keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Käsinseisontastressi

Eilen olin kahdissa treeneissä; tangolla ja käsinseisonnassa. Tankotanssitunti oli Pole 2 -tasoa, koska sirkustuntini menee Pole 3:n kanssa päällekkäin. Mietin päivän aikana, etten välttämättä jaksaisikaan kakkostason tuntia, koska ne ovat usein liian helppoja. Turhaudun liian helppoihin liikkeisiin, mutten kehtaa myöskään tehdä omiani, koska siitä tulee helposti show off -fiilis. No onneksi tämän ohjaajan tunnit ovat usein hieman vaikempia kuin muiden, joten löysin lopulta itsellenikin sopivaa treenattavaa. Itseasiassa rupesin juuri miettimään, tekiköhän muut edes sitä liikettä, jota itse tein. Olin aiemmin puhunut yhdestä minulle mahdottomasta liikkeestä, jonka kaikki muut Pole 3- ja Guru-tasolla käyvät tuntuvat osaavan sujuvasti ja kevyesti. Tiesin, että minulla on jokin tekniikkavirhe, ja se on superärsyttävää. Jos voima ei riitä johonkin liikkeeseen, sen hyväksyy helpommin, koska silloin liikkeen tekeminen ei vain ole mahdollista. Tekniikkavirhe taas on vaan omissa aivoissa. No, treenasin sitten tätä liikettä. Treenasin myös, kun muut siirtyivät jo seuraaviin liikkeisiin. Ja treenasin vielä tunnin jälkeen. Ja sain sen lopulta tehtyä yhden kerran ihan itse ilman apuja. Jee! Jäi lopulta hyvä fiilis treeneistä. En voi sanoa vielä osaavani sitä, kun olen sen kerran tehnyt, mutta ehkäpä se tästä nyt lähtee.  Ihanaa, että ohjaaja jaksoi auttaa uudelleen ja uudelleen, koska olin päättänyt, että nyt vain opin sen ja sillä siisti. Harmi, ettei nyt ole taas kuvaa saatavilla, mutta voin yrittää sanallisesti selittää liikkeen, niin ainakin muut tankotanssijat ymmärtävät. Eli jalkapohja tangolle ja käsillä kiinni, jalkojen suoristus lattian suuntaiseen spagaattiin, vartalon kippaus ylösalaisin ja vapaa jalka ylös tangolle, tangon suuntainen spagaatti.
FreeDigitalPhotos.net / pichart99thai
Vertical Clubilta siirryin Circus Helsingille viimeisiin Vallilan treeneihin. Kahden viikon hiihtoloman jälkeen toiminta jatkuu Suvilahdessa uusissa tiloissa. Jee! Treenipaikkani ovat sitten ihan lähekkäin, ja liikenneyhteydet kotiin ovat helpommat myöhään illalla. Sirkustreenit loppuvat klo 21 ja 21.30, ja joskus jään vapaisiin treeneihin, jotka loppuvat klo 23. 

Käsinseisontatreenit olivat jälleen kivat, mutta koin yhtäkkiä turhautumisen omaan osaamattomuuteeni. Olen käsinseisonnassa ihan aloittelija ja kehitys on todella hidasta. Muistelin eilen treeneissä sanoja, jotka opettaja sanoi ensimmäisellä käsinseisontatunnillani. "Onneksi olkoon, olette valinneet itsellenne vaikeimman sirkuslajin. Käsinseisonnassa opitte uuden liikkeen vuoden välein." Siltä kyllä tuntuukin. Tavallaan olen kehittynyt huimasti. Käsinseisonta on nykyään minulle ihan mukava asento ja pystyn olemaan asennossa pitkään. Jos minua tuetaan tai olen seinää vasten, pystyn kävelemään käsillä ja olemaan yhden käden käsinseisonnassa. Pystyn myös olemaan käsinseisonnassa kepeillä. Ilman tukea pystyn kävelemään käsillä neljä askelta taaksepäin ja tekemään käsinseisonnasta kuperkeikan. Mutta itse asennossa pysyn vain muutaman sekunnin ilman tukea. Olen turhautunut siihen, etten pysty yksin suoraan ponnistamaan käsinseisontaan. Tarvitsen jonkun ensin tasapainottamaan minut; seinän tai ihmisen. Pelkään edelleen selälleen kaatumista, vaikka periaatteessa osaan tulla alas kuperkeikalla tai kääntymällä kärrynpyörään. En vain luota, että osaan tehdä sen silloin, kun oikeasti meinaan kaatua. Höh, ihan tyhmiä pelkotiloja, jotka estävät kehittymisen. No, sellaista stressailin eilen. Nyt on pari viikkoa taukoa sirkukselta, joten pääsen myös Pole 3 Tricks -tunneille. Jee! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti