusesta toiseen. Kiitos lukijalle korjauksesta.)

Olen iloinen, että tällä keinolla tuli käytyä ainakin nyt kerran elämässään zumbassa. Ja huomasin, ettei se niin kauheaa ollutkaan, kun etukäteen kuvittelin. Ei oikeastaan kauheaa ollenkaan. Jos joku pyytäisi kanssaan tunnille, niin lähtisin kyllä uudestaankin. Ja sama mukava miesohjaaja ohjaa välillä myös meidän keskuksessa. 

Oho, piti vielä kirjoittaa Hipkonkin tunneista, mutta nyt on riennettävä tanssitreeneihin. Myöhemmin siitä sitten!

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Treeniviikko 29/2013

Maanantai:
Lepo

Tiistai:
Kuntosali (2 h 13 min)

Keskiviikko:
Hot Jooga (1 h 30 min)

Torstai:
Kuntosali (1 h 35 min)

Perjantai:
Lepo

Lauantai:
Hot Jooga (1 h 30 min)
Kuntosali (1 h 11 min)

Sunnuntai:
Kuntosali (2 h 40 min)


Yhteensä: 10 h 39 min


Hei vaan pitkästä aikaa!
Vähän on ollut taas menoa ja meininkiä, ja blogin kirjoittelu ei ole sopinut kuvioihin. Pahoittelut, jos joku on malttamattomana jo odotellut. ;)

Sain tällä viikolla varmaankin elämäni ensimmäisen oikean treenipaidan. En huijaa. Käytän treeneissä aina ihan peruspaitoja. On se ehkä vähän noloa, kun kuitenkin treenaan niin paljon. Tehtiin avoupuolison kanssa vaihtokauppa. Maksoin hänen rannekkeensa Särkänniemeen ja hän tilasi minulle sopivasti samanhintaisen treenipaidan. Kätevää. Tietysti puin sen heti innolla päälle ja lähdin salille. Sain treenata ihan yksin, joten kehtasin ottaa itsestäni hieman typerän peilikuvan. Olen mielestäni aina ihan idiootin näköinen itse ottamissani kuvissa. Sivuprofiili toimii parhaiten, ettei kyllästyneen näköinen naamani näy kunnolla. Mutta kun paitaa piti saada esitellä!

Viime viikko oli treenin osalta aika tylsä. Vertical Club oli kiinni ja olin koko viikon iltavuorossa, joten en päässyt mihinkään kivoihin treeneihin. Kävin sitten vain salilla ja hot joogassa. Blaah. Molemmat lajit ovat kyllä kivoja, mutta tykkään vaihtelevista treeneistä. Ja tietysti kaipaan aina lempparilajini tankotanssin pariin. Hot joogasta en nyt oikein osaa muodostaa mielipidettä. Ensimmäinen kerta tietysti oli uutta ja jännää. Mutta nyt tuntuu, että samalla se on ihanaa ja samalla ihan kauheaa. Lämpö tuntuu ahdistavalta ja lopputunnista heikottaa. Vesi loppuu kesken ja tuntuu, etten jaksaisi odottaa enää sekuntiakaan loppurentoutukseen pääsemistä. Silti runsas hikoilu tuntuu ihanalta ja puhdistavalta, ja lihakset venyvät hyvin. Tunnin jälkeen yleensä särkee päätä. Täytyy kokeilla ratkaisuksi vaikka hieman suolaa vesipulloon tai jotain juomaa, joka sisältää tarpeellisia suoloja.

Viime postauksen käsinseisonta-asiasta. Nyt on maanantaina ja tiistaina jäänyt päivittäiset käsinseisontatreenit väliin. Olen lähiaikoina kärsinyt kourallisesta erilaisia vaivoja, joten maanantai ja tiistai jäivät kokonaan vaille treeniä. Inhottavaa. Viiden minuutin käsinseisonnat eivät siis edes käväisseet mielessä näiden kahden päivän aikana. Harmi, nyt joudun aloittamaan putken alusta. Ehti kalenteriin jo viisi oranssia kukkasta kertyä päivän käsinseisonnan suorittamisen merkiksi.

Tänään lähden kokeilemaan kahta SportSetter-passia. Varsinkin jälkimmäinen aktiviteetti vähän jännittää, ja joudun vielä kävelemään aivan entisen työpaikkani ohi. Niistä lisää myöhemmin!

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Inspiraatio

Tervehdys!

Toissapäivänä selasin Facebookkia, kun vastaan tuli kaverin suosittelema Iltasanomien linkki. Linkin takaa paljastui Karenin tarina, jossa hän kertoo oppineensa vuodessa tanssimaan. Katsoin time lapse -videon, jossa näkyy hänen kehittymisensä aluksi liikkeissään epävarmasta tytöstä upeaksi tanssijaksi. Videon lopusta löytyi linkki hänen Dance in a Year -sivulleen. Luin koko sivun heti läpi ja inspiroiduin aivan valtavasti. Kuvituksena screen shotteja laadukkaalta webcam-videolta.


Muutama poiminta sivulta:

-Karen kertoo harjoittelevansa joka päivä. Aluksi hän lupasi itselleen harjoitella vähintään 5 minuuttia päivässä, oli olo mikä hyvänsä. Helppo lupaus pitää. Sängyn pohjalla sairaanakin hän sulki silmänsä ja kuvitteli tanssivansa. Hän kertoo esimerkin Jerry Seinfeldistä, joka tähtäsi koomikon uralle. Jerry merkkasi kalenteriinsa X:n joka päivä, kun hän kirjoitti vitsejä. Pian hänellä oli katkeamaton putki X:iä kalenterissaan eikä hän halunnut rikkoa sitä. Hieno idea!

-Karen kehottaa kuvaamaan itseään, jotta on helpompi tarkastella omaa tekemistään. Olen itsekin huomannut, että videoiden ja kuvien ottaminen on aivan mahtava tapa oppia. Omissa harrastuksissani varsinkin (tankotanssi, ilma-akro, käsinseisonta) on vaikea nähdä itse, minkälaisessa asennossa on. Kun seison käsilläni, katson lattiaa. En pysty näkemään, missä asennossa lantioni on. Tai kun olen tuhannen solmussa tangolla, on vaikea hahmottaa, onko joku raaja rumasti tai täysin väärin.


Luin tätä sivustoa töissä ja inspiroiduin heti harjoittelemaan enemmän käsinseisontaa. Siltä seisomalta menin tekemään muutaman käsinseisonnan seinää vasten ja lupasin, että tästä lähtien harjoittelen vähintään 5 minuuttia joka päivä. Tällä hetkellä pysyn käsinseisonnassa ilman tukea muutaman sekunnin sen jälkeen, kun olen oikeaan asentoon seinän kautta tai kaverin tukemana päässyt. Tavoitteeni nyt aluksi on pysyä puoli minuuttia ilman tukea. 

En ole tainnut blogissani mainita, että maailmani hiukan romahti, kun sain tietää, etten ehkä mahdukaan syksyn käsinseisontatunneille. En pystynyt ilmoittautumaan heti keväällä rahanpuutteen takia ja sitten olikin jo myöhäistä. Jonotan kuitenkin paikkaa tunnille, joten sormet ja varpaat ristissä, että joku peruu paikkansa. Muutoin on vaan harjoiteltava itsenäisesti niin pirusti, että voin syyskuussa mennä edistyneiden ryhmään. Hehe. Ilmeisesti edistyneiden ryhmän vaatimuksena on juurikin tuo puolen minuutin pysyminen käsinseisonnassa ilman tukea. 


No, nyt olen jo kolmena päivänä harjoitellut käsinseisontaa vähintään 5 minuutin ajan. Eilen oli vähän pidempi 35 minuutin sessio, jossa harjoittelin käsinseisonnan lisäksi myös puolapuujuttuja, päälläseisontaa ja kyynärvarsiseisontaa. Nykyään en enää kovin paljon mieti, mitä muut ihmiset ajattelevat, kun temppuilen omiani salilla. Aluksi häpeilin, että nyt kaikki luulevat, että tulen tänne vain esittelemään taitojani. Mutta höh, samalla logiikallahan bodaritkaan eivät saisi salilla nostaa isoja painoja. 

Näillä mennään!

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Lyhyet terveiset

Kokeilen, miten bloggaus sujuu kännykällä, vaikkei mitään kovin erikoista kirjotettavaa nyt ole. Tai no voisin hehkuttaa, miten hyvän salitreenin tein tänään, mutta onkohan tässä blogissa jo ihan liikaa saliasioita? Monessa liikkeessä sain laittaa isommat painot kuin aiemmin. Mutta kaikista suurin ilo syntyi, kun iron x puolapuilla vain pysyi ja pysyi ja pysyi. 


Asennossa on vielä korjattavaa, mutta tuossa on se tämänhetkinen kohta, jossa pysyn pitkään. Ja pystyin vielä hymyilemäänkin!

Huomenna sitten taas hot joogailemaan. 

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Tankotanssijat Särkänniemessä

Olimme viikko sitten sunnuntaina Särkänniemessä avopuolisoni ja kahden tankotanssijakaverin kanssa. Kyllähän sen tietää, mitä tapahtuu, kun sirkus- ja/tai tankoihmiset lähtevät yhdessä johonkin. Voi Mika-raukkaa. No ei, oli hänelläkin varmasti hauskaa meidän kanssa, mutta hänelle tietysti lankesi valokuvaajan osa. 


Tämä ensimmäinen kuva otettiin jopa ihan Mikan ehdotuksesta. Olimme viime vuonna kahdestaan Särkänniemessä, jolloin otatin itsestäni samanlaisen kuvan, niin tästä tuli nyt sitten näköjään heti perinne. Vähän niinkuin siitä Extreme Runin jälkeisestä perhoskuvasta. Voi sitten tehdä hauskan kollaasin, kun kuvia kertyy tarpeeksi. 


Aika pian löydettiin lasten leikkialue Angry Birds Landista. Vähän epäröitiin, että kehtaako sinne nyt mennä, mutta ei siellä yläikärajaa lukenut, joten sekaan vaan. Tietysti, kun ei tiedä, minkälaista materiaalia tolppa on, niin ensiksi kokeillaan ayshaa handspringillä, eikö vaan? Ihan hyvää materiaaliahan se oli, mutta epävarmuus näkyy pienoisissa koukkupolvissa. 


Voisiko joku kertoa, miten voi näyttää hyvältä ja viehkeältä myös pää alaspäin? Terveisin, noita-akka. 


Ja koska meitä oli kerrankin useampia tankoilijoita, niin piti kokeilla myös tupla- ja triplatankoilua. Tästä tuli mielestäni todella hauska kuva. Tunnustan nyt, että olen totaalisen surkea supermiehessä, jonka Tanja tuossa esimerkillisesti näyttää. En oikein ymmärrä, mihin se on kadonnut, koska olen sen kuitenkin jo kauan sitten osannut. Nyt en vain yhtäkkiä enää saa sitä koskaan siististi. Jalat jäävät harottamaan ja tanko valahtaa puoleen reiteen. Saattaa ehkä johtua siitä, etten enää fitpolella saa lantiota sulavasti pudotettua, kun pito on niin paljon parempi kuin x-polella. Ärsyttävää, johtui mistä johtui. Pitää ehkä treenata seuraavan kerran vapaissa treeneissä pelkästään sitä. Siitä on niin paljon kivoja jatkoliikkeitä, jotka eivät muuta kautta onnistu. 


Ja tässä sitä triplatankoilua. Tanja ylimpänä, Hanna keskellä ja minä alimpana. Kuvasta tuli jotenkin söpöllä tavalla kaoottinen, kun kaikkien jalat osoittavat eri suuntiin. 


Lopuksi vielä jadeyritys, mutta tanko oli ehkä hieman liian ohut, shortsini hieman liian pitkät ja reiteni hieman liian aurinkovoiteella rasvatut. Kuvasta tuli kuitenkin ihan söpö, joten ei välitetä jalkojen asteista. 

Kokonaisuudessaan reissu oli todella hauska, ja lempparilaitteeksi taisimme yhdessä valita Tornadon. Parasta on lähteä huvipuistoon parillisena määränä ja sellaisessa porukassa, joka uskaltaa mennä kaikkiin laitteisiin. Hih. 

Tällä hetkellä istun junassa matkalla takaisin Helsinkiin. En tiedä, miten voin olla niin hölmö, että luulin minulla olevan tänään aamuvuoro. Olen kuitenkin ainakin kahdessa eri yhteydessä selittänyt, että minulla on koko viikko iltavuoroa enkä siksi pääse treeneihin/palaveriin/jne. No, soitin sitten VR:lle, että vaihdetaan lippu sunnuntai-illalta maanantaiaamulle ja jäin vielä yhdeksi illaksi äidin ja siskon kanssa mökille. Ihana reissu sekin. Otin lupaukseni mukaisesti ihan rennosti, ja sisko sai lähteä yksin aamulenkeilleen. Nyt tuntuu olo hyvin palautuneelta eli tästä on hyvä jatkaa uuteen treeniviikkoon! 

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Treeniviikko 28/2013

Maanantai:
Kuntosali (2 h 9 min)
Tankotanssi Pole Guru (1 h 15 min)
Rengastrapetsi Aerial Hoop Open class (1 h)

Tiistai:
Kuntosali (1 h 5 min)

Keskiviikko:
Tankotanssi vapaat treenit (1 h)
Voima lihaskuntotreeni (1 h)
Sulkapallo (1 h 5 min)

Torstai:
Kuntosali (1 h 30 min)
Tankotanssi Pole 2/3 (1 h 15 min)
Tankotanssi Pole 3 Flow (1 h 15 min)

Perjantai:
Lepo

Lauantai:
Lepo

Sunnuntai:
Lepo


Yhteensä: 12 h 34 min


En usko, että harrastan tänäänkään liikuntaa, koska olen vielä tämän päivän mökillä. Ei sitä tosin tiedä, mihin tuo sisko vielä innostaa, vaikka vakaa aikomukseni oli ottaa kunnolla taukoa. Kuntosaliajoista näkee muuten helposti, milloin treenaan jonkun kaverin kanssa ja milloin teen oman treenini kunnolla. Omat treenit venyvät aina yli kahden tunnin, kun kavereiden kanssa treenatessa menee nopeammin. Esim. tiistain treenissä tein muistaakseni vain 3 liikettä, joiden jälkeen siirryimme tekemään kässäreitä ja venyttelemään. Omissa treeneissä kuluu aikaa kunnon lämmittelyyn, puolapuutemppuiluun, itse treeniin ja venyttelyihin. Sirkustreenikaverin kanssa voisimme tosin yhdessäkin puolapuutemppuilla, mutta sillä salilla, jossa yhdessä käymme, ei ole puolapuita. Höh. Pakko valita sali, joka on molemmille sopivan matkan päässä. Viikki ja Otaniemi kun ovat aika kaukana toisistaan. 

Täysin lepäilyksi ei ole viikonloppukaan mennyt. Olimme eilen pari tuntia mustikassa. Kovin paljon niitä ei kertynyt, joten kohta lähdetään vielä uudestaan. Olisin toivonut löytäväni kantarelleja, koska jo joitakin viikkoja sitten Hesarissa oli juttua, että Espoon Nuuksiosta niitä on jo löytynyt. Rakastan sieniä. Pakko päästä pian Nuuksioon. Tai ihan minne vaan, mistä niitä voisi löytyä.

Harmi, kun omalta osaltani mökkireissu jäi lyhyeksi. Työt jatkuvat minulla taas huomenna, mutta siskoni ja äitini jäävät vielä muutamaksi päiväksi. Vertical Club on muuten ensi viikon kiinni. Miten voi ihminen pärjätä tällaisessa tilanteessa?

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Mökillä

Tulin äidin ja siskon kanssa mökille rentoutumaan viikonlopuksi ja loman päättäjäisiksi. Siskon toiveista huolimatta jätin juoksukengät kotiin. Keho alkaa nimittäin jo muistuttelemaan, että välipäiviäkin kannattaa pitää. Tällä hetkellä vikaa löytyy pakarasta, ranteesta ja olkapäistä. Vilkkaan liikenteen keskellä ajaminen vielä lisäsi kipuja, joten mökille pääsy oli tosiaan rentoutus. Mukana meillä on myös kaksi koiraa: vanhempieni koira Peki ja siskoni koira Seppo. Olen totaalisen rakastunut herttaiseen Pekiin, jonka kuvat koristavat nyt tätä postausta. Muuten en postauksessani aio käsitellä koiria.  

Peki matkalla mustikkaan.
Olen puhunut aiemmin, että kesällä on tullut herkuteltua enemmän. Lähinnä jäätelö maistuu kuumina päivinä. Jopa niin paljon, että muutama kilokin on kertynyt. Tästä harmistuneena päätin maanantaina jatkaa taas tiukempaa linjaa. Jokapäiväiset jäätelöt saivat jäädä, ja juuri ostettu ihana Ben&Jerry's Karamel Sutrakin jäi pakastimeen odottamaan herkkupäivää. Samalla päätin vähentää Batteryn juomista. Olen ehkä aiemminkin maininnut, etten siedä aspartaamin makua, joten Batteryn vaihtaminen sokerittomaan ei ole minulle vaihtoehto. Mutta en stressaa sokerijuomasta, kun kokonaisuus on hyvin hallinnassa. Vähän on kuitenkin varaa vähentää. Poistetaan siis puolet Batterysta ja jäätelöt/herkut kokonaan, ja katsotaan, mihin päästään. Herkkupäivä on silti kerran viikossa, jotta jäätelönhimoa vastaan voi taistella muistuttamalla itseään, että kauan ei enää tarvitse odottaa.

Seppo taka-alalla, Peki etualalla.
Treeniin yritän edelleen lisätä sitä aerobista, mutta se vaikuttaa olevan kovin vaikeaa. Sulkapalloa sentään pelasimme tunnin tällä viikolla. Ja eilen jopa venyttelin kunnolla siskoni kanssa. Askel sekin.


Jotenkin nyt tuntuu vaikealta kirjoittaa, joten taidan luovuttaa tältä erää ja palata huomenna treeniviikkopostauksen kanssa. Aina ei irtoa.
 

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Huippukokki haussa

Toissapäiväinen aamupalakokkailuni oli niin surkuhupaisa, että oli pakko ikuistaa se ja jakaa tänne blogiin muidenkin iloksi. Olen joskus lueskellut jotakin blogia ja ihmetellyt, miten joku jaksaa ainaa asetella ruokansa taiteellisesti lautaselle ja muutenkin tehdä aina kaikkea superhienoa ruokaa. Itse syön usein hyvin samanlaista ruokaa. Maustamatonta kanaa, jonka kyljessä salaatti, pakastevihannekset, pasta tai riisi. En kovin montaa päivää viitsisi laitella ruokakuvia blogiini. "Oho, kappas, tänään teinkin maustamatonta kanaa riisillä!" 

No kuitenkin, toissapäivänä päätin vihdoin ja viimein kokeilla niitä varmasti jokaisessa blogissa jo olleita "blogilettuja". Olen jo mennyt sekaisin, mikä alkuperäinen resepti oli, koska se tuntuu olevan kaikissa blogeissa vähän muokattu. Päätin itse mennä reseptillä 4 munaa ja 2 banaania. Oli muuten ehkä pieni yliarviointi. Olisin pärjännyt myös puolella tästä määrästä. Mausteiksi laitoin hieman kanelia ja tummaa kaakaojauhetta. 

Ensin kokeilin koko pannun kokoista lettua. Hyvinhän se paistui, mutta kääntövaiheen jälkeen lettu näytti tältä:


Voi että, miten tunnelmallinen ruokakuva! Tekee varmasti heti mieli kokeilla itsekin. Ruskea väri johtuu siitä kaakaojauheesta. En edes ajatellut letun väriä ennen kuin avopuolisoni huudahti "miks IHMEESSÄ noi on TON värisiä?"

No selkeästi koko pannun kokoinen lettu ei ollut hyvä idea, joten kokeilin pienempiä. Tulos:


Edelleen suhteellisen mielenkiintoisen näköisiä. Taisin antaa paistua vähän liian vähän aikaa ennen kääntämistä. Eivät pysyneet kasassa. 


No kolmas kerta sitten toden sanoi, ja nämä muistuttavat jo hiukan lettuja. Mutta ulkonäöstä viis, letut olivat hyviä! Lettujen mausta on pyörinyt erilaisia mielipiteitä blogeissa. Monet ovatkin kirjoittaneet tyyliin "en aio valehdella, että nämä mitenkään korvaisivat tavallisia lettuja". Itse en ole syönyt tavallisia lettuja vuosiin, joten ehkä siksi en osaa kaivata mitään tämän parempaa. Tykkään munakkaista ja tykkään banaanista, ja yllättäen nämä kaksi sopivat myös yhteen. Sulatin pakkasesta myös pienen pussillisen mansikoita lettujen kanssa. Ne ainakin kruunasivat aterian. 


Ja jotten luo itsestäni kuvaa täytenä poropeukalona, lisään varmuuden vuoksi vielä kuvan ihanasta suklaakakusta, jonka tein tankotanssikavereilleni illanviettoomme. Resepti on aika vanha, koska tätä kakkua on tehty varmasti perheemme jokaikisiin juhliin vähintään viimeisen kymmenen vuoden ajan. Mutta on se vaan niin hyvää, että varmasti jatkan äitini perinnettä tämän kakun kanssa. Resepti löytyy myös Pirkan nettisivuilta tästä. Olen vuosia katsonut äitini tekevän tätä kakkua (ja auttanut myös), joten sillä kokemuksella voin suositella, että tekee pohjan yhtenä päivänä, täytteen seuraavana päivänä ja kuorrutuksen ja tarjoilun kolmantena päivänä. Tällä kertaa itse tein pohjan ja täytteen yhtenä päivänä ja kuorrutuksen seuraavana. Pohja jäi liian hauraaksi ja sen leikkaaminen oli vaikeaa. Kakku siitä kuitenkin syntyi. Ja oli hyvää! 


Ja vielä loppuun vähän ilma-akrobatiaa, että pysyy treeniblogina. Kuvassa tosiaan on maksimitaivutukseni, joka oikeasti oli niin maksimi, että oli vaikea hengittää ja selässä tuntui. Eipä siis kovin venyvä ole tämä tyttö. Mutta niillä on pelattava, mitä on annettu. 

torstai 11. heinäkuuta 2013

Machine gun!

Nopeahkot terveiset. Eilen olin jotenkin todella lomatunnelmissa enkä olisi millään jaksanut lähteä treeneihin. Lomailu väsyttää. Velttoilu lisää velttoilun halua. Olin kuitenkin varannut kahdet treenit Vertical Clubille, joten oli mentävä. Onneksi menin. Vapaissa treeneissä olimme kahdestaan ihanan treenikaverini Lauran kanssa. Laura on piristävää treeniseuraa ja sai minutkin motivoitua kunnon alkulämmittelyyn. Usein vapaissa treeneissä alkulämmittelyni saattavat jäädä nivelten pyöräyttelyyn. Lämmittelyjen jälkeen treenasin liikkeitä, joissa oikeasti on treenattavaa. Joskus vapaat treenit kuluvat vain jo hallitsemieni liikkeiden toistamiseen. Tottakai kaikkea pitää aina hioa paremmaksi ja siistimmäksi, mutta onhan se vähän tylsää. 

Ja jes, yhtäkkiä machine gun (kuva alla) alkoi sujua joka kerta! Aiemmin olen kyllä onnistunut siinä, mutta aika epävarmasti ja vain joka n:nnellä yrityksellä. Eilisissä treeneissä se onnistui joka yrityksellä. Jippii! 


Pyysin Lauraa ottamaan videota liikkeestä, jotta voisin napata screen shotin sopivasta kohdasta. Yllättäen liike sujuikin niin hyvin, että kuvatkin olisivat onnistuneet, ja niistä olisi tietenkin tullut parempilaatuisia. Todella hyvä fiilis! Nyt pitäisi opetella menemään liikkeeseen ja poistumaan siitä vähän kauniimmin. Poistumiseni oli vielä mallia romahdus. 


Ja heitän nyt mukaan vielä jo viime viikolla ottamani kuvan, kun se jostain postauksesta unohtui. Teen salilla myös paljon kässäreitä ja yhden käden käsinseisonta sujuu oikealla kädellä jo todella vahvasti. Vaikka kuvassa näyttääkin siltä, peppu ei ole kiinni puolapuissa vaan nojaan niihin vain kantapäillä. Vasemmallakin kädellä tämä sujuu, mutten uskalla olla siinä kauan. Vasen ranne on lähiaikoina vähän osoittanut mieltään kaikenlaisissa kottikärrykävelyissä, kässäreissä, yms. Urheilija ei tervettä päivää nää, sanoo äitini aina. Näyttää olevan totta. 

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Jaksat nostaa, muttet viedä takaisin paikalleen?

Olen jo pitkään sunnitellut kirjoittavani kuntosalikäyttäytymisestä. Juttua varten ottamani kuvat näyttivät kuitenkin kaikki liittyvän epäjärjestykseen, joten käsittelenkin nyt vain sitä ja palaan ehkä myöhemmin muihin asioihin. Olen töissä liikuntakeskuksessa, joten joudun aina iltavuoron jälkeen siivoamaan kuntosalin. Se ei kuitenkaan ole syy tähän postaukseen vaan yhtä lailla siivottomuus ärsyttää minua treenaajana. Kirjoitan sekä treenaajan että työntekijän näkökulmasta. 


Aina välillä minulta tullaan töissä kysymään, että "hei, teillä on aiemmin ollut sellainen *tähän joku väline*, mutten löytänyt sitä tänään. Onko se viety pois, ja jos on, voiko saada uuden?" Useimmiten vastaukseni on, että "ei ole viety pois, mutta valitettavasti salillamme ei ole sellaista kulttuuria, että tavarat vietäisiin takaisin paikoilleen, joten se saattaa olla missä vain salin nurkassa." Ja aina löydän välineen iltasiivouksen aikana jostakin kolosta ja vien sen taas paikoilleen. 


Samoin itsekin treenatessani joudun välillä haeskelemaan jotakin välinettä. Usein on myös niin, että joku jättää välineen lattialle, ja sitten joku toinen siirtyy välineen viereen treenaamaan. Muut treenaajat luulevat, että väline on tällä toisella treenaajalla käytössä ja yrittävät sitten turhaan miettiä vaihtoehtoista liikettä, vaikka heidän kaipaamansa väline oikeasti olisikin vapaana. Toisaalta jotkut ovat tämän kulttuurin jo oppineet, ja nappaavat välineen toisen vierestä turhia kyselemättä. Ja juuri sillä hetkellä tietenkin se olikin oikeasti tämän toisen treenaajan käytössä. Palautetta meille on tullut sekä tästä välineiden omimisesta että niiden nappaamisesta kysymättä. Uskon, että se liittyy tähän, koska itseänikin treenaajana vaivaa sama asia. Ei sitä kehtaa koko ajan olla jokaiselta kyselemässä. 

"Eih, teline on kolmen sentin päässä, ei jaksa!"
Toinen asia, joka hämmästyttää, on se, että painoja ei jakseta nostaa takaisin paikoilleen. Jaksat siis nostaa näitä painoja kolmen sarjan ajan kymmenen kertaa, muttet jaksa enää nostaa niitä takaisin paikoilleen? Hei, on ihan ok kysyä apua muilta treenaajilta, jos ei jaksakaan nostaa valitsemaansa painoa. Suosittelen myös siirtymään ensi kerralla pienempiin painoihin, koska liian isoilla painoilla treenaaminen ei kehitä sinua ja sisältää aina loukkaantumisriskin.

Meidän salilla tytöt nostavat päivän päätteeksi isojen poikien painot paikoilleen.
Ylemmässä kuvassa käsipainoja on aivan telineen vieressä lattialla. Samoin lattialla olevien tankojen teline näkyy juuri tuossa kuvan oikeassa laidassa. Painot laitetaan paikoilleen sen takia, että ehkä seuraava treenaaja ei halua treenata juuri sinun painoillasi. Hän joutuu ensin siirtämään edellisen treenaajan painot pois tieltä ja sitten hakemaan omansa. Levällään olevat painot vievät myös turhaan treenitilaa. Lisäksi se on esteettinen kysymys. Haluan treenata mieluummin siistillä salilla. Välineiden ja painojen paikoilleen vieminen kuuluu kuntosalietikettiin. Tehdään kaikki niin, niin kaikilla on mukavampi treenata. 


Joskus joku treenaaja keksii luovan tavan käyttää jotakin välinettä, kuten tässä kuvassa tätä jumppanauhaa. Mutta edelleen, oletko varma, että seuraava treenaaja haluaa käyttää jumppanauhaa juuri näin? Tuollaisen kuminauhan tiukalle kiristetyn solmun avaaminen on muuten aika ärsyttävää. Usein joudun näitä iltaisin purkamaan. 


Tässä yllä olevassa kuvassa on jotain käsittämätöntä. Tämä treenaaja on kuitenkin jaksanut ottaa painot irti tangosta, mutta päättänyt sitten jättää kaiken lattialle. Mietin, että onkohan tässä tilanteessa käynyt niin, että tyyppi on treenannut sulkemisaikaan asti, ja kun olen tullut ilmoittamaan salin sulkeutumisesta, hän on ottanut sen jonkinlaisena "vapaudut vankilasta" -korttina ja jättänyt siksi painot lattialle. 

Oikeassa yläkulmassa näkyy myös lempparitilanteeni. Nuo isommat käsipainot taitavat olla parhaimmillaan jotakin 43,5 kg. On aina mukava yllätys, kun niitä on jätetty lattialle. Telinehän on tässäkin aivan järisyttävän kaukana. Jos joku bodari jaksaa nostella niitä treenikseen, niin eikö ne jaksaisi myös nostaa takaisin telineeseen? Olen aika voimakas tyttö ja jaksan kyllä nostaa tuon 43,5 kg tuonvertaisen matkan, mutta ei se mitään helppoa minulle ole. Joudun tarttumaan painoon kaksin käsin enkä pysty mitenkään hallitusti asettelemaan sitä telineeseen vaan täytyy vain toivoa, että vauhdikas heilautukseni osuu oikeaan. Kerran olen osunut harhaan, ja paino putosi siten, että käsi jäi tuon teräväreunaisen telineen ja painon väliin. Käsi oli kipeä ja mustelmainen monta päivää. Silloin kirosin kyllä kaikki laiskat bodarit alimpaan helvettiin. 


Tämä ylläoleva kuva on vaan liian tragikoominen. Hei, viiden kilon paino. Come on!


Ja usein jäävät painot myös laitteisiin. Vielä kerran: oletko varma, että seuraava treenaaja haluaa treenata juuri sinun painoillasi? Joillekin treenaajille laitteeseen jätetyn 25 kg kiekon siirtäminen voi olla hankalaa. Jos sinä siis jaksat nostaa vaikka useampiakin samanlaisia, niin jaksathan nostaa kiekot myös pois? Olen itse aiemmin ollut hieman epävarma salillakävijä. Kun en vielä osannut käyttää kaikkia laitteita tai varsinkaan treenata vapailla painoilla, tunsin aina oloni vähän ujoksi salilla. Ajattelin, että kaikki isot miehet tarkkailevat jokaista liikettäni ja naureskelevat huonoille suorituksilleni ja pienille painoilleni. En olisi varmasti kehdannut mennä ähräämään isoja painoja pois laitteista, joten tällainen laite olisi varmasti jäänyt käyttämättä. Mitä jos tehtäisiin kaikille tervetullut olo ottamalla painot pois treenin jälkeen? Viestitettäisiin, että ei tarvitse olla valmis lihaskimppu tullakseen salille treenaamaan? Että saa mennä jalkaprässiin tekemään toistoja vaikka ilman painoja, jos vaikka haluaa ensin kokeilla pelkästään laitteen liikerataa tai jos vaikka nivelet eivät raskaampaa painoa salli? Jalkaprässi taitaa nimittäin olla se yleisin laite, johon painot helposti jäävät. Tämä on empiirisen tutkimukseni tulosta. 

Kaikille uusille treenaajille tämä omien jälkiensä siivoaminen ei välttämättä ole itsestäänselvyys. Silloin voi mielestäni hyvässä hengessä huomauttaa ja kertoa kuntosalietiketistä. Voi olla, että tyyppi ei ole oikeasti tullut ajatelleeksi ja on vain kiitollinen, kun saa tietää. Harva ihminen kuitenkaan haluaa ärsyttää muita omilla teoillaan. 

Näin. Melkein syöksyin tänään jo aamulla salille, kunnes muistin, että illalla on taas useammat treenit peräkkäin ja oikeastaan kaikki lihakset ovatkin vielä hellänä edellisistä salitreeneistä. 

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Treeniviikko 27/2013

Maanantai:
Tankotanssi Pole Guru (1 h 15 min)
Rengastrapetsi Aerial Hoop Open Class (1 h 15 min)

Tiistai:
Tankotanssi vapaat treenit (1 h)
Aerial Yoga Vetreä (1 h)

Keskiviikko:
Aerial Yoga Lempeä (1 h)

Torstai:
Tankotanssi Pole 2/3 (1 h 25 min)
Tankotanssi Pole 3 Flow (1 h 15 min)

Perjantai:
Kuntosali (1 h 42 min)

Lauantai:
Hot Jooga Lempeä (50 min)

Sunnuntai:
Lepo


Yhteensä: 10 h 42 min


Jaiks, ei taas mitään aerobista liikuntaa. Suunnitelmat kävelylenkkien ja venyttelyiden kirjaamisesta kalenteriin menivät vähän mönkään, mutta jospa tällä viikolla yrittäisin uudestaan. Onneksi edes joitakin lyhyitä kävelymatkoja tuli tehtyä. Sellaisia matkoja, jotka olisi kiusaus mennä bussin kyydissä.

Maanantaina Pole Guru -tunnilla venäytin/reväytin/tms jotakin pakaran ja takareiden alueelta, ja alue oli todella kipeä tiistaina. Jätin Pole 3 Tricks -tunnin väliin sen takia. Muissakin treeneissä välttelin liikkeitä, jotka sattuivat. Keskiviikkona onneksi hieroja saikin pakaran kuntoon. Vieläkin tuntuu vähän ikävältä tehdä spagaattia tai kyykkyjä salilla, mutta otan rauhallisesti ja teen asioita kroppaani kuunnellen.

Sunnuntaina saivat treenit jäädä, kun lähdimme Särkänniemeen. Porukassa oli kolme tankotanssijaa ja avopuolisoni. Hän saikin kärsivällisesti ottaa kymmeniä kuvia meidän temppuiluista Angry Birds Landin lasten leikkialueella. Kiitos siitä! Täytyy kysellä, saanko julkaista pari tässä blogissa. Kuvista tuli nimittäin aika hauskoja.

Tämä on muuten sadas postaus tässä blogissa! Jee! Olisikohan pitänyt kehittää joku sadannen postauksen arvonta tai jotain? Ainakin olisi hyvät mahdollisuudet voittaa, kun lukijoita on vielä aika vähän. Hehe.

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Kaikenlaista ilma-akrobatiaa

Taivas pimeni ja ukkonen alkoi jyristä. Sade ei ole vielä alkanut, mutta taisi minun kävelylenkkini nyt jäädä. Oikeasti sade on kyllä vain tekosyy, koska rakastan tehdä kävelyjä sateessa. Tällä hetkellä sohva ja läppäri kiinnostavat kuitenkin enemmän, koska päätä on särkenyt koko päivän sen jälkeen, kun jätin hot joogan huimauksen takia kesken. Vaikken juonut eilisessä illanvietossa niin paljon, että olisi aamulla ollut krapulaa, niin keho on ilmeisesti kuivunut silti sen verran, ettei kuumassa huoneessa tasapainoilusta tullut mitään. Pari kertaa istahdin maahan tasaamaan huimausta, kunnes päätin, ettei tämä tästä nyt parane ja lähdin pois. 

Kutsuttiin tätä tunnilla samba holdiksi.
Lähiaikoina on tullut jonkun verran otettua kuvia. Yläpuolella on kuva liikkeestä, jota kutsuimme tunnilla samba holdiksi, koska peppua pitää vähän työntää tankoa kohti, jotta saadaan pito pakaralle. En tiedä, mikä liikkeen nimi oikeasti on tai onko sille nimeä ollenkaan. Tankotanssiliikkeille ei ole vielä vakiintuneita nimiä, joten niitä kutsutaan yhden maankin sisällä parhaimmillaan kymmenellä eri nimellä. Tilannetta ei varmasti auta se, että keksimme tunneilla aina vaan uusia hauskoja ja vitsailevia nimiä kaikille liikkeille. Esimerksiksi reverse aysha on leikkisästi joen aysha (reverse kuulostaa river'siltä), ja jotkut varmasti jopa luulevat, että se oikeasti on liikkeen nimi.


Tässä taas on helppo liike, jota en vain koskaan aiemmin ole tullut kokeilleeksi. Pyörivällä tangolla tuosta voi irrottaa vielä toisen käden, mutta staattisella en ainakaan itse onnistunut. 


Ja sitten rengastrapetsipuolelle. Jalat eivät tuosta enempää spagaattiin aukea, mutta olen aika tyytyväinen parannukseen, jota selän kanssa on tapahtunut. Ilmeisesti olen edes vähän saanut sitä venytettyä, koska aiemmin en ole saanut selkää edes tuon verran kaarelle. Selkää saisi tässä vääntää niin kaarelle kuin lähtee, mutta tämä on ihan oikeasti minun maksimi. 


Yritettiin treenikaverin kanssa luoda uusia liikkeitä renkaalle, kun vanhat alkavat jo kyllästyttämään. Tämä kuva tosin on otettu väärästä kuvakulmasta, koska liikkeen idea ei näy. Idea oli niinkin mahtava, että toinen jalka ei ole renkaalla vaan sen ulkopuolella. En kyllä osaa oikeasti soveltaa yhtään.. Höh. 


Ja viimeisenä vielä yksi hammock-temppu. Tämän nimi on flying coffin eli lentävä ruumisarkku. Tuntuu aika raskaalta keskivartalossa, kun koko kroppa pitää pinnistää suoraksi hartian ja jalkapohjien varaan. 

Kaikki kuvat ovat muuten Vertical Clubilta. Hauskasti toin esiin koko lajivalikoiman. ;)

Eipä tänään muuta. Hauskaa viikonloppua!