maanantai 20. toukokuuta 2013

Kiipesin

Kävimme avopuolisoni kanssa viime viikon torstaina taas käyttämässä yhden SportSetter-passini. Huhtikuun passejahan en ehtinyt käyttää ollenkaan kiireaikatauluni takia. Kaikki vapaa-aika meni esitysten treenaamiseen ja samalla piti hoitaa työ ja kouluhommat. Olin jo varannut kalenteriini sopivat ajat kaikkien passien käyttöön kuun viimeisille päiville. Kisojen jälkeen kuitenkin yllätti nuupahtaminen ja väsyminen kaikkeen, joten jätin passit käyttämättä. Onneksi yhden huhtikuun passin takana oleva firma tarjosi ystävällisesti minulle treenimahdollisuuden vielä tämän kuun puolelle. Mutta siitä vielä tällä viikolla lisää, koska se on useamman päivän aktiviteetti, jonka aloitin tänään. 

Vähän kyllästynyt posettaja
Jos palaisin nyt tämän tekstin aiheeseen.. Yksi toukokuun passeistani oli tällä kertaa pelkästään boulderointia tarjoavaan paikkaan - Konalan Boulderkeskukseen. Passini koski vain minua, mutta avopuolisoni lähti mielellään mukaani kertamaksulla, koska pitää boulderoinnista. Oma fiilikseni oli lähtiessä vähän huono, mutta lähdimme kuitenkin, kun olimme siitä jo aiemmin sopineet. Ajattelin, että mieli kuitenkin paranee jotain kivaa puuhastellessa. 


Olin saanut aiemmin kerran kokeilla boulderointia Parkourkeskuksessa, joka myöskin järjestyi SportSetterin kautta. (Siitä postaus täällä.) Parkourkeskus oli parkouriin keskittynyt paikka, jossa lisäksi oli boulderointiseinä. Boulderkeskus oli siksi tietenkin isompi ja monipuolisempi. Oli erilaisissa kulmissa olevia seiniä ja enemmän vaihtelua vaikeustasoissa. Tai ainakin seiniin kirjoitetuissa numeroissa. Henkilökohtaisesti koin seinät aika vaikeiksi, mutta olenkin ihan aloittelija. Lisäksi teksti "Matot finaalissa, älä putoa ollenkaan" -teksti sai minut varautuneeksi enkä uskaltanut kokeilla kuin täysin varmoja reittejä. Tuo kuvissa näkyvä punainen reitti oli toinen ainoista kahdesta reitistä, jotka osasin ja uskalsin kiivetä loppuun saakka. 



Seinien vaikeuden, oman epäröinnin ja jo lähtiessä huonon fiiliksen takia treenini ei siis ollut kovin iloinen, mutta sain sentään muutaman onnistumisen tunteenkin. Avopuolisoni onneksi oli jälleen kerran innokas ja taitava kiipeilijä, joten ihan hukkaan koko reissu ei mennyt. Yritin välillä fiilistellä myös katosta roikkuvia voimistelurenkaita ja köyttä. Paikassa oli myös puolapuut, mutta en jaksanut siivota niiden edessä olevia kahvakuulia pois tieltä, jotta olisin voinut heittää edes parit ayshat. 


Menisin Boulderkeskukseen treenaamaan uudestaan vasta, kun olisin jo hieman kehittynyt boulderoinnissa. Kaltevat seinät vaikeuttivat menoa ja reitit tuntuivat muutenkin vaikeilta. Avopuolisolleni homma oli paljon helpompaa, ja hän nautti saamastaan haasteesta. Parkourkeskuksen seinät kun olivat hänelle aivan liian helppoja. Tänne siis te, jotka olette jo vähän pidemmällä.  


Lopulta löysin oman paikkani. Salin perältä löytyi nimittäin tämä ihana sirkukselta tuttu keskiaikainen kidutusväline, eli toisin sanoen sivuspagaattilaite. Kuvasta näkee ehkä vähän huonosti, mutta laitteeseen istutaan siten, että nuo laitteen laidat jäävät jalkojen sisäsyrjän puolelle. Sen jälkeen väännetään rattia, jolloin laidat lähtevät vetämään jalkoja auki sivuspagaattiin. Tämä on mukava rento asento, kun ei tarvitse nojata käsiinsä tai pelätä, ettei pääse asennosta enää pois. Minä ainakin pelkään aina, etten enää pystykään nostamaan itseäni pois vaan rämähdän nenälleni lattialle. Tällä laitteella jalat voi kerätä rauhassa takaisin vääntämällä rattia toiseen suuntaan. 

Sellainen oli ensimmäinen toukokuun passini. Vielä kolme jäljellä, plus tämä huhtikuulta jäänyt, jonka saan tällä viikolla käyttää. Jippii!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti