torstai 10. tammikuuta 2013

Salilla käymisestä

Tänään olin taas aamulla salilla ja siitä innostuneena päätin hieman kirjoittaa omista kokemuksistani kuntosalilla käymisestä. 

Ensimmäisen kerran olen käynyt kuntosalilla varmaankin yläasteella. Luultavasti jo 14-vuotiaana, vaikka useinhan ikäraja on 16. Harrastin kuitenkin hiphoppia ja sen ohelle opettajamme halusi tehdä meille saliohjelman. Ohjelma oli helppo ja sisälsi suurimmaksi osaksi vatsa- ja selkälihasliikkeitä, joita muutenkin tehdään tanssitunneilla. Ei siis kannata tuohtua siitä, että tanssinopettaja vei 14-vuotiaat salille. Sitä innostusta kesti hetken. 16-vuotiaasta eteenpäin olen silloin tällöin käynyt salilla, mutten koskaan ole oikein pitänyt siitä. Se on johtunut siitä, ettei minulla ole ollut harmainta aavistusta, mitä salilla kannattaisi tehdä, millä painoilla ja miten. Lisäksi nuorempana tietysti vanhemmat miespuoliset asiakkaat olivat pelottavia eikä heidän halunnut tuijottelevan treeniäni. Uskon siis, ettei salilla käymisestäni ollut silloin nuorempana mitään hyötyä. Ainakaan lihasten kasvulle. Aerobinen treenihän on aina hyvästä ja sitä teinkin paljon kuntosalilaitteilla.
FreeDigitalPhotos.net / John Kasawa
Nykyisestä kuntosali-innostuksesta on kiittäminen avopuolisoani. M suunnitteli minulle lokakuussa ohjelman, jonka kävimme yhdessä läpi ihan rautalangasta vääntäen. "Istu tähän laitteeseen näin, säädä se itsellesi sopivaksi näin, kokeile tällä painolla, tee näin monta toistoa." Yhtäkkiä sali tuntui mukavalta ja tavoitteelliselta. En enää tuntenut oloani idiootiksi ja kuvitellut kaikkien tuijottavan ja miettivän, että tuo ei tiedä yhtään, mitä tekee. Muutaman kerran kävimme vielä yhdessä salilla ja varmistelin M:ltä suunnilleen jokaisen liikkeen. Pikkuhiljaa aloin oppia liikkeet ja pystyin itsekin tunnustelemaan ja muuttelemaan painoja sen mukaan, mikä on riittävän tehokas, mutta pystyn sillä vielä liikkeen puhtaasti suorittamaan. Nykyään kokeilen jopa ihan itse uusia laitteita ja liikkeitä ja otan mahdollisesti mukaan saliohjelmaani. Kuntosalilla käyntikään ei ole mielestäni ihan yksinkertaista. Liikkeitä voi tehdä väärin, jos ei tiedä, mitä tekee. Se saattaa johtaa joko siihen, ettei liikkeestä olekaan mitään hyötyä, tai siihen, että rikkoo itsensä. Olisipa kaikilla yhtä upea (ja ilmainen!) personal trainer kuten minulla, mutta jos ei ole, suosittelen kovasti aloittelijaa käymään jonkun luona, joka voi opastaa ohjelman teossa. Enpä olisi puoli vuotta sitten uskonut, että innostun salitreenistä näin paljon.

FreeDigitalPhotos.net / chrisroll
Tänään tein salilla jalkapainotteisen treenin. Pelkään vielä hieman jalkaprässiä, joten olen sen kanssa ottanut hyvin varovaisesti. Aloitin lokakuussa 65 kg:lla, mutta tänään laitoin jo 95 kg.  Pelkään, etten yhtäkkiä jaksakaan nostaa painoja ja ne räsähtävät jaloilleni rikkoen polvet. Onneksi käyttämälläni salilla painot pysähtyvät stoppariin hieman ennen tätä skenaariota. Toisilla saleilla tätä stopparia ei ole. Hui. Jalkapäivään kuuluu myös hauiskäännöt ja tänään ilokseni huomasin, että vasemman käden voima alkaa jo lähestyä oikean käden voimaa. Tangolla treenatessa käytän niin paljon enemmän oikeaa kättä, että voimaero oli aivan huikea lokakuussa, kun aloitin salilla käymisen kunnolla. Sen tasoeron madaltuminen onkin ollut kaikista hienointa. Ai niin, ja leukoja meni tänään myötäotteella 3 ja vastaotteella 4! Jee!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti