perjantai 31. toukokuuta 2013

Apua, olen bodari

Vihdoinkin saimme avopuolisoni kanssa sovittua yhteisen salitreeniajan, ja pääsin kokeilemaan toista osaa uudesta treeniohjelmastani, jonka hän on siis minulle tehnyt. Juuri, kun aloin rakastua jalkaprässiin ja muihin laitteisiin, vietiin ne minulta oikeastaan kokonaan pois. Höh. Tilalle sain paljon tankoa. No, sekin on varmasti kohta kivaa, kun opin sitä taas oikeaoppisesti käyttämään. Tänään oli vielä vähän hakemista tasapainon kanssa, etenkin kun oikea käteni on paljon vahvempi kuin vasen.

Askelkyykkyjä, 36 kg.
Koska olimme yhdessä salilla ja molemmat bloggaajia, otimme tietenkin toisistamme kuvia omien lepotaukojen aikana. Ihan hauskaa saada välillä ihan oikeita kuviakin tänne blogiin, kun joudun vaivaamaan päätäni niiden kanssa liian usein. En halua kirjoittaa ilman kuvia, mutten halua myöskään ottaa mitä tahansa kuvia netistä. Ajattelin, että otetaanpa nyt sitten joka liikkeestä kuvat, mutta ei sitten energia riittänytkään ihan niin pitkälle. Tässä nyt kuitenkin joitain. Valitettavasti laatu on taas mallia kännykkä ilman salamaa..

Kuulemma nyt lähdetään tavoittelemaan hyvää peppua, tai siis tietenkin vielä parempaa kuin nyt, joten ohjelmaan tuli sekä askelkyykyt että peruskyykyt. Minulla on hieman ongelmia hartioiden, olkapäiden ja olkavarsien alueella, joten valitettavasti jo tangon pitäminen harteilla tuntui ikävältä vasemmassa olkavarressa. Yritän vielä löytää käsille asennon, joka ei tuota kipua, mutta jos sellaista ei löydy, täytyy kai nämäkin jättää pois tai ottaa joku toisenlainen ote vaikkapa vartalon etupuolelle. Dippejä yritin aiemmassa ohjelmassa liian pitkään tehdä kivusta huolimatta. Sellainen kipu ei ole koskaan hyvä, joten aion tällä kertaa olla fiksumpi.

Kyykyt, 36 kg.
Ohjelma vaikutti loppujen lopuksi aika kivalta, mutta kaikki tämä tankojen kanssa kikkailu sai minut tuntemaan oloni ihan oikeaksi bodariksi. Hui. Tai ainakin joltain untuvikolta astumassa bodarimaailmaan. Onneksi salilla ei ollut melkeinpä ketään muuta, niin uskalsin ottaa ensimmäiset horjuvat askeleeni tankojen kanssa. 

On muuten joidenkin ihmisten kanssa ollut lähiaikoina puhetta lihaksista naisilla. Mikä on liikaa ja mikä on vielä kaunista? Omani ovat mielestäni sirot ja kauniit, mutta yksi poikkeuskin löytyy. Epäkäslihaksiani kauhistelen aina salilla ja välillä muutenkin peilaillessa. Mutta nämä lihakset ovat täysin tankotanssin tuotoksia, ja patit hartioissa löytyy myös useimmilta muilta tankotanssijoilta. Todennäköisesti kukaan muu ei kiinnitä niihin mitään huomiota enkä itsekään vuodata niiden takia kyyneleitä. Onhan se hauskaa olla joistain kohdista lihaksikas. Olisipa se jokin kohta vatsa...

 
Ja koska avopuolisoni ohjelma kestää aina kauemmin kuin omani, ehdin sopivasti vielä hieman temppuilemaan puolapuilla ja venyttelemään. Yläpuolella on uusin treenin alla oleva liike. Tavoitteena olisi osua varpailla päähän, mutta se voi tällä selällä olla aika kaukainen haave. Olen kuitenkin muutaman yrityksen jälkeen löytänyt jo hyvän tasapainon ja pysyn tuossa pitkään, eli nyt vain lisää venyvyyttä.
 

Harjoittelin myös kaikkia muita tangollakin tehtäviä liikkeitä. Yksi murheenkryyni on tuo Iron X, joka ei vaan hemmetti sentään pysy. Miksei? Tuli kyllä salilta jo lähdettyäni mieleen, että ehkä pitäisi mieluummin harjoitella pysymistä siinä kulmassa, missä vielä pystyy pitämään itsensä, kun normaalisti koitan laskea itseni heti vaakatasoon. Ehkä se siitä lähtisi paranemaan ja pääsisin pikkuhiljaa alaspäin. Ensi kerralla siis kokeilen tätä.

Sellaista treeniä tällä kertaa. Viihdyimme salilla 2 h 38 min. Huhhuh. Hauskaa viikonloppua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti