tiistai 30. huhtikuuta 2013

Treeniviikko 17/2013

Maanantai:
Lepo

Tiistai:
Tankotanssi koreotreeniä (1 h 40 min)
Käsinseisonta (1 h 30 min)
Sirkus Huiman vapaat treenit (2 h)

Keskiviikko:
Aerial Yoga Lempeä (1 h)

Torstai:
Lepo

Perjantai:
Tankotanssi koreotreeniä (2 h)

Lauantai:
Pole Debut - 5 x 3 min koreografia (15 min)

Sunnuntai:
Lepo


Yhteensä: 8h 25 min

Kuva: Lauramaija Laine
Hupsista, sunnuntaipostaus on vähän myöhässä. Ei voi mitään. Tiistain treeneistä kirjoitinkin jo erikseen. Superhauskaa oli, opin uutta ja aiheutin itselleni kunnon lihasjumin. Tarkoitukseni oli treenata kisakoreografiaa myös keskiviikko- ja torstaiaamuina, mutta lihasjumitukseni oli niin paha, että päätin jättää treenit väliin. Halusin olla parhaassa mahdollisessa kunnossa kisavedon ajan, vaikka se tarkoittaisikin, että treenaaminen jää entistä vähemmälle. Järkeilin, että tärkeintä on vain oppia muistamaan koreografia, koska niitä temppujahan olen harjoitellut jo vuosia. Oikeastaan perjantaina koreografiani oli vasta valmis, kun muutin vielä laskuja ja keksin ihan viimeiset liikkeet. Ei siis mitenkään liian ajoissa ainakaan. Perjantai-illan chillasin suklaan ja siiderin parissa.

Lauantaina olin välillä ahdistunut ja välillä täysin rauhallinen. Kenraaliharjoitukseni meni todella hyvin, mikä rauhoitti mieleni. Huomasin, että pysyn tangolla hyvin, vaikka en ole pahemmin ikinä kromisella tangolla treenannut, ja stagella en ole tehnyt koskaan. Stage on siis sellainen tanko, joka on vain alaosasta kiinni pienessä lavassa. Tuntuma on hieman erilainen, kun yläosa hoippuu tankoilijan mukana, kun normaalisti tanko on kiinni sekä ala- että yläpäästä. Kun saimme viimeiset ohjeet järjestäjältä, aloin taas jännittämään. Jossain vaiheessa jännitys kuitenkin katosi, ja pystyin seuraamaan Amateurs-sarjan kilpailijoiden esityksiä ihan kuin olisin ollut tilaisuudessa vain katsojana. Tai no siihen asti, kunnes viereisen pöydän neitoset alkoivat kovaan ääneen arvostelemaan jokaisen esiintyjän läskejä ja selluliitteja. "Siis mä en mee mihinkään ennen ku mä oon laiha." No siinähän tuhlaatte koko elämänne saavuttamatta mitään, kun odotatte sitä maagista päivää, kun olette laihoja. Newsflash: Se päivä ei sitten todellisuudessa vain maagisesti ilmesty. Sitä varten pitää myös tehdä jotain. Lähdin sitten pois katsomosta takahuoneeseen, koska en halunnut pilata ihanaa fiilistäni heitä kuunnellessa. Toivoin vain, ettei kälättäjien vieressä istuvat siskoni ja poikaystäväni hermostuisi heihin, kun on minun vuoroni esiintyä, vaan pystyisivät nauttia esityksestä.

Minun esiintymisvuoroni tuli ihan viimeisenä. Mielestäni suoriuduin todella hyvin, ja olin todella tyytyväinen ja onnellinen vedon jälkeen. Ehdottomasti jäi palo esiintyä tangollakin. Aikaisemmin esiintymistä on estänyt käsien järjetön hikoilu, mutta nyt kun olen vihdoin keksinyt itselleni sopivat grippiaineet, ei sitäkään huolta enää ole. Jes, seuraavaksi sitten heinäkuussa Puolaan kisaamaan!

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Hula hula!

Ihan alkuun, unohdin viime postauksesta tämän upean videon, jonka treenikaverini Kaisa kuvasi samalla, kun kuvattiin niitä vaatteet päällä tehtäviä liikkeitä. Olkanousualastulo! Normaalisti tällä liikkeellä mennään ylöspäin, mutta kun se on niin hassunhauskaa alaspäin. Ja kyllä, tuntuu myös hassunhauskalta hartiassa. 


Sitten viime tiistain treeneistä. Minulla oli, kuten tavallista, ensin käsinseisontatunti, joka oli jälleen kerran superrankka mutta niin hauska. Teimme kaikenlaisia temppuja air trackilla, joka on sellainen ilmatäytteinen iso patja, joka joustaa kivasti, joten se sopii hienosti kaikkiin voltteihin, flikkeihin, jne.. Siinä on kiva tehdä käsinseisontaa ja kaikkia temppuvariaatioita, koska voit tulla melkeinpä miten vaan alas eikä se satu. Itsensä satuttamisen pelko vähenee, niin alkaa temputkin sujua rohkeammin. Olen taas niin innoissani käsinseisontatreeneistä, että ihan ahdistaa, kun kautta on jäljellä enää yksi kerta, jonka jälkeen alkaa kesätauko. Tai no, olisihan meillä vappuaattona klo 19.30-21.00 treenit, mutta jotenkin tuntuu, että saatan olla tekemässä jotain muutakin sinä aikana. (Eh, voiko kutsua itseään jo pahaksi urheilunarkomaaniksi, jos rupesi juuri miettimään vaihtoehtoa "alkoholiton vappu", jotta pääsee treeneihin vappuaattona, vaikka on odottanut vapun opiskelijameininkejä jo viime vapusta saakka? Hmm.. Täytyy muuten oikeasti harkita tätä.) 

Käsinseisonnan jälkeen alkoi Sirkus Huiman vapaat treenit. Minun piti lähteä "ihan kohta" pois, mutta syytän Lauraa, joka jalkansa loukattuaan haki hulavanteet, joista sitten tietenkin innostuin. Yllätyin, kun osasinkin hulata hulavanteella. Lapsena tietysti kaikki osasivat, mutta kerran kokeilin aikuisiällä eikä siitä tullut mitään. Miten se nyt yhtäkkiä onnistui? No kuitenkin, innostuin sitten kokeilemaan kaikkia eri tapoja pyöritellä vannetta. Ja kohta innostuin jo yhdistelemään vannetta rengastrapetsiin. Ja sitten kiinalaiseen tolppaan. Yritimme myös Lauran kanssa duorengastrapetsia vanteilla, mutta emme vielä keksineet mitään hienoa komboa siihen. Mutta ensi treeneissä sitten! Voi sitä onnistumisen iloa! Olin ehkä onnellisempi kuin lapsena huvipuistossa. Treenit loppuivat klo 23 enkä olisi malttanut millään lähteä pois, vaikka kouluhommiakin olisi ollut hoidettavana. Kun pääsin keskiyöllä sänkyyn, en saanut pariin tuntiin unta tuon ylienergisyyden takia. 

Laura ja toinen Laura kuvasivat minulle pieniä pätkiä hulailuista. Kaikkia näitä teen siis tässä videolla ensimmäistä kertaa, joten videolla näkyy ehkä enemmän intoa kuin viimeisteltyä liikettä, mutta päätin, että minusta tulee vielä ärsyttävä multilahjakkuus, joten odottakaahan vain! Ja tässä mielentilassa pyysin vielä kangastaiteilijoita opettamaan minulle yhden uuden tempun kankailla. Nyt osaan ehkä kolme temppua, joten kankaillakaan en ole mikään virtuoosi. En ole uskaltanut harjoitella kankailla, koska kaikki temput näyttävät niin hurjilta, mutta loppujen lopuksi tuokaan ei ollut niin pelottava kuin miltä se näytti. Tässä siis all new temppuja: 




Entinen rengastrapetsiopettajani Jerina (tule takaisin, Jerina, jooko?) on muuten ihan guru hulavanteillakin. Minun upean hulavideon jälkeen voi katsoa, miltä todellinen vannetaiteilija näyttää. Siinä vähän tavoitetta, mitä kohti lähteä treenaamaan: 




Ei tässä muuta sanottavaa sitten jääkään kuin että VAU! 

torstai 25. huhtikuuta 2013

Vaatteet päällä

Pakko tulla nyt viimeistelemään tämä monta päivää sitten aloitettu teksti. Kaikki aika on kulunut treenaamiseen, yliopistohommiin tai töihin.

Otsikko viittaa tällä kertaa pelkästään kuviin. Treenasimme yhtenä päivänä treenikaverini Kaisan kanssa monta tuntia omia Pole Debut -koreografioitamme. Treenin jälkeen kun olimme jo lähdössä, Kaisa ehdotti, että voisi ottaa kuvia blogiani varten. No, vaatteet olivat jo päällä ja tuntui ihan liian vaivalloiselta taas vaihtaa, joten päätimme ottaa kuvia liikkeistä, joita voi tehdä vaatteet päällä. Vähän hakemista oli, mutta muutama tuli. Tietystihän jotkut huipputankoilijat tekevät vaikka kokonaisen koreografian vaatteet päällä, mutta kyllä se aikalailla temppukirjoa karsii, kun pitoa ei saa kuin käsille. Käsinseisontakuvan näkemisen jälkeen otin tehtävälistalleni selän extravenyttelyt. Heh. 

Käsien asento on joku aika erikoinen, älä ota mallia.
Viimekertainen roskaruokatunnustus on selkeästi auttanut, koska nyt ei enää tee mieli herkutella. On kovin helppoa huijata itseään uskottelemalla, että harvoinhan sitä herkkuja tulee syötyä, joten kai sitä välillä voi. Normaalisti tämä onkin totta, mutta nyt muutama viikko on ollut oikeasti paha. Vappuun asti pidän tiukkaa linjaa, mutta lempparijuhlapäivänäni aion kyllä herkutella. Sillä välin herkuttelen banaanipirtelöilläni. Avopuolisoni laittoi joskus pakastimeen banaaneja, jotka olivat menossa huonoksi. Ihmettelin aluksi, kuka pakastaa banaaneja, mutta sitten keksin joku perjantai-ilta laittaa jäisen banaanin, maitoa ja 4-6 cl kaakao- tai suklaalikööriä tehosekoittimeen, ja ihana banaanipirtelödrinkki oli valmis. Näitä nautin sitten nykyään usein herkkuhimoissani joko ilman likööriä tai liköörin kanssa, riippuen viikonpäivästä. ;)

Hienosti taipuu selkä.. tai sitten ei.. 
Olen nyt vihdoin saanut suunniteltua koreografiani loppuun ja hieman jopa treenattua sitä. Valmis en kyllä ole, mutta näillä on mentävä. Viime yön nukuin huonosti. Tiistain treenit olivat aivan mahtavat. Lähdimme sirkukselta vasta klo 23. Kun pääsin kotiin ja sänkyyn, uni ei vain tullut. Päässä pyöri miljoonat eri jutut, joita haluaisin sirkuksella kokeilla; intoilin siitä, että osasin yllätyksekseni hulata hulavanteella; mietin seuraavan päivän ruotsin suullista tenttiä.. Aamulla heräsin kuitenkin avopuolisoni herätyskelloon klo 7, joten päätin lähteä aamujoogaan, vaikka unta olin saanut ihan liian vähän. Jooga oli kuitenkin ihanaa, kuten tavallista, mutta koreografiaani en millään jaksanut enää treenata. 

Olen siis nukkunut huonosti ja nytkin kello on jo kaksi yöllä, joten tekstini saattaa olla hieman epäloogista. Haluan kuitenkin vielä myöhemmin kirjoittaa tiistain treeneistä, koska niistä minulla on olemassa myös pieni videokooste. En ole kyllä vähään aikaan niin pahasti innostunut treenistä kuin tiistaina. Lisäksi koin jälleen sen mahtavan onnistumisen tunteen, kun kokeilin ensimmäistä kertaa vuosiin hulavannetta. Lapsenahan se oli, no, lastenleikkiä, mutta kerran aikuisiällä kokeillessani huomasin, etten enää osaa. Mutta nyt tuo taito oli salaa tullut takaisin. Johtuneeko paremmasta lihaskunnosta keskivartalossa, vai mistä.. Ihanaa kuitenkin! Ehkä pakko ostaa hulavanne kesäksi, että voi leikkiä sillä auringonpaisteessa nurmikolla. En malta odottaa!

Perhonen onnistuu vaatteillakin yhtä hienosti.
Pole Debutin eteen en taas pahemmin ole tehnyt mitään. Biisi pitäisi muokata, aikataulut sopia, treenata vielä lisää, viimeistellä esiintymisasu... Huoh, ei taida näistä kisoista tulla paljon mitään, mutta ainakin pääsen siitä ensimmäisen esiintymisen piinasta. Varmasti seuraava on sitten jo helpompi. Tai sitten ei. Ehkä jännitän joka kerta hulluna. Vielä ei tosin minulla ole jännitys alkanut. Olen sellainen viimehetken jännittäjä, eli ahdistus nousee vasta hetki ennen esiintymistä. Pole Debutissa olen vuorossa toiseksi viimeisenä, joten jännitänköhän koko illan..

Muuten, ruotsin suullinen koe meni todella hyvin. On kuulemma todella hyvä ja varma ruotsi minulla. ;)

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Treeniviikko 16/2013

Maanantai:
Tankotanssi Pole Guru (1 h 15 min)
Rengastrapetsi Aerial Hoop 3 (1 h)

Tiistai:
Lepo

Keskiviikko:
Aerial Yoga Lempeä (1 h)
Tankotanssi koreotreeniä (1 h 15 min)

Torstai:
Lepo

Perjantai:
Tankotanssi koreotreeniä (2 h)

Lauantai:
Tankotanssi koreotreeniä (2 h 45 min)

Sunnuntai:
Tankotanssi koreotreeniä (4 h 30min)


Yhteensä: 13 h 45 min

Sunnuntain treenieväät

Viime viikolla jätin muut treenit mahdollisimman vähälle ja treenasin tulevia kisoja varten. Maanantain Pole Guru ja Aerial Hoop -tunnit olivat todella hauskoja. Opin paljon uusia juttuja ja oli sellaista ihanaa treeni-intoa. Nyt tavallaan toivoisin, että kisat olisivat pian ohi, että pääsen taas treenaamaan kaikkea uutta enkä vaan vetämään läpi vanhoja temppuja. 

Muutenkin olen hieman tappiomielialalla lähdössä kisoihin. Treenausaika jäi ihan luvattoman lyhyeksi. Alunperinkin se oli liian lyhyt (vajaat 4 viikkoa), mutta sen lisäksi jouduin valmistelemaan ja treenaamaan toisen esityksen tähän väliin. Tarkoitukseni ei ollut ottaa tätä toista projektia, mutta olosuhteiden pakosta otin. Ei sillä, että sitä tehdessä ja esittäessä ei olisi ollut hauskaa, mutta olisin halunnut keskittyä tähän tärkeämpään. Moni onkin jo puhunut, että joko peruu tai saattaa perua osallistumisensa kisaan. Osalla on loukkaantumisia tai sairastumisia, mutta ainakin yksi ilmoitti syyksi yksinkertaisesti, ettei ole ehtinyt treenata. Tekisi itsekin mieli käyttää tuota samaa syytä, mutta kai sinne nyt on mentävä, kun tätä tilaisuutta kuitenkin on jo pidempään odotettu. Tällä viikolla on vielä muutama treenimahdollisuus, joten vedetään nyt täysillä loppuun saakka ja katsotaan, mihin päästään. 

Kuvassa on tosiaan eväät, jotka otin eilen mukaan treeneihin lähtiessä. Vietin Vertical Clubilla eilen kuusi tuntia. Suurimman osan ajasta treenasin, mutta mahtui mukaan parinkymmenen minuutin päiväunetkin Verticalin sohvalla. Illalla katsoimme vielä läpi toistemme koreografioita ja saimme palautetta niistä. Jännitti aika paljon esiintyä jo ihan omille treenikavereillekin. Adrenaliinin ansiosta en edes huomannut väsymystä. Adrenaliinista saa aina ihanat supervoimat. :)

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Ruokaa, ruokaa

En ole mikään älytön Youtube-fanittaja, mutta yhtä Youtube-bloggaajaa seuraan säännöllisesti, ja se on Jenna Marbles. Hänen videonsa ovat tarpeeksi hauskoja ja omituisia pitämään mielenkiintoani yllä, ja usein niin totta. Jenna on niin ihastuttava persoona, että joskus haluaisin joko olla hän tai hänen paras kaverinsa. Jenna laittaa viikottain uuden videon kanavalleen, ja jokin aika sitten ilmestyi Junk Food Confessions. Oli jollain tavalla ihanan helpottavaa kuulla, että myös muut normaalisti terveellisesti elävät ihmiset repsahtavat joskus. Ja ei millään "voi ei, söin kokonaisen suklaalevyn" -tavalla, vaan "voi ei, söin kokonaisen suklaalevyn. Joka päivä. Viimeisen kolmen kuukauden ajan" -tavalla. Tässä Jennan video:


No, ihan näin paha ei minun tilanteeni ole, mutta parannettavaa ehdottomasti on. Todella paha repsahdus oli viimeksi syksyllä, kun lähdin reilun viikon reissuun Itä-Eurooppaan bussilla. Istuimme suurimman osan ajasta bussissa, ja teiden varsilla ei yksinkertaisesti ollut kauppoja, joista olisi kunnon ruokaa saanut. Monina päivinä kaikki ravinto oli karkkia, sipsejä, jäätelöä ja muuta roskaruokaa. Reissun jälkeen huono ruokavalio jäi pitkäksi aikaa päälle, ja timmiys katosi kuin tuhka tuuleen. No, siitä pääsin jossain vaiheessa yli, mutta huomaan nyt seuraavan repsahduksen olevan aivan nurkan takana. Nyt haluan pysäyttää sen ennen kuin se räjähtää käsiin. Kokeilen siihen Jennan keinoa, ja kerron, mitä sisäinen läski lapseni on minut käskenyt syömään. 


Luulen, että ongelma alkoi kuun alussa, kun päätin, että pidän karkkipäivän. Kävimme katsomassa Teekkarispeksiä, ja ostin katsomoon salmiakkikarkkipussin, jonka söin näytöksen aikana. Ostin myös yhden siiderin. Kukaan muu porukasta ei syönyt tai juonut mitään. Seuraavana päivänä lähdimme pitämään ainejärjestöni hallituksen kokousta Tallinnan laivalle. Illallisbuffetissa söin saman verran jälkiruokaa kuin pääruokaakin, ellen jopa enemmän. Tallinnassakin söin kuppilassa ranskalaiset. Tästä on kaksi viikkoa, ja siinä välissä olen ehtinyt syömään kaksi kertaa pakastepizzan, kerran pizzeriasta tilatun pizzan, Hesburger-aterian, McDonald'sin juustohampurilaisen, kaksi kertaa kalapuikot ja ranskalaiset majoneesilla, korvapuustin, Snickers-patukan, neljä kertaa jäätelöä, omenapiirakkaa ja muita herkkuja sikajuhlassa ja silliksellä, pari pahaa karkkia työpaikalla ja pikkuisen suklaakarkkirasian, jonka sain liittyessäni alani liittoon. Lisäksi olen juonut energiajuomia ja siideriä opiskelijatapahtumissa. 

Ihan järjetön määrä herkkuja. Toivon, etten ole unohtanut mitään, koska jo tuo määrä näyttää niin hirveältä, että oksettaa. Lisäksi tarkoitukseni oli pitää dieettiä kesää varten, että kehtaa tepastella menemään bikineissä. Onneksi olen kuitenkin lähiaikoina juossut, mitä en talviaikaan tee, niin kulutuskin on vähän lisääntynyt. Se lohduttaa hiukan, mutta jotain on silti tehtävä. Tätä määrää ei voi enää kuitata sillä, että "no sähän oot niin hoikka, niin voit välillä vähän syödäkin". En kohta enää ole, jos samaa mallia jatkan. 


Elisa kirjoitti blogissaan Start living your best life todella osuvasti, että ihmiset eivät usein käsitä, että hoikkuus ja terveelliset valinnat kulkevat käsi kädessä. "Juuri jonkin aikaa sitten söin pizzaa koulussa lounaaksi ja luokkakaverini totesi, että se on epäreilua että minä syön pizzaa ja silti olen näin hoikka", Elisa kirjoittaa. Ei ole mielestäni ollenkaan epäreilua, että saa joskus nauttia herkuista, jos muuten pitää tiukkaa linjaa. Itsekin olen laihtunut todella paljon pitämällä vuoden ajan tiukkaa dieettiä yllä. Haluan nykyään kuitenkin sallia itselleni herkkuja silloin tällöin, mutta liika on liikaa. Tiedän, että ainoa keino päästä tästä kierteestä irti on lopettaa herkut kokonaan niin pitkäksi aikaa, että niitä ei enää tee mieli. Jos ruokin himoani liian usein, se seuraa minua koko ajan. 

Toinen asia, mistä haluan vielä lyhyesti kirjoittaa, on lähiaikoina ilmestyneet fitnessblogeja pilkkaavat blogitekstit. Voisin sanoa niistä paljon enemmänkin mielipiteitäni, mutta kiinnitän huomioni nyt vain yhteen seikkaan. Pilkkateksteissä usein mainitaan, että fitnessbloggaajat _väittävät_, että heille tulee hyvä olo terveellisesti syömisestä ja paljon urheilemisesta. Lause on niin absurdi, etten osaa sitä edes kunnolla kommentoida. Kuitenkin, urheilu on minulle harrastus. Saan treeneissäni paljon onnistumisen kokemuksia ja rakastan lajejani. Totta hemmetissä siitä tulee hyvä olo. Samalla tavalla kuin joku toinen saa hyvää mieltä jostakin ei-urheilullisesta rakkaasta harrastuksestaan. Miksi en saisi rakastaa urheiluharrastustani ihan jo sen tuottaman ilon takia? Toiseksi, jo koulun oppikirjat kertovat, että ihminen voi paremmin, kun on hyvässä kunnossa. Sairaudet vähenevät, keho tuottaa hyvän olon hormoneja, jne. Tämähän on siis jo tieteellinen fakta, jonka olen omien kokemusteni perusteella vielä voinut vahvistaa. Kyllä minä ihan mielelläni söisin karkkia joka päivä, jos sen antama hyvän olon tunne olisi sitä karkinmussutushetkeä pidempi, ja jos siitä ei seuraisi pidemmällä tähtäimellä vain huonompi olo. Urheilu antaa minulle iloa siinä hetkessä, mutta fyysisten muutoksien kautta myös myöhemmin. 

Saatoin eksyä aiheesta hieman laajemmalle alueelle, mutta ei se mitään. Kirjoitan siitä, mistä luonnolliselta tuntuu. Nyt onkin aika jatkaa niihin treeneihin! ;)

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Puolirajoittunut..

Pahoittelen epäaktiivisuutta blogini kanssa. Lähiaikoina on ollut liian vähän aikaa kirjoittaa - ja liian vähän treeniä, josta kirjoittaa. Minulla on yliopistolla nyt liikaa suuritöisiä kursseja, ja kaikkea muutakin tapahtumaa on kalenteriin eksynyt. 

Tänään pääsin vihdoin kunnolla treenaamaan Pole Debut -koreografiaa. Aamulla mennessäni aerial yogaan sain kuulla, että tankosali on vapaana puolitoista tuntia joogan jälkeen. Sain kivasti suunniteltua koreografiaa eteenpäin. Valmista ei vieläkään tullut, mutta onhan tässä vielä ruhtinaalliset 9 päivää aikaa.. En ollut suunnitellut tulevani tankoilemaan, vain aerial yogaan, joten en ollut syönyt aamupalaa. Sen huomasi kyllä treenatessa, kun voimat eivät kovin kauan riittäneet. Onneksi oli edes Battery mukana. ;) 

Juoksutreenit ovat taas jääneet ihan nollaan. Ajattelin ensin eilen mennä juoksemaan työvuoron jälkeen. No, muistelin sitten, että viimeksi, kun juoksin hieronnan jälkeen, se tuntui todella inhottavalta. Lisäksi aamulla olisi aikainen herätys klo 6.30, kun joogatunti alkaisi 7.30. Päätin jättää juoksun tälle päivälle. Vasta tänä aamuna tajusin, että en ehkä jää työvuoron jälkeen klo 22.45 juoksemaan, kun aamulla täytyy herätä viideltä aamuvuoroon.. Huhhuh, mitä hölmöilyä taas. Huomennakaan ei ehdi juosta, kun lähden suoraan töistä Helsinginkadun approon. No, onhan tässä vielä ruhtinaalliset 16 päivää puolimaratoniin.. Mitenhän tässä näin kävi? Eli tämän takia en ole pahemmin blogia päivittänyt. 

Brass monkey
Toiseen aiheeseen. Tällä viikolla olen saanut taas kaksi kertaa kuulla olevani hyvin toispuoleinen. Rengastrapetsitunnin opettaja huomautti, että työskentelen paljon enemmän oikealla puolella. Ylläripylläri, oikea puoleni on todella paljon vahvempi kuin vasen puoli. Hän käski kiinnittämään huomiota siihen, että tekisin nostot tasaisesti molempien puolien lihaksia käyttäen. Kuulemma tällaisen voi korjata, mutta se on ärsyttävää. Eli sinä, joka olet juuri aloittanut tai aloittamassa tankotanssin, TEE tasaisesti molempia puolia. Aina. Todella monet tankotanssiopettajat puhuvat aina molempien puolien treenaamisen tärkeydestä ja käyttävät itseään varoittavana esimerkkinä. Tästä huolimatta olen onnistunut päästämään itseni todella toispuoleiseksi ja nyt olen itse varoittava esimerkki.

Toinen kerta, kun minulle huomautettiin toispuoleisuudesta, oli hieronnassa. Olen jokaikisellä hierontakerralla kuullut, miten vasen puoleni on täysin jumissa. Ei oikea puolenikaan mitenkään hyvällä mallilla ole, mutta vasen on kuulemma superpaha. Alkaa tuntua jotenkin epätoivoiselta. Pitäisi tsempata vasemman puolen vahvistamisessa ja huoltaa muutenkin vartaloa enemmän. Venyttelen kyllä jokaisen treenin jälkeen, käyn aerial yogassa (yritän päästä ainakin kerran viikossa) ja välillä hieronnassa. Ilmeisesti nämä lajit ovat kuitenkin sen verran rankkoja, että vaivaa pitäisi nähdä paljon enemmän. Jos saisin nyt lottovoiton, sijoittaisin varmaan ensimmäisenä jokaviikkoiseen hierontaan. Tai no tietysti kaikkien sirkuskurssien ja -leirien jälkeen... Ja tankotanssiloman ja workshoppien ja... ;)

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Treeniviikko 15/2013

Maanantai:
Juoksu juoksumatolla 7,8 km, 5:15/km (41 min)

Tiistai:
Koreografiatreeniä (1 h)
Käsinseisonta (1 h 55 min)

Keskiviikko:
Lepo

Torstai:
Koreografiatreeniä (1 h 30 min)

Perjantai:
Lepo

Lauantai:
Lepo

Sunnuntai:
Tankotanssi vapaat treenit (1 h)


Yhteensä: 6 h 6 min

Kässäriä kotona

Ei mikään ihme, että mieliala on aika surkea, kun katsoo, millainen treeniviikko viime viikolla on ollut. Viikko on ollut täynnä deadlineja, joten koulukirjat on vihdoin täytynyt kohdata. Onneksi viikkoon mahtui sentään ihana käsinseisontatunti. Pari viikkoa sitten puhuin käsinseisontastressistä, mutta nyt joka tunnilla on tuntunut, että olen oikeasti kehittynyt. Ihan mahtava fiilis! Olen rohkeampi ja tasapainoni käsinseisonnassa on parempi. Olen vihdoin oppinut ponnistamaan käsinseisontaan kerän kautta. Eli ponnistan ensin tasajalkaa polvet rintaan ja suoristan siitä käsinseisontaan. Teimme viime tunnilla myös erästä hauskaa ponnistusta. Toinen käsi laitetaan korokkeen päälle, toisella jalalla potkaistaan itsensä yhden käden käsinseisontaan, lasketaan toinen käsi maahan, ja tehdään käsinseisontakuperkeikka. Kokeilin sitä ensimmäistä kertaa ja oli hyvin lähellä, että onnistuin tempussa. Liikerata on tuttu tankotanssista, kun mennään handspringillä ayshaan. (Handspringillä ayshaan -video, joka on jo aiemmin blogissa nähty.) Tuntui hienolta, kun kerrankin pystyin harjoittelemaan vaikeampia temppuja. 

Muuten onkin ollut kiirettä koulujuttujen kanssa, ja lisäksi treenasin perjantain tanssiesitystä varten. Ainejärjestöllämme oli sikajuhla, joka on nimestään huolimatta hieno akateeminen pöytäjuhla, jossa tarjolla on kokonainen paistettu sika. Kyseessä on vanha elintarvikealan opiskelijoiden perinne, ja sian meille paistaa lihateknologit. Olen tuottamassa syksyllä ensi-iltaan tulevaa maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan ensimmäistä speksiä, ja olimme luvanneet järjestää sikajuhlien ohjelman. Esitimme speksin trailerin, johon kuului mm. minun ja kahden muun speksiläisen tanssiesitys. Tätä olen siis lähiaikoina treenannut, ja siksi muut treenit ovat jääneet. Esitys onneksi meni todella hyvin, ja saimme positiivista palautetta. 

Toivotaan, että tankotanssitreenit lähtevät nyt tästä eteenpäin rullaamaan hyvin, jotta saan valmiin ja harjoitellun esityksen Pole Debuttiin 27.4. Aika alkaa käydä vähiin, ja alan jo katua osallistumistani, kun tiesin, että harjoitteluun jää aivan liian vähän aikaa. No, onneksi Pole Debut on matalan kynnyksen tapahtuma, niin ei tarvitse ihan liikaa stressata. 

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Annos blaablaablaata

Hiljaista on ollut täällä, ja nytkään en keksi mitään hienoa aihetta tekstille, joten ajattelin kirjoitella vähän tämänhetkisiä ajatuksia urheilun ympäriltä. Tulee olemaan sekalaista ja ilman punaista lankaa. Sori.

Eniten ajatuksissa pyörii nuo kisat. Pole Debut on jo ihan pian, ja koreografiani on vielä vajaa. Aika ikävältä tuntuu, jos täytyy mennä ensimmäisiin kisoihin ilman kunnollista valmistautumista. Onneksi en odota mitään hyvää sijoittumista kisoissa, vaikka olisinkin hyvin valmistautunut, niin ei harmita niin pahasti. Onneksi eilen selvisi, millä tangolla kisataan; 45mm kromisella X-stagella. Täytyy siis totutella X-polen ominaisuuksiin kotona (vaikka mulla onkin titaaninen), kun treeneissä käytössä on jauhemaalatut Fitpolet. Perjantain tanssiesityksen jälkeen on kuitenkin vielä kaksi viikkoa tehokasta peliaikaa jäljellä. Ja aikaahan on, kun sitä itselleen järjestää, kuten Arnold Schwarzenegger viisaasti tässä pätkässä sanoo:


"I've always figured out that there's 24 hours a day. You sleep 6 hours and have 18 hours left. Now, I know there are some of you out there that say well, wait a minute, I sleep 8 hours or 9 hours. Well, then, just sleep faster, I would recommend."

En kannusta ketään nipistämään nukkumisestaan. Sanon vain, että kyllä sitä aikaa pystyy jostakin puristamaan, kun oikeasti haluaa. ;)

Selfie. (Onko itse itsestään otetuille kuville jotain
hauskaa suomenkielistä sanaa?)

Pole Dance Cuppiin taas on reilusti aikaa, ja sinne aion hioa koreografian huippuunsa. Kilpailemassa on niin hyviä tanssijoita, että oma parhaani ei edes riitä, mutta se ei estä yrittämästä. Mutta jee, pääsen Puolaan! Rakastuin Puolaan viime syksynä, kun vietin siellä muutaman päivän matkalla Ukrainaan. Kiva olisi päästä nyt näkemään vähän lisää. Toivottavasti team Finland haluaa jäädä kanssasi lomailemaan vähäksi aikaa kisojen jälkeen. 

Myös Helsinki City Run lähestyy liian nopeasti. Joka kerta juostessani mietin, olenko oikeasti lähdössä juoksemaan puolimaratonin. Eilen juoksin juoksumatolla 7,8 km, 41 min. Keskinopeus 11,4 km/h tai 5:15/km. Kyllähän tuo juoksu ihan hyvin sujuu, kun lenkit kestävät alle tunnin. Mutta jaksanko oikeasti juosta kaksi tuntia? Viime vuoden Extreme Run Vantaan (16 km) jaksoin juosta ihan hyvin, mutta siellä joutui välillä jonottamaan esteille, joten juoksu ei ollut yhtäjaksoista. Ehkä ei kunnon puolesta pelota niin paljon kuin se, että kiinnostus ei riitä juoksemaan yksinään (tai onhan siellä muutama muukin osallistuja, mutta ilman juttu- ja tsemppikaveria) kahta tuntia. Kuulostaa niin tylsältä. Pelkään, että tulee henkinen blokki, ja että alan miettiä, minkä takia juoksen. Koska kun ajattelee, niin onhan se aika idioottimaista käyttää vapaaehtoisesti pari tuntia jonkin itselleen vastenmielisen asian tekemiseen, jonka voisi niin helposti jättää tekemättä ilman, että ketään kiinnostaa. :D Näillä eväillä puolimaratonille!

Random kuva viime kesältä
Extreme Run Vantaa sen sijaan on hauskaa, vaikka juoksemiseen liittyykin. Sitä odotan ihan innolla. Sen juokseminen ei ole tylsää, koska vähän väliään pääsee ylittämään hauskoja esteitä. Lisäksi voi bongailla juoksuradalta hienoja pukuja ja naureskella ihmisten kekseliäisyydelle ja viitseliäisyydelle. Rakastan sitä, kun ihmiset panostavat tällaiseen tapahtumaan, jossa on tarkoitus pukeutua hassusti. Pitäisin ehdottomasti milloin mitäkin teemabileitäkin, jos ihmiset jaksaisivat niihin oikeasti panostaa. Mutta kurjaa on yksin olla täydessä tällingissä halloweenina, kun muiden panostus on ostaa pilailupuodista pirunsarvet ja that's it. (Ote oikeasta elämästä.) 

No ehkä tässä nyt nämä tärkeimmät. Haluaisin vielä paasata hyötyliikunnasta, mutta olisi lähdettävä luennolle. Spektrometriaa, jee!

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Treeniviikko 14/2013

Maanantai:
Lepo

Tiistai:
Koreografiatreeniä pt. 1 (1 h)
Koreografiatreeniä pt. 2 (1 h 30 min)
Käsinseisonta (1 h 40 min)

Keskiviikko:
Aerial Yoga Lempeä (1 h)

Torstai:
Koreografiatreeniä (2 h)
Aerial Hoop 3 (1 h 10 min)
Juoksu juoksumatolla (30 min)

Perjantai:
Lepo

Lauantai:
Koreografiatreeniä (1 h 30 min)
Aerial Dance (1 h)

Sunnuntai:
Lepo


Yhteensä: 11 h 20 min


Viikko ilman tankoa. Nyt, kun pitäisi treenata kunnolla kisoja varten, en ehdi koskemaankaan tankoon. Hienoa. Mutta on sentään treenattu tämän viikon perjantain esitystä varten. Viikon parhaan treenin tittelistä kilpailee torstain Aerial Hoop -tunti ja lauantain Aerial Dance -tunti. Ihania tunteja molemmat! Kuntosali ja juoksu ovat jääneet lähes kokonaan, ja kaikki vapaa-aika on käytetty tuota esitystä varten treenaamiseen. Kokonaisuudessaan siis todella huono treeniviikko. Haluaisin viikkooni enemmän tankoa, kolme-neljä kertaa juoksua ja ainakin yhden kuntosalipäivän. Jalkapäivät kuntosalilla olen nyt jättänyt pois, jotta jaksan juosta. 

Nyt on pakko koittaa tsempata vaikka edes kotitreenin kanssa tangolla, koska en todellakaan halua lähteä kisoihin jollain puolivalmiilla hutaisten tehdyllä koreografialla. Sopivasti kaikki koulujutut kasaantuvat juuri tälle ajanjaksolle. Lähettäkää minulle lisäenergiaa! ;) 

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Renkaalla

Olin eilen taas pitkästä aikaa hieronnassa, mutta tein kyllä sen kielletyn, eli treenasin vielä samana päivänä. Olen mukana tanssiesityksessä ensi viikon perjantaina, ja koreografiaa oli pakko treenata. Kolmen henkilön aikataulujen yhteensovittamisessa oli jo aika paljon sumplittavaa, joten hieronta sai nyt olla samalla päivällä. Lisäksi pari tulevaa viikkoa on jotain ihmeellistä kiirettä, etten ehdi tankotunneille ollenkaan! Onneksi pääsen treenaamaan kisoja varten erikseen. Ainiin, en olekaan tainnut mainita blogin puolella, että pääsin kisaamaan Pole Debuttiin. Jännittää. 


Tanssitreenien jälkeen menin vielä rengastrapetsitunnille, jolla opin jopa kaksi uutta liikettä! Jee! Tämä yllä oleva ei kuitenkaan ole kumpikaan niistä uusista. Kokeilin tätä jo kerran aiemmin kirjan piirroskuvan perusteella. Ei sen kyllä noin kuulunut mennä, mutta onhan tuokin ihan kiva. Piirroksessa alempi jalka oli renkaalla ja lantio ja koko yläkroppa oli rengasta vasten. Täytyy vielä hinkata sitä, mutta kiva, että näkee kuvasta, mikä on vialla. 


Kokeilin samaa vielä suoralla takajalalla. Ihan kiva myös. Sattuu muuten aika paljon solisluuhun. 


Tässä on sitten se toinen niistä uusista. Teimme tunnilla liikettä, jossa kädet ovat samalla tavalla kuin tässäkin, mutta ollaan vaakatasossa spagaatissa. Eli jos rengas olisi lattialla, niin olisit spagaatissa sen päällä. Näin sitten sivusilmällä, kun joku toinen treenaaja teki tätä ja halusin tietysti heti itsekin kokeilla. Tämähän on melkein kuin aysha renkaalla. Hieno! Tässä renkaaseen koskettaa vain kädet, jos kuvasta on vaikea hahmottaa. Välillä on vaikea saada vangittua kuvaan hienoa liikettä. 



Tässä on kuva samasta liikkeestä toisesta kuvakulmasta. Tässä varsinkin näyttää, että jalat lepäisivät rengasta vasten, mutta ne ovat tuolla tavalla ilmassa kuin edellisessä kuvassa näkyy. 

Ihanaa oppia uusia liikkeitä pitkästä aikaa. Olen vielä vähän huono itse soveltamaan ja keksimään uusia juttuja, joten jonkun täytyisi ensin näyttää. Mutta ehkä sekin taito kehittyy pikkuhiljaa. 

Tosiaan, Pole Debut on 27.4. Tampereella, nettisivuilta löytyy lisää tietoa. Lisäksi olen menossa kisaamaan myös Puolaan Pole Dance Cuppiin. Sieltä ei ole odotettavissa minkäänlaista menestystä. Kunhan menen kasvattamaan kisakokemusta. Tosin, olen Pole Debutissakin varmaan niin kauhuissani, ettei koko hommasta tule mitään, mutta yritetään. :D 

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Sporttaamassa Parkourkeskuksessa

Niin kuin kerroin aiemmin, käytin eilen toisenkin SportSetter -passin. Olen pitkään haaveillut käyväni kokeilemassa kiipeilyä tai boulderointia, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Onneksi SportSetter oli lukenut ajatukseni, ja tarjosi minulle 2 x sisäänpääsyn Parkourkeskukseen, jossa voi harrastaa parkouria ja boulderointia. Passin sai käyttää joko yksin kahteen käyntiin tai kaverin kanssa yhteen käyntiin. Otin mukaan avopuolisoni M:n, joka on myös kiinnostunut boulderoinnista. Minä olin ihan ummikko, mutta M:lle puuha oli entuudestaan tuttua.

Parkourkeskus sijaitsee Malmilla Teerisuonkuja 4:ssä. Tilasta löytyy boulderointiseinän lisäksi paljon erilaisia parkouriin soveltuvia esteitä, rakennelmia ja telineitä. Henkilökunta oli todella mukavaa ja iloista porukkaa. Siellä he juoksentelivat, hyppivät ja roikkuivat ympäriinsä, kunnes asiakas tuli tiskille. Varmaankin pysyy kunto kovana, kun päivät pitkät temppuilee työpaikalla.

Numero-kirjainkoodeja ihmettelemässä
Viihdyimme Parkourkeskuksessa kaksi tuntia, josta noin puolet vietin boulderointiseinällä. Unohdin tietysti leikata kynnet etukäteen, mutta onneksi tiskiltä sai sakset. Kiipeilykengät sai lainata paikan päältä ilmaiseksi. Sain myös neuvoja, miten aloittaa. Koska en itse tiennyt etukäteen, miten boulderointiseinällä toimitaan, voi olla olemassa muitakin, jotka eivät vielä tiedä. Joten kerronpa siitä vähän. Tarkoitus on siis kiivetä seinää pitkin (tällä seinällä edettiin sivusuunnassa) käyttäen samanvärisiä kiviä. Parkourkeskuksessa lähtöpaikat oli merkattu numero-kirjainkoodein. Mitä pienempi numero, sen helpompi reitti. Kirjain tarkoitti vielä vaikeustasoa samannumeroisten sisällä. A oli helpoin, B hieman vaikeampi, jne. Aloitin pienimmästä löytämästäni numerosta, eli vitosesta. Siinäkin oli jo sopivasti haastetta ensikertalaiselle. Saman reitin M kiipeili ihan kevyesti. No, ehkä minäkin harjaannun, kun pari kertaa vielä harjoittelen. Voima riitti kyllä hyvin, mutta vaikeammissa kohdissa pelkäsin tippumista, vaikka alla olikin pehmeä alusta.


Onkohan mitään lajia, josta en pidä? Aion nimittäin boulderoinnistakin sanoa, että huippuhauskaa oli. Reittini jäivät vähän lyhkäisiksi, mutta sain suunnatonta onnistumisen iloa, kun pääsin jonkin vaikealta tuntuvan kohdan yli. Kyllä tuonne pitää uudelleenkin vielä päästä. Lisäksi treenikaverini kävi treenaamassa juuri ennen minua, ja kuulemma paikan omistaja(t) on jo harkinnut tangon hankkimista. Eiköhän mennä kaikki tankotanssijat tuonne treenailemaan ja promoamaan tankotanssia, jotta saadaan upea oheistreenipaikka. ;) Parkourkeskuksessa on nimittäin myös kahvakuulia, köysiä ja voimistelurenkaita. Ainut, mikä puuttuu, on se tanko! Kertamaksu Parkourkeskukseen on ennen kolmea 6 € ja sen jälkeen 8 €, eli ei paha. Tähän hintaan voi treenata niin kauan kuin ovet ovat auki. 

Oli pakko ottaa aysha-kuva tuon taustan takia
Loppupuoliskon ajasta käytin muilla välineillä temppuillessa. En osaa näitä telineitä kutsua miksikään muuksi kuin rakennustelineiksi, joten olkoon ne niitä. Rakennustelineillä voi vaikka tehdä vähän tankotemppuja. Pito oli aika hyvä, ja saatavilla oli myös grippiä. Tai sitten voi antaa parkourin viedä, ja yrittää liikkua telineillä mahdollisimman nopeasti ja eri tavoilla.

Urpo kuva, mutta Parkourkeskuksessa on siis renkaatkin!
Renkaillakin koitin temppuilla, mutta temppuvalikoimani näillä pikkuisilla on kovin pieni. Lisäksi tuo takana oleva painonnostotankosysteemi oli vähän tiellä. Täytyy koittaa napata PowerPolesta ideoita renkaille, niin voi niitäkin jatkossa käyttää paremmin. 




Ja köysi! Köydellä en osaa tehdä kuin sammakon (ilma-akrobatialiike) ja kiipeillä sitä pitkin. Kokeilin, jaksaisinko kiivetä koko matkan pelkillä käsillä. No en kyllä enää kahvakuulan, DanceMixin ja parin tunnin boulderoinnin ja muun temppuilun jälkeen, mutta aika hyvin silti. Ensi kerralla menen sitten kattoon saakka ja jalat koko ajan suorana edessä. Jos olisin antanut jalkojen vain roikkua, olisin varmaankin päässyt loppuun saakka, mutta eihän se ole yhtä siistiä!

Noniin, tankoilijat, milloin lähdetään tänne yhdessä?