maanantai 30. joulukuuta 2013

Treeniviikko 52/2013

Maanantai:
Kuntosali (2 h 5 min)

Tiistai:
Liikkuvuusharjoittelu (1 h 30 min)

Keskiviikko: 
Lepo

Torstai:
Lepo

Perjantai:
Low hammock (1 h)

Lauantai:
Lepo

Sunnuntai:
Tankotanssi (2 h 15 min)


Yhteensä: 6 h 50 min


Viime viikko oli mahdollisesti vuoteni paras viikko. Paljon lepoa ja rauhassa oleilua, laatuaikaa avopuolisoni kanssa, ihania hetkiä perheeni kanssa, hyvää äitin tekemää ruokaa, mahdoton määrä suklaata ja juustoja, naurua, iloa ja onnellisuutta. Ah, odotan jo ensi vuoden joulua!

Yritin eilen selittää treenikaverilleni, etten ole tehnyt sillä viikolla yhtään mitään ja vain nauttinut olostani. Aloitin, että "maanantaina oli salilla Mikan kanssa, tiistaina myös salilla..." Siinä vaiheessa kaverini jo repesi nauramaan pudistellen päätään. No mutta hei, ihan oikeasti maailman kevyin viikko minun mittapuullani. Ja nyt on mieli levännyt ja voi lähteä taas uudella innolla treenien pariin.

Maanantaina olimme tosiaan avopuolisoni Mikan kanssa pitkästä aikaa yhdessä salilla. Meillä oli toinen vuosipäivä, ja jatkoimme viime vuonna aloitettua perinnettä tehdä vuosipäivänä yhteinen salitreeni. Ja vaikka tämä oli ensimmäinen salitreenini sitten elokuun, oli sen osuminen vuosipäivälle oikeastaan ihan sattumaa. En siis mitenkään ajatellut, että vuosipäivänä pitäisi mennä yhdessä salille perinteen vuoksi, vaan olin alkanut taas vähän kaipaamaan salille. Tein aika kevyen yläkroppapainotteisen treenin, koska en uskaltanut vielä alkaa pamautella ennätyksiä pitkän tauon jälkeen. Seuraavana päivänä ei hirveästi tuntunut lihaksissa, joten taisi olla vähän liiankin kevyt.

Tiistaina lähdin salille Mikan mukana, vaikken oikein osannut sanoa, mitä siellä haluaisin tehdä. Jalkatreeni ei innostanut, joten päädyin sitten tekemään vähän lihaskuntotreeniä kehonpainolla, temppuilemaan puolapuilla ja venyttelemään oikein kunnolla. Kuvia venyttelyn tuloksisa näkyy keskiviikon postauksessa. Olen todella iloinen kehityksestäni. Jippii! Kyllä minusta vielä venyvä saadaan.

Tiistai-ilta (jouluaatto) vietettiin veljeni perheen luona Kirkkonummella. Ihana, nauruntäyteinen ilta. Yöksi lähdimme vanhempieni luokse, veljeni jäädessä oman perheensä kanssa omaan kotiinsa. Joulupäivä ja tapaninpäivä kuluivat rattoisasti siellä siskoni, äitini ja isäni kanssa. Ja tietysti kolmen koiran ja yhden kissan. Pelasimme perheelle joululahjaksi ostamaani iKnow-peliä. Suosittelen kaikille tietopelien ystäville. Tähän sekoittuu vähän myös taktikointia, mikä lisää hauskuutta. Välillä tuntui, että kysymykset olivat hieman liikaa nuoremmalle polvelle tarkoitettuja, mutta äiti pärjäsi pelissä hienosti nimenomaan taktikoinnin avulla.

Perjantain vietin kotona edelleen laiskotellen, mutta kävin illalla Vertical Clubin joulunajan extratunnilla, low hammockissa. Aerial Yogasta tutut hammockit (eli ne kankaat) oli laskettu polven korkeudelle. Tuntiin kuului paljon lihaskuntoharjoitteita, esim. "askelkyykkyjä" toinen jalka hammockissa, selkälihasliikkeitä hammockin sisällä maaten, jne. Sitten vielä muutama temppu ja lyhyet venyttelyt. Tykkäsin tunnista, vaikka olinkin odottanut enemmän temppuilua.

Lauantaina oli ensimmäinen työpäivä yhdeksän päivän vapaan jälkeen. Päivä sujui kivasti kaikkea pientä hommaa tehden. Työpäivän jälkeen piti jäädä hetkeksi juoksemaan juoksumatolle, mutten sitten kehdannut, kun rakennuksessa oli vielä paljon porukkaa tenniskisojen takia. Ulos taas en viitsinyt mennä, koska oli niin kauhea ilma. Laiskottelu sai siis jatkua elokuvan parissa. Elokuva oli Rita Hayworth - Avain pakoon (The Shawshank Redemption). Sitäkin voin suositella kaikille.

Sunnuntain työpäivän jälkeen lähdin treenikaverini kanssa tankosalille hengailemaan ja vähän treenailemaan. Hänellä on kisat tulossa, joten hän treenasi koreografiaansa. Oma treenini oli ihmeellistä sillisalaattia. Peppuun sattuu vieläkin joitakin liikkeitä tehdessä. Esimerkiksi jadessa tuntui, että koko pakaralihas repeää, vaikkei se edes ole kosketuksessa tankoon. Sen takia treeni oli käsinseisonta- ja ayshapainotteista.

Sellainen kevyt viikko tällä kertaa. Uudella innolla tähän viikkoon!

torstai 26. joulukuuta 2013

Miten lupaukset toteutuivat?

Kirjoitin vuoden alussa blogiini 10 uudenvuodenlupausta. (Kielinatsi ei ole nyt ihan varma, onko se uudenvuoden lupaus vai uudenvuodenlupaus. Olen alkuvuodesta ollut näköjään eri mieltä kirjoitusasusta..) Lisäksi seurasin niiden toteutumista jo tammikuun lopussa. Mutta miten olen selviytynyt niistä vuositasolla?

1. Treenaan tangolla väärää puolta vähintään 2/3 siitä määrästä, mitä treenaan oikeaa puolta. Ainakin helpommissa liikkeissä. En uskalla luvata treenaavani saman verran, koska niin ei tule tapahtumaan.
Tammikuun lopussa olin tyytyväinen suoriutumiseeni. Ja on vasemman puolen treenaamisesta jäänyt tapa. Varsinkin alemman tason tunneilla. Guru-tunneilla vasemman puolen treenaus on edelleen aika vähäistä, mutta kyllä joitakin yksittäisiä liikkeitä tulee harjoiteltua molemmilta puolilta. Kombot ovat usein niin vaikeita, etten ole uskaltanut kokeilla heikompaa puolta. Kolmostason tempuista ja komboista useimmiten selviän molemmilta puolilta. 

2. Esiinnyn tangolla jossakin tapahtumassa.
Toteutunut! Kisasin Pole Debut -kisassa, esiinnyin samalla koreografialla Vertical Clubin kevätjuhlassa ja improsin uuden esityksen Vertical Clubin joulujuhlaan. Mistähän löytyisi lisää esiintymismahdollisuuksia?

3. Haen johonkin tankotanssikilpailuun, ja jos onni käy, osallistun johonkin tankotanssikilpailuun.
Toteutunut! Kuten ylempään kohtaan kirjoitin, kisasin Pole Debut -kisassa. 

4. Harjoittelen vakaan käsinseisonta-asennon, jossa pysyn pitkään. 
En kyllä edelleenkään pysy.. Mutta kehitystä on tapahtunut mielettömästi. 

5. Venyttelen spagaatin pohjaan saakka molemmilla jaloilla. Venyttelen myös sivuspagaatin paremmaksi.
Jossain vaiheessa spagaatit olivatkin pohjassa, mutta venyttelin niitä hieman epäterveellisesti kovan jalkatreenin jälkeen. Eilisessä postauksessa näkyi kuva spagaatin tilanteesta.

6. Käyn salilla kaksi kertaa viikossa.
No, tässähän se totuus näkyy. Yksi palikka kuvaa yhtä kuntosalikäyntiä, ja päällekkäin olevat palikat ovat saman viikon tapahtumia. Ja yksi vihreä risti tarkoittaa yhtä sairauspäivää. Elokuun loppuun saakka kävin keskimäärin 1,32 kertaa viikossa salilla. Syksyn alkaessa loppui salillakäynti, kun kaikki syyskiireet painoivat päälle, ja priorisoin itselleni rakkaampia lajeja.



Toteutunut! Kirjoitin molemmista postaukset: Helsinki City Run ja Extreme Run Vantaa. Ja molempiin olen menossa myös vuonna 2014. 

8. Kokeilen jotakin uutta urheilulajia. 
Toteunut! Tässä on ollut kiittäminen ihanaa SportSetter-palvelua. Olen päässyt kokeilemaan mm. kahvakuulailua, boulderointia, etnotanssilajeja, hot joogaa, zumbaa, SUP-lautailua, itämaista tanssia ja yin joogaa. Linkit vievät postauksiin lajikokeiluista. Olen edelleen SportSetterin asiakas, mutta syksyllä on ollut vähän kiireisempää enkä ole kaikkia passeja päässyt käyttämään. Joulukuun passit taas sattuivat kaikki olemaan sellaisia, etteivät ne minua henkilökohtaisesti kiinnostaneet. Toivon parempaa onnea tammikuun passeihin! 

9. Harjoittelen Iron X:ää. (Oona Kivelän Iron X maailmanennätys.)
Toteutunut! Siinä mielessä, että harjoiteltu on. Ei se vielä täydellinen ole eikä pysy kovin kauan, mutta parempi kuin vuoden alussa. 

10. Ja lisäksi yritän, ihan oikeasti yritän, tehdä joka päivä muutaman käsinseisonnan ja spagaattivenyttelyt kotona.
Mikseivät tällaiset lupaukset ikinä onnistu..? No vähintäänkin olen tehnyt näitä ahkerammin kuin aiemmin.

Voisin kirjoitella uudet lupaukset vuodelle 2014, koska on tämä ihan hauskaa puuhaa. Tässä näkee myös kehityksensä, kun huomaa, mitä on itselleen asettanut tavoitteeksi ja millä tolalla asiat ovat nyt. Joulun syömiset ovat muuten saaneet minuun taas uutta urheiluintoa. Halusin ottaa joulun päivät levon kannalta, mutta huomenna viimeistään on pakko taas päästä tekemään jotain liikunnallista!

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Venyy venyy

Vihdoinkin jotain muuta kuin treeniviikkopäivityksiä! Olin maanantaina avopuolisoni kanssa salilla ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Tein käsipainotteisen treenin, mutta vähän varovaisemmin näin pitkän tauon jälkeen. Tiistaina, jouluaattoaamuna, lähdettiin uudestaan, mutta jalkatreeni ei jostain syystä innostanut. Niinpä Mikan tehdessä omia treenejään, tein toisessa tilassa hieman venyttelyä ja lihaskuntotreeniä kehon painolla. Kameran laitoin kuvaamaan videota ja otin videosta stillikuvia, joten laatu on taas mitä on. Ehkä minäkin vielä joskus ostan kunnon kameran.. 


Ensin muutama kehityskuva. Laitoin keväällä tämän hieman säälittävän kuvan bielman-yritelmästäni. No, ei vieläkään olla lähelläkään, mutta huima kehitys silti. Tuo ensimmäinen kuva on ihan vilpittömästi paras, mihin silloin pystyin. Ihana huomata, että kehitystä kuitenkin tapahtuu. Kyllä minä vielä jonain päivänä saan jalasta kiinni.


Ja kyllä tässä toisessakin venytyksessä jotain pientä kehitystä näkyy. Kuvissa muuten näkyy uudet ihanat leggingsini. Joululahjoja shoppaillessa taisin ostaa itselleni kaikista eniten lahjoja. Mm. KappAhlista kolmet coolit leggingsit. En ole ennen nähnyt heillä urheiluvaatteita, ja myyjä sanoikin, että leggingsit olivat tulleet vasta viime viikolla. Maksoivat n. 30 €. 


Kuten olen aiemmin kertonut, minulta on pamahtanut oikean puolen hamstring. Nyt en enää kuollaksenikaan muista, milloin tämä on tapahtunut, mutta aika kauan siitä jo on. Tammikuun lopussa olen kirjoittanut jotain pakaralihaksen revähtämisestä, eli mahdollisesti tapahtui jo tammikuun alussa. Tai viime vuoden puolella. Edelleen vaikeuttaa venyttelyä. Sen takia spagaattini on nykyään parempi vasen jalka edessä. Tässä jamassa ollaan nyt. Vuoden alussa tein spagaatteja jalkatreenin perään, jolloin se tietysti painui helposti lattiaan saakka. Ei vain tainnut olla kovin terveellistä, joten lopetin sen. 


Sivuspagaatteja venyttelen sen normaalin tavan lisäksi näin. Puolapuiden avulla on helppo vetää itseään lähemmäksi seinää. Jalat olisivat saattaneet mennä alemmaksikin, jos olisin yrittänyt ahkerammin.


Tämä kuva on vähän surkuhupaisa, mutta päätin lisätä silti joukon jatkoksi. Jos ei tästä nyt ihan saa käsitystä, niin yritän saada päätä jalkoihin. Hehe.


Ja tältä näyttää siltani. Omaan silmään näyttää ihan hyvältä. 


Tätä viimeistä venytystä kokeilin ensimmäistä kertaa maanantaina. Ja kuvassa toinen yritykseni tiistailta. Ihan jännä. Tässä mennään käsinseisontaan seinää vasten, kädet vähän kauempana seinästä, ja aletaan liu'uttaa peppua kohti lattiaa. Venytys tuntuu hartioissa ja selässä.

Tulipahan venyteltyä kunnolla. Hyvä minä!

Treeniviikko 51/2013

Maanantai:
Tankotanssi Pole Guru (1 h 15 min)
Aerial Stretching (1 h)
PowerPole (1 h)

Tiistai:
Lepo

Keskiviikko:
Lepo

Torstai:
Aerial Yoga Lempeä (1 h)
Tankotanssi Open class (1 h)
Bodyweight training (1 h)

Perjantai:
Tankotanssi Pole Guru (1 h 15 min)
Aerial Yoga Näppärä (1 h)

Lauantai:
Rengastrapetsi Aerial Hoop 1 -ohjaus (1 h)

Sunnuntai:
Lepo


Yhteensä: 9 h 30 min



Jatketaan tällä treeniviikkolinjalla vieläkin. Maanantaina oli suhteellisen vaikea Pole Guru -tunti, jolla onnistuin saamaan verinaarmut polvitaipeeseen ja kaulaan. En yhtään tiedä, mistä nämä haavat ilmestyivät, mutta laastaria tarvittiin kahteen otteeseen. Rauhallisen Aerial stretching -tunnin jälkeen jatkoimme kahden vertsulaisen kanssa Gymille. Epäonneni jatkui PowerPolessa, kun putosin tangolta tankobattlen aikana. Olin vuorossa aika loppuvaiheessa, jolloin tanko oli jo aika liukas, mutta yritin silti hyvää pitoa vaativaa brass bridgeä. Putosin onneksi pepulleni (tai tuolle sivuosalle, miksi sitä ikinä kutsutaan) enkä pää edellä. Jatkoin silti battleosuuteni loppuun, ja lopulta ankara ja arvostettu tuomaristo julisti meidän joukkueen voittaneen.

Vaikka tämä vain pieni haaveri olikin, oli peppu/sivuosa sen verran kipeä, etten mennyt treeneihin tiistaina enkä keskiviikkona. Istuminen tuntui hankalalta ja kaikki kosketus kipualueella sattui kovasti. Torstaina jo uskaltauduin tankotunnille, mutta oli tarkkaan arvioitava kaikki tekeminen. Tein kohtalokkaan virheen tullessani perhosesta pois jamilla-alastulolla. Tuntui kuin joku olisi kovakouraisesti vetänyt kaulimella koko kipualueen läpi. Au..

Torstai-iltana sain upean joululahjan, kun huippubreikkaaja Johannes "Hatsolo" Hattunen piti Saiffan bodyweight training -tuntilaisille ilmaisen extratunnin, jolle treenaajat saivat ottaa mukaan avecin. Pääsin mukaan avecina, ja otin tietysti kutsun ilolla vastaan. Johannes on kerran aiemmin vetänyt treenin powerpolelaisille, joten tiesin, mitä odottaa. Innostuin jo silloin Johanneksen tyylistä vetää treenejä ja suunnittelin ostavani kortin hänen tunneilleen. Rahaa kuitenkin palaa niin paljon muihinkin treeneihin, että homma jäi suunnittelun asteelle. Nyt tulevana keväänä yksi menoerä pienenee, joten voin työntää rahat suoraan seuraavalle luukulle. Siispä Saiffan bodyweight training -tunneille!


Saiffalta jatkoin vielä Circus Helsingille ja kauden viimeiselle ilma-akrobatiatunnille. Viimeisellä kerralla on ollut tapana, että kaikki esittävät pienen soolon. En sano, ettei olisi kiva katsella muiden tekemiä esityksiä, mutta henkilökohtaisesti haluaisin mieluummin vain treenata. Yksi kerta sirkuksella maksaa reilu 15 €, ja koska itse olen joutunut olemaan paljon poissa, minun tuntini maksoivat minulle melkein 27 € / kerta. (Kauden hinta 215 € : paikalla olemani 8 kertaa.) Tuolla hinnalla todellakin mieluummin treenaisin kuin istuisin puolitoista tuntia katsellen muiden improvisoituja esityksiä. En tarkoita tällä mitään pahaa treenikavereilleni. He ovat upeita esiintyjiä. Mutta maksan tuon hinnan treenistä. Sen lisäksi maksan usein esimerkiksi Circus Helsingin Open stage -illoista, joissa kuka tahansa sirkuksen oppilas saa tehdä esityksen taitotasosta riippumatta. Rakastan niitäkin tilaisuuksia, mutta oman treeniaikani käyttäisin mieluiten treeniin. Jos jatkan vielä hieman laskemista, ja vähennän vielä tämän viimeisen kerran maksamistani treeneistä (koska en tosiaan saanut treenata ollenkaan), yksi treenikerta maksoi minulle melkein 31 €. Melko kallista..

Ja sitten takaisin treeniviikkoon. Perjantain Pole Gurussa tehtiin taas kaikkea hauskaa, mutta pepun kipuilu rajoitti omaa tekemistäni. Koitin painaa mieleeni harjoitellut trikit ja tein jotain omia juttujani. Myös Aerial Yogassa jouduin keksiä omaa tekemistä, mutta hauskaa oli silti.

Lauantaina pääsin taas ohjaamaan yhden rengastrapetsitunnin. Ohjaamista haittasi hieman se, etten voinut kunnolla istua renkaalla. Mutta hyvin se luullakseni meni. Kunhan vaan eivät ensikertalaiset kopioineet kaukana sulavasta olevaa liikkumistani renkaalla..

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Treeniviikko 50/2013

Maanantai:
Tankotanssi Pole Guru (1 h 15 min)
Aerial Stretching (1 h)
PowerPole (1 h)

Tiistai:
Rengastrapetsi Aerial Hoop 2 -ohjaus (1 h)
Käsinseisonta (1 h 30 min)

Keskiviikko:
Lepo

Torstai:
Tankotanssi koreotreeniä (1 h 45 min)

Perjantai:
Lepo

Lauantai:
Tankotanssi koreotreeniä (1 h 30 min)

Sunnuntai:
Lepo


Yhteensä: 9 h

Itsenäisyyspäivän liputus

Tässä on taas listausta viime viikolta. Vedin toisen aerial hoop -tuntini viime viikolla. Tällä kertaa kyseessä oli tason 2 tunti. Se meni mielestäni hyvin, ja sain opetettua oppilaille jotakin uutta. Hankalaa hypätä sijaistamaan, kun ei tiedä, mitä oppilaat ovat aiemmin opetelleet, mutta tällä tunnilla taisin tuurilla osua nappiin. Jäi hyvä fiilis tunnista.

Vuoden viimeinen käsinseisontatuntikin oli. Ylitin itseni käsinseisontatelineellä, mikä oli hieno juttu, mutta harmittaa, että tämä tapahtui juuri viimeisellä tunnilla. Nyt on pitkä tauko ennen seuraavaa tuntia, joten pelkään uusien taitojen unohtuvan saman tien. Onneksi on sentään Circus Helsingin uuden vuoden leiri, jonne käsinseisontaopettajamme lupasi keppitreeniä. Hankin aiemmin itsellenikin kepit kotiin, mutten ole ehtinyt niitä vielä käyttää. Täytyisi etsiä joku sopiva tila niiden käyttöä varten, etten a) satuta itseäni b) hajota mitään.

Lauantaina oli Vertical Clubin pikkujoulut. Improvisoitu jouluhöpsöttelyni kuvattiin videolle, ja yritän saada sen näytille mahdollisimman pian. Ei mikään tyylipuhtain suoritus, mutta esitys oli hauska tehdä ja kommenteista päätellen hauska myös katsoa. Neljän minuutin improilu on muuten aika vaikeaa, voin kertoa..

Ja muuten viikko menikin vähän laiskotellessa. Väsytti koko ajan eikä tehnyt mieli treenata, joten jätin treenit vähemmälle. Kyllä sitä ehtii. Kai..?

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Treeniviikko 49/2013

Näköjään ollaan siirrytty pelkkiin treeniviikkopäivityksiin täällä Dancing As Fast As I Can -blogissa. No, ehkä se kirjoitusinto jostain kohta tulee takaisin. Tai ehkä ennemmin kuvausintoa täällä odotellaan. Onneksi muutama kuva tuli otettua itsenäisyyspäivän treeneistä, kun viihdyin 5 tuntia tankosalilla. Treeniä oli vain reilu 2 tuntia, ennen kuin leimaatte hulluksi.

Olkanousupose.

Maanantai:
Lepo

Tiistai:
Aamuakro (1 h 15 min)

Keskiviikko:
Aamuakro (1 h 15 min)

Torstai:
Tankotanssi koreotreeniä (1 h 30 min)
Aerial Stretching (1 h)
Tankotanssi Pole 3 Flow (1 h 15min)
Ilma-akrobatia, rengastrapetsi (1 h 30 min)

Perjantai:
Tankotanssi itsenäisyyspäivän treenailut (2 h 15 min)

Lauantai:
Lepo

Sunnuntai:
Lepo


Yhteensä: 10 h

Tämän liikkeen nimeä en tiedä.

Tämä oli tällainen hieman laiskotteleva viikko. Maanantaina ja tiistaina olin iltavuorossa, joten illan perustreeneihin en päässyt. Tiistaina kuitenkin muistin ensimmäistä kertaa syksyn aikana aamuakron olemassaolon. Circus Helsingin aikuisoppilaat voivat korvata poissaolojaan joko lauantain vapaissa treeneissä tai ti/ke/to aamuakrossa. En ole ollenkaan muistanut aamuakromahdollisuutta, joten 12:sta poissaolosta syksyn ajalta ehdin korvaamaan vain 4. Kevätkaudella täytyy olla skarpimpi. Aamuakro oli kyllä todella hauskaa. Alkutunnista teimme lämmittelyksi vähän juoksua, minkä jälkeen teimme lattian poikki kaikkia erilaisia akrobatialiikkeitä. Erilaisia kärrynpyöriä (normaalit, yhden käden, ristiin..) ja kuperkeikkoja, matoja, joitain akrobaattisia capoeiraliikkeitä, jne. Loput parikymmentä minuuttia tehtiin vapaavalintaisia asioita. Oli trampettia (pienikokoinen trampoliini, jota käytetään ponnistusalustana), air trackia (pitkä, joustava, ilmalla täytetty patja, jolla voi turvallisesti harjoitella esim. voltteja ja mitä tahansa akroliikkeitä), parkourpalikoita.. Uskaltauduin kokeilemaan trampettia ehkä jopa ensimmäistä kertaa. En ole varma, olenko kokeillut aiemmin. Se oli ihan hauskaa myös, mutta lopputunnista vetäydyin itselleni rakkaan käsinseisonnan pariin.

Torstaina oli tehotreenipäivä. Aamupäivällä treenasin koreografiaani. Tai no.. Tein freestylea valitsemaani biisiin ja yritin kehitellä jotain koreografiaa, mutta ei se oikein luonnistunut. Loppujen lopuksi joulujuhlaesitykseni oli suurimmaksi osaksi freestyleä. Ainoastaan lattiapätkän suunnittelin etukäteen. Mutta improvisaatiotreeniä on siis kuitenkin ollut. Valitsin itselleni hieman liian hankalan biisin ja sen takia koreografian luominen ei onnistunut. Onneksi sain treenattua kuitenkin esityksen vaatimaa tunnelmaa, mikä oli tässä tapauksessa varmasti tärkeintä. Torstai-iltana oli tavalliset torstaitreenit. Vuoden viimeiset ilma-akrotreenit ihanan opettajamme Ingan kanssa. Olen oppinut Ingalta niin paljon ja saanut jälleen mielettömän intohimon rengastrapetsiin, että toivon syvästi hänen jatkavan kanssamme vielä keväällä.

Perjantaina oli itsenäisyyspäivä, josta puolet käytin äidin luona pipareiden leipomiseen ja puolet Vertical Clubilla hengailuun. Mukana olivat ihanimmat treenikaverini Suvi, Laura ja Kaisa. Näiden tyttöjen kanssa treenaaminen on aivan huippua. Kiitos tytöt tämän vuoden treeneistä!

Lauantaina ja sunnuntaina olin aika väsynyt ja päätin pitää taukoa treeneistä. Lähiaikoina väsymystä on ollut enemmänkin. Ehkä pieni tauko joulun aikaan tulee ihan tarpeeseen. Siitä taas uudella innolla uuteen vuoteen!

maanantai 2. joulukuuta 2013

Treeniviikko 48/2013

Maanantai:
Body (1 h)
Tankotanssi Pole Guru (1 h 15 min)
Aerial Stretching (1 h)
PowerPole (1 h)

Tiistai:
Käsinseisonta (1 h 30 min)

Keskiviikko:
Aerial Yoga Lempeä (1 h)
Contortion (1 h)

Torstai:
Aerial Stretching (1 h)
Tankotanssi Pole 3 Flow (1 h 15 min)
Ilma-akrobatia, rengastrapetsi (1 h 30 min)

Perjantai:
Lepo

Lauantai:
Tankotanssi koreotreeniä (1 h 30 min)

Sunnuntai:
Tankotanssi Open class (1 h)
Tankotanssi showryhmätreenit (1 h 15 min)


Yhteensä: 15 h 15 min



Huomaa selvästi, että on ollut lomaviikko. Uu jee! Olen päässyt kaikkiin haluamiini treeneihin. Paitsi perjantain treenit missasin työpaikan pikkujoulujen takia, mutta ehkä yksi lepopäivä oli ihan tervetullut.

Viikko alkoi uudella ryhmäliikuntakokeilulla. Kävin taas SportSetter-passilla tutustumassa uuteen liikuntapaikkaan, joka tarjosi tanssia ja ryhmäliikuntaa. Passini kävi vain ryhmäliikuntaan, joten valitsin tunnin, joka parhaiten sopi omiin aikatauluihini - lukematta tuntikuvausta. Olisi ehkä kannattanut, koska vihaan tunteja, joilla käytetään levytankoja. Salilla nostelen niitä mielelläni, mutta en ryhmäliikunnassa järjettömällä vauhdilla, hutaistulla tekniikalla ja ilman tuntumaa treenattavaan lihakseen. Sinnittelin kuitenkin tunnin loppuun saakka, koska en kehdannut enää lähteä pois. Sinnittelemistä oli myös siinä, että jätin tuttuun tapaan aamupalan syömättä ennen hikiliikuntaa, mikä aiheutti todella heikon olon tunnilla ja päänsäryn koko loppupäiväksi. Ei, ryhmäliikunta ei vain ole minua varten..

Illalla taistelin itseni Vertical Clubille päänsärystä huolimatta. Pole Guru -tunnilla tehtiin lähes pelkästään hulluja voimaliikkeitä, jotka eivät heikotuksen väsyttämälle kropalleni olleet aivan paras vaihtoehto. Muut tunnit menivät silti kivasti, ja energiaa riitti loppuun saakka.

Tiistaina heräsin kuin kokovartalokipsissä. Jokaista lihasta särki enkä meinannut päästä sängystä ylös. Jouduin turvautumaan Voltareniin ja lepoon. Makoilin lähes koko päivän sängyssä, mutta käsinseisontatreenejä en vain voinut missata. Sopivasti ohjelmassa sattui olemaan kaikkia voimaliikkeitä, kuten punnerruksia käsinseisonnassa seinää vasten. Jostain sitä voimaa löytyi, vaikka olo oli edelleen kuin rekan alle jääneellä. Vatsalihasten käyttö käsinseisonnassa ollessa realisoitui, kun pelkkä paikallaan olo teki kipeää.

Keskiviikkona kävin tavalliseen tapaani aamujoogassa ja illalla Contortion-tunnilla. Opin jopa kolme uutta kuperkeikkaa. Jännää!


Torstain Pole 3 Flown veti jälleen iki-ihana Laura. Pääsin kokeilemaan toista kertaa freestyleä silmät kiinni. Tällä kertaa homma sujui jo varmemmin ja uskalsin tehdä jopa reverse ayshan. Hauskaa! Ilma-akrobatiassa opettelin myös kahta ihan uutta temppua. On niin mahtavaa, että olemme saaneet rengasopettajan edes lopputunniksi. Hänellä on meille aivan mielettömiä uusia temppuja, ja joka kerta tunti loppuu liian aikaisin. Molemmista peukaloista lähti nahka ja polvitaive on edelleen kosketusarka, mutta kivaa oli!

Perjantaina tuli onneksi lepopäivä. Oli tosiaan pikkujoulut, joissa saimme hyvää ruokaa ja näimme muutaman kivan esityksen. Kotiin lähdin jo aikaisin, jotta jaksaisin aamulla herätä.

Lauantaina vietin aamupäivän speksin tanssijatyttöjen kanssa brunssilla. Tämä olikin ensimmäinen kertani, mutta ei varmasti viimeinen. Brunssilta suuntasin kotiin katsomaan IPC:tä, joka avopuolisollani olikin jo valmiiksi pyörimässä. Hehe. Oona Kivelällä oli taas aivan huikea koreografia. Ihmetyksekseni hän ei kuitenkaan sijoittunut kilpailussa. Mitä ihmettä? Natasha Wang oli kyllä myös upea, mutta että ei edes kolmen parhaan joukkoon? Huh.. Illalla lähdin vielä vähän treenaamaan Kaisan ja Lauran kanssa, ja lähtipä avopuolisonikin mukaan.

Sunnuntaihin kuului Open class ja showryhmätreeneissä joulujuhlakoreografian suunnittelua. Masentaa, kun olen niin huono keksimään koreografiaa. No, ehkä se vielä viime hetkellä valmistuu, kuten aiemmatkin koreot.

Sellaista himotreenailua tällä viikolla. (Tai viime viikolla, kun kello on kolme aamuyöllä..)

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Treeniviikko 47/2013

Maanantai:
Lepo

Tiistai:
Käsinseisonta (1 h 30 min)
Sirkus Huiman vapaat treenit (30 min)

Keskiviikko:
Lepo

Torstai:
Aistikävely (1 h)

Perjantai:
Aerial Yoga Näppärä (1 h)

Lauantai:
Paintball (1 h 45 min)

Sunnuntai:
Showryhmätreenit: Showtanssi (1 h 30 min)


Yhteensä: 7 h 15 min


Kyseessä on siis viime viikon treenit, vaikka nyt jo sunnuntai onkin. Olen tänään menossa vielä yhdelle tankotanssitunnille ja showryhmätreeneihin, joten vielä en voi kirjoittaa tämän viikon treeneistä. 

Salitreenien uudelleen aloittamista olen harkinnut lähiaikoina, mutta toistaiseksi en ole viitsinyt. Loppuvuoden laiskistuminen on vaivannut. Suuritöisimmät projektit ovat ohi, joten olen vaipunut jonkinlaiseen horrokseen. Ei oikein jaksaisi mitään. Ei koulujuttuja, ei omatoimisia treenejä, ei etenkään mitään ylimääräistä. Niinpä vapaat aamut ovat salitreenien sijaan kulunut jotain turhaa puuhaillessa.

Maanantai-illan olin töissä, joten en päässyt taaskaan Pole Guruun tai PowerPoleen. Tiistaina pääsin kolmen viikon tauon jälkeen taas käsinseisontatunnille. Sirkustunteja on mennyt turhan monta ohi - käsinseisontatunneista olen päässyt viidelle yhdestätoista ja ilma-akrobatiatunneista kuudelle yhdestätoista. Raha ei minua oikeastaan harmita ("raha on jo mennyt" -asenteen olen oppinut äidiltäni), mutta se harmittaa, että tunti on vain kerran viikossa, joten paljon opetusta jää saamatta. Ja minä kun tahdon niin kovasti kehittyä. No, kehitystä on onneksi ainakin sen verran tapahtunut, että pääsin tällä kertaa kepeille ihan itse. Jee! Lisäksi huomasin, että osaan ottaa jopa kaksi askelta käsinkävelyä. Olen aiemmin päässäni päättänyt, etten osaa sitä, joten en edes yritä. Tyhmää! Näköjään hiukan jo osasin, joten nyt vain sekin treenin alle.


Keskiviikko jäi treenittömäksi aamuvuoron ja illan sirkusesityksen takia. Edelleen suosittelen muillekin Hurjaruuthin Talvisirkus Kosmosta. Lisätietoja aiemmasta postauksesta.

Torstai kului kokonaan työpaikkani kehittämispäivillä. Ainoaksi treeniä muistuttavaksi asiaksi jäi illan ohjelma - aistikävely. Tehtävänä oli kävellä reilun tunnin ajan keskittyen vuorotellen jokaiseen aistiin. Kehittämispäivillä oltiin yön yli ja perjantaina jatkettiin vielä kolmeen saakka. Kehittämispäivien ja Pole Gurun väliin jäi ärsyttävä kaksituntinen, jonka aikana ehdin kotiin ja väsähtämään totaalisesti. En jaksanut nousta ylös Guru-tunnille, joten kävin vain Aerial Yoga Näppärä -tunnilla. 

Lauantain treeninä toimi ainejärjestöni hallituksen virkistys paintballin parissa. Ei ollut ihan minun juttuni, mutta aina on kiva kokeilla kaikkea vähintään kerran. Muutenhan ei voi tietää, tykkääkö vai ei. Paintballin jälkeen menin poikkeuksellisesti yötöihin, joten sunnuntaista leijonanosa kului nukkuen. Juuri ja juuri jaksoin raahautua showryhmätreeneihin, joissa oli kuitenkin hurjan hauskaa. Yksi ohjaajistamme veti meille showtanssitunnin, jolla opettelimme hauskan koreografian All That Jazz -biisiin. Rakastan tanssia, joten ehkä keväällä täytyy tehdä jonkinlaista karsintaa kalenteriin ja lisätä tilalle tanssitunteja. Mutta minkä lajin kaikista ihanista valitsisin?

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Tanssiteatteri Hurjaruuth: Talvisirkus Kosmos

Tällä kertaa olen ihan ajoissa menovinkkini kanssa. Kävin tänään sirkuskaverini kanssa katsomassa Tanssiteatteri Hurjaruuthin uusimman shown - Talvisirkus Kosmoksen. En ole aiemmin ollut katsomassa Hurjaruuthia, joten en oikein tiennyt, mitä odottaa. Olin kuitenkin kuullut todella paljon hyvää, joten ihan huono tämä ei voisi olla. Talvisirkus Kosmos olikin juuri niin hyvä kuin olin kuullut, ja ehdottomasti ylitti kaikki odotukseni. Postauksen kuvat ovat mediakuvia Hurjaruuthin sivuilta.


Tämä oli ensimmäinen kokemukseni sirkuksesta, johon yhdistetään ihan kunnolla myös teatteria. Yksittäiset sirkusesitykset oli sidottu koko shown läpi kulkevaan tarinaan. Nimensä mukaisesti teemana oli kosmos. Teema näkyi jokaisessa esityksessä, puvustuksessa ja musiikissa. Hienosti toteutettu kokonaisuus siis. 


Kosmos kesti väliaikoineen noin kaksi tuntia. Sen aikana ei ollut yhtään hetkeä, jolloin olisin ollut tylsistynyt. Rakastin joka hetkeä. En edes osaa valita suosikkiani kaikista upeista esityksistä. 


Pasin ja Katerinan pariakro/jalkajongleeraus-esityksen olen nähnyt nyt kolme kertaa (he ovat esiintyneet myös Circus Helsingillä), mutten ikinä kyllästy katsomaan heidän taidokasta yhteistyötään. En pysty käsittämään, miten tällaista voi edes lähteä harjoittelemaan, saati sitten tulemaan siinä näin hyväksi. 

Ilma-akrobaatti Corinne on myös tuttu Circus Helsingiltä. Hän on aivan mieletön kankailla. Susannan upea hulavanne-esitys oli kaunista katseltavaa ja innosti taas joku kerta ottamaan vanteet esiin vapaissa treeneissä. Mattiaksen cyr-rengasveto taas herätti halun kokeilla joskus tuota lennokasta lajia. Mietin esityksen aikana, kuinkahan monta kertaa murskaisin sormeni renkaan alle, jos lähtisin itse kokeilemaan. Upeita vetoja olivat kaikki muutkin. Treenimotivaatiota satoi taas roppakaupalla, ja Hurjaruuthin talvisirkuksesta tulee aivan varmasti perinne. 


Suosittelen lämpimästi Talvisirkus Kosmosta. Esityksiä on Kaapelitehtaalla 6.1.2014 asti ja lisätietoja lipunmyynnistä saa täältä.

Ja milloinkas sinne sirkuskouluun sai hakea...?

tiistai 19. marraskuuta 2013

Treeniviikko 46/2013

Maanantai:
Lepo

Tiistai:
Lepo

Keskiviikko:
Aerial Yoga Lempeä (1 h)
Contortion (1 h)

Torstai:
Aerial Stretching (1 h)
Tankotanssi Pole 3 Flow (1 h 15 min)
Ilma-akrobatia, rengastrapetsi (1 h 30 min)

Perjantai:
Lepo

Lauantai:
Rengastrapetsi Aerial Hoop 1 -ohjaus (1 h)

Sunnuntai:
Tankotanssi showryhmätreenit (1 h 45 min)


Yhteensä: 8 h 30 min


Laiskottaa, laiskottaa. Ainoastaan tankotanssi- ja sirkustreenit tuntuvat kiinnostavan. Ja niihinkin tuntuu vähän vaikealta lähteä tuon synkän, kylmän ja sateisen ilman vallitessa ulkona. Tällä viikolla maanantai, tiistai ja perjantai menivät iltatöissä. Koska tankotanssi- ja sirkustreenit ovat aina iltaisin eikä muu kiinnosta, treeniä ei tullut ollenkaan.

Syksy on muutenkin minulla aina suurta väsymyksen aikaa. Aamut ovat vaikeita. Illalla väsyttää jo aikaisin. Minulla on herätyslamppu, mutta käytin sitä tänä aamuna ensimmäistä kertaa tämän syksyn aikana. Ja kappas, olen pirteästi hereillä jo kello kahdeksalta. En ole viitsinyt käyttää lamppua, ettei se vain häiritsisi avopuolisoni unta, kun valo alkaa hiljalleen kirkastua puoli tuntia ennen herätysaikaa. Mutta toisaalta, tekisihän valoon herääminen varmasti hänellekin hyvää. Nyt kun kehtasin lamppua taas pitkästä aikaa kokeilla, tuntuu se kultaakin kalliimmalta. Ihana herätä virkeänä!

Keskiviikkona pääsin vihdoin Contortion-tunnille. Tunti on tullut Vertical Clubin valikoimaan syyskuun alussa, mutta olen siitä lähtien joka keskiviikko joko ollut töissä tai on ollut jotain muuta tärkeää menoa. Tunti on todella hyvä kombinaatio liikkuvuutta ja akrobaattisuutta. Opettajana toimii reipas ja hauska Suvi, jonka ammattitaitoisessa opetuksessa pystyn aina tekemään mitä ihmeellisempiä asioita. Tätä lisää!

Olen harkinnut ja päättänyt, että otan sittenkin Aerial Stretching -tunnit liikuntalaskuriin mukaan. Tunti on nimittäin aika rankka. Tai ainakin minun ei-niin-venyvälle kropalleni. Jotkut venytykset ovat aika hardcore, ja otan venyttelyt aina tosissani. Venyttelin pitkään spagaattia siten, että menin suunnilleen niin alas kuin tuntui mukavalta ja ns. lösähdin siihen. Eihän sellaisesta ole mitään hyötyä. Joskus pari vuotta sitten (ehkä silloin, kun aloitin sirkustunnit) sirkuksella opin, että venyttelyssä käytetään myös lihaksia. Esimerkiksi eteenpäin taivutuksessa voit joko ottaa käsillä vähän jalkapohjasta kiinni ja köllötellä siinä, tai voit painaa vatsalihaksilla napaa kohti reisiä ja saada tuntuvan venytyksen. Tämän oivalluksen jälkeen venyttelyni on tehostunut ja edistystäkin on alkanut näkyä. Tällä ideologialla käyn myös Aerial Stretching -tunnilla. En tiedä, mainitsinko jo aiemmin, mutta ihanaa, kun Vertical Clubilla on nyt sekä Aerial Stretchingiä että Contortion-tunteja, koska olen toivottoman laiska venyttelijä, jos täytyy yksin tehdä.

Lauantaina vapaat treenit vaihtuivat yllättäen rengastrapetsitunnin sijaistukseen. Se oli ensimmäinen tuntiohjaukseni ja mielestäni ihan hyvin meni. Toivottavasti oppilaidenkin mielestä. Ainoastaan tunnin taso saattoi vaihtua ykkösestä open classiksi. Osa oppilaista oli käynyt tunneilla jo niin pitkään, että ykköstason temput sujuivat kuin vettä vain. Heille tarjosin hieman vaikeampia temppuja, kun taas ensikertalaisten kanssa kävimme alkeisjuttuja. Jänskää, mutta kivaa!

Sunnuntain showryhmätreenit onnistuin taas itseltäni pilaamaan. Viime viikolla Open class ennen showryhmätreenejä vei liikaa voimia, joten tällä kertaa jätin kaikki muut treenit väliin, jotta voisin treenata täysillä sen kaksi tuntia. Mutta en tullut ajatelleeksi, että myöhäinen isänpäivän päivällinen (3 ruokalajia) vähän ennen treenejä ei ole hyvä idea. En mielestäni edes syönyt erikoisen paljon, ja viihdyimme ravintolassa kuitenkin kolme ja puoli tuntia. Kuvittelin, että ruoka ehtisi laskeutua. Mutta ei. Niinpä keskityin yhteisen puolen tunnin treenin jälkeen suunnittelemaan vain koreografiani lattiaosuuksia. Hyvä minä.

perjantai 15. marraskuuta 2013

Blogihaaste: 11+11 faktaa minusta

Olen saanut muutaman päivän sisällä kaksikin eri blogihaastetta. En ole oikein sellaisten ystävä, koska epäilen, että ketään kiinnostaa lukea kirjoittamiani vastauksia. Mutta menköön nyt tällä kertaa, kun muutenkin on blogissa ollut niin tyhjää. Koitetaan kuitenkin pitää treenaiheisena. Ja epämiellyttävin osuus on ehkä se, että niissä usein täytyy haastaa muitakin vastaamaan samoihin kysymyksiin. Siihen vedän tällä kertaa rajan, ja tyydyn toteamaan, että te 11 bloggaajaa siellä, jotka haluaisitte tehdä tämän, teidät on haastettu!

Haastaja: Laura, Beauty Through Broken Glass 

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa itsestään 11 faktaa.
2. Pitää myös vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä haastetuille.
4. Pitää haastaa 11 bloggaajaa, joilla on alle 300 lukijaa.

Kohta 1: 11 faktaa minusta

1. Rakastan käsinseisontaa. Rakastan sitä ehkä enemmän kuin tankotanssia, vaikka tankotanssi onkin päälajini. En ole siinä vielä kovin hyvä, mutta koska laji on niin vaativa, jokainen pienenpienikin edistysaskel antaa mieletöntä onnistumisen iloa. Katselen ihaillen käsinseisonnan jatkokurssilaisia, jotka harjoittelevat viereisessä tilassa samaan aikaan, kun minulla on ilma-akrobatiatunti. Olisinpa joskus yhtä hyvä. Voisinpa harjoitella käsinseisontaa joka päivä..


2. Rakastan venytellä parin kanssa. Ikinä yksin venytellessä ei pääse niin pitkälle kuin silloin, kun kaveri auttaa painamalla venytystä enemmän pohjaan. Jollain masokistisella tavalla se tuntuukin kivalta. 

3. Käyn Pole Guru -tunneilla, mutta supermies on minulle vaikea tankotanssiliike. Kyllä minä sen osaan, mutta se ei todellakaan ole sujuva enkä siksi tykkää siitä. Siitä syystä en myöskään harjoittele sitä koskaan, ellei ole pakko.

4. Ihailen Arnold Schwarzeneggeriä hänen saavutuksistaan, niin treenissä kuin elämässä. Ihan oikeasti. Ja Terminator-leffat ovat ihan parhaita. Olen nähnyt 12 Arnold-elokuvaa.



5. No tämä ei nyt liity treenaamiseen, mutta edellisestä faktasta innostuneena täytyy kertoa, että olen jonkinasteinen leffafriikki. Nykyään ei ole enää kovin usein aikaa katsella elokuvia, mutta haaveilen siitä koko ajan. Aiemmin, vielä kotona asuessani, katselin monta leffaa viikossa. Eikä se vielä riitä. Minun täytyy myös jatkuvasti selailla IMDb:tä (Internet Movie Database), ja jokaisen katsotun elokuvan jälkeen lukea kaikki trivia, kömmähdykset ja katsojien arvostelut kyseisestä elokuvasta. Parhaat jutut kerron innoissani avopuolisolleni. Avopuolisoni minut tuntien esitteli minulle YouTube-kanavan, johon hän tiesi minun jäävän heti koukkuun - Cinema Sins. Kanavan ylläpitäjä esittelee videoillaan aina yhden elokuvan "synnit", eli mitä niissä on vikana. Synnit voivat olla tarinan epäloogisuuksia, jonkun hahmon tyhmää käyttäytymistä, ihan suoria virheitä tai jotain muuta ihan vain ärsyttävää. Suosittelen. Kolmas lempparisivustoni on MovieMistakes.com, joka listaa elokuvien kaikki virheet. Esimerkiksi jossain kohtauksessa vilahtavan kuvausryhmän jäsenen, näyttelijän vaihtuvan hiustyylin eri kuvakulmissa tai jonkin asian, joka ei olisi voinut olla vielä olemassa aikana, johon elokuva sijoittuu. 

6. En pidä talviurheilulajeista. Ehkä siksi, etten osaa niistä mitään kovin hyvin. En osaa kunnolla hiihtää enkä luistella. En ole ikinä lasketellut tai lumilautaillut. En oikeastaan edes halua kokeilla, koska pelkään rikkovani itseni. Olen niin epävarma suksilla jo ihan pienessäkin alamäessä, etten ihan varmasti pärjäisi isommassa. Jos pitäisi kuitenkin valita, valitsisin mieluummin lumilaudan, koska eniten pelkään sitä, että sukset menevät ristiin. 

7. Armeija-aikana onnistuin välttämään sekä pyöräilyn että hiihdon. Kumpikaan niistä ei ollut kovin houkuttelevaa välineiden laadun takia, joten pidän tätä hyvänä saavutuksena. Pyöräilemään en pystynyt avonaisen leikkaushaavani takia, ja hiihdon onnistuin välttämään johtajatehtävieni laadun takia. Uimaan olisin kyllä voinut mennä, mutta sitäkään en armeijassa päässyt tekemään kuin kerran iltavapailla. Tämäkin johtui leikkaushaavasta.

8. Lähdin tänä vuonna juoksemaan puolimaratonin ihan vain siksi, että viime vuonna harmitti jäädä kotiin, kun avopuolisoni lähti juoksemaan. En pidä juoksemisesta ja maaliin tullessani vannoin, etten ikinä enää lähde tällaiseen kidutukseen, vaikka hyvä fiilis itsensä voittamisesta olikin. Jäi kuitenkin ärsyttämään, kun HCR todettiin vajaaksi, joten oli pakko ilmoittautua mukaan vielä ensi vuodenkin puolimaratoniin. Mutta sen jälkeen ei ikinä enää! (Never say never, etc...)


9. Minun on pakko aina salilla käydessäni järjestellä paikkoja sarjojen välissä. Ärsyttää, kun tavaroita ei viedä paikoilleen tai jos samaan telineen "oksaan" on laitettu erikokoisia painoja. Inhottavaa, jos tarvitsemani paino täytyy kaivaa monen kiekon alta, kun niitä "oksia" olisi ihan riittävästi jokaiselle painolle. Työvuoron päätteeksi (olen töissä liikuntakeskuksessa) käytän myös aikaa levypainojen järjestelemiseen. Joskus jopa niin pakkomielteisesti, että jään töihin yliajaksi. (Ylitöistä ei voi puhua, koska en saa siitä palkkaa.) Samoin käsipainot menevät joka ilta oikeaan järjestykseen. Itse asiakkaana tykkäisin, että tavarat löytyisivät oikeilta paikoiltaan eikä niitä tarvitsisi metsästää ympäri salia.

10. Olen kertonut aiemmin blogissa, ettei minulla ole kovin paljon treenivaatteita. Nykyään on! Otin kerran asiakseni mennä H&M:n treenivaateosastolle ja ostaa kerrankin kunnolla treenivaatteita. (Saa nähdä, kuinka kauan kestävät, mutta ainakin niitä nyt on.) Nyt on useampia urheiluliivejä, pari treenitoppia ja muutamat leggingsitkin. Ainoastaan tankoilusortseja on todella vaikea löytää, mutta niitäkin tilasin yhdet uudet Nikeltä. Niissä on hitusen liian pitkän lahkeet, mutta eiköhän niillä pärjätä. 

11. Olen iloinen, että saan tehdä töitä liikunnan parissa, vaikka olenkin vain asiakasneuvoja. Haaveissa olisi kuitenkin suorittaa ryhmäliikunnanohjaajan koulutus ja päästä sitä myötä vetämään joitakin tunteja. 

Kohta 2: Haastajan 11 kysymystä minulle

1. Mistä unelmoit?

Unelmoin siitä, että olisin mielettömän hyvä tankotanssija ja sirkusakrobaatti. Olisin todella linjakas ja aina nilkat ja polvet suorassa. Osaisin tulkita erilaisia tunteita esityksessäni ja herättäisin tunteita myös katsojissa. Saisin myös opettaa taitojani uusille innokkaille treenaajille.
Kuva: Nina Saksman
2. Kerro noloin sinulle sattunut asia, josta saat vieläkin punan poskelle, jos joku uskaltaa muistuttaa tapahtuneesta.

Ei nyt tule mieleen mitään supernoloa. Usein häpeän tapahtumia muutaman päivän tai ehkä viikon, mutta sitten ne unohtuvat, tai eivät ainakaan enää hävetä niin paljon. Sellainen asia, mikä harmittaa vielä silloin tällöin, on se, että olin juuri aloittanut karppaamisen ennen yliopisto-opintojen alkua. En silloin tiennyt, että alkoholi vaikuttaa karppatessa huomattavasti enemmän kuin normaalisti. Uudet opiskelijakaverit saivat siis minusta känniääliövaikutelman, vaikka olen aina osannut juoda kohtuudella. Ja nykyään osaan taas, kun en enää karppaa.
 

3. Millainen kerta on ollut sinun pahin kännisi? (Äläkä väitä ettet ole koskaan spyytannut, it's a lie!)
No joku näistä karppaus+alkoholi-kerroista, kun muisti meni ja laukku hävisi. Mitään ei onneksi sattunut, ja laukkukin löytyi poliisiasemalta kaikki tavarat tallessa.

4. Kerro sun parhaista seikkailuistasi ystäviesi kanssa, kesälomalta, koulusta, mistä ikinä...
Erään yläaste- ja lukiokaverini kanssa oli aina seikkailua, missä tahansa liikkui. Hän on joku ihmeellinen hullujen ihmisten magneetti, joten hänen kanssaan kulkiessani tapasin aina mitä kummallisempia ihmisiä. Saimme myös aina mielettömän hyviä ideoita, joiden toteutuksesta on jäänyt lämpimiä, hauskoja muistoja.

5. Mitkä ovat 3 pahettasi?
Battery, iPhone, briejuusto.
 



6. Millainen kouluoppilas olet ollut, kympinoppilas vai kapinallinen?
Ala-asteella olin luokan paras. Yläasteella meni jo vähän huonommin, mutta ihan ok silti, ehkä kasin oppilas. Lukiossa suoritin hurjan määrän kursseja (oppimäärään kuuluu 75 kurssia, minä suoritin yli 100), mutten ollut mikään kympin oppilas. Ehkä sitä kasin luokkaa edelleen. Kielistä tuli helposti kymppejä, mutta esim. uskonto ja historia olivat kutosia. Tykkäsin erityisesti kielistä ja psykologiasta, ja lisäksi matematiikka, fysiikka ja kemia olivat kivoja. Uskonto, maantiede, historia ja yhteiskuntaoppi olivat tylsiä.
 

7. Mitkä ovat 2 ehdottomasti lempivaatettasi, joista et voisi ikinä luopua?
Hmm.. Ei taida oikein olla sellaisia. Yksien arkikorkokenkien hajoamista surin paljon enkä olisi millään viitsinyt niistä luopua. Tykkään kovasti myös pääkallohuivistani.
 

8. Luettele 5 asiaa, joista pidät itsessäsi. (Nyt saa kehua)
Lihaksikkaat pohkeet, reidet ja hauikset. Olen todella huolellinen ja nopea oppimaan. Saan hienoja asioita aikaiseksi. Uskallan lähteä mukaan asioihin, jotka hieman pelottavat. Ja tietenkin pidän siitä, että osaan tehdä hienoja temppuja tangolla ja rengastrapetsilla.
 

9. Kerro lapsuudestasi.
Lapsuuteni oli todella kiva. Rakkaat isosisarukseni pitivät minusta huolta, leikkivät kanssani ja järjestivät milloin mitäkin kivoja yllätyksiä ja ohjelmaa. Siskollani oli esimerkiksi tapana piilottaa karkkia "karkkiherraan" eli savesta tehtyyn päänmuotoiseen säilytysastiaan. Minun piti kovasti toivoa karkkiherralta karkkia, niin toive toteutui. Kerran "saunatonttu" oli tuonut saunaan minulle uuden Barbien. Siskoni oli hankkinut sen minulle ihan itse. Veljeni taas vaati, että pääsiäisenä käytiin ensin hänen luonaan virpomassa, ja häneltä saimmekin isoimmat sulkaamunat. Hänen kanssaan sain myös pelata sählyä takapihalla, ja jännästi joka kerta voitin sählyä harrastavan veljeni. Isä hemmotteli kovasti ja äiti vei mukaville reissuille, joista on paljon hyviä muistoja. Ihan mahtava lapsuus siis.
 

10. Millaiseksi voisit kuvailla sinun tyyliäsi? Meikki, pukeutumis etc.
Sanoisin ehkä ennemmin, ettei minulla ole tyyliä ollenkaan. Tykkään kirkkaista väreistä vaatteissa, mutta meikki on yleensä aika huomaamaton. Huulimeikkiä en käytä ja luomiväriäkin vain erikoistapauksissa. Normaalisti käytän vain meikkivoidetta, puuteria, poskipunaa, ripsiväriä ja joskus rajauskynää. Vaatteisiin voisin ehkä panostaa enemmän, jos kaikki rahani eivät kuluisi urheiluun.
 

11. Pelkäätkö mitään? 
Pelkään jonkin verran pimeää. Kauhuelokuvan jälkeen täytyy nähdä selkeästi kaikkiin nurkkiin, ja työpaikan sulkeminen yksin on joskus aika pelottavaa, kun on iso pimeä tila. Pelkään myös käärmeitä. Pelottavin asia, mitä olen ikinä tehnyt, on benjihyppy. 


Kohta 3: 11 kysymystä haasteen vastaanottajille

1. Kuinka monta leukaa vedät?
2. Mikä elokuva on lähiaikoina herättänyt eniten tunteita, ja miksi?
3. Kerro 3 parasta asiaa sisaruksissasi. Jos sinulla ei ole sisaruksia, niin kerro parhaasta kaveristasi.
4. NYT-liitettä mukaillen: mikä on lempituoksusi ja missä sitä voi haistella?
5. Onko sinulla jokin erikoinen lahjakkuus? Mikä?
6. Kerro lapsuudestasi, joku tarina, jossa jouduit hauskaan/yllättävään/omituiseen tilanteeseen.
7. Jos voisit lopettaa työt, mutta varallisuutesi pysyisi ennallaan, mitä tekisit ajalla, jonka nyt käytät töihin? Jos et tee töitä, niin korvaa työ-sana opiskelulla.
8. Oliko sinulla lapsena mielikuvituskavereita? Kerro niistä.
9. Jos saisit elää jonkun elokuvan tarinaa, minkä elokuvan valitsisit ja kuka hahmoista olisit?
10. Mikä asia itkettää sinua?
11. Mitkä kolme taitoa haluaisit oppia?

Kohta 4: Kyselen, jos joku haluaisi tehdä tämän haasteen. Jos joku tarttuu, linkkaan hänen haastepostauksensa tähän alle.


Life, the Universe and Pole Dancing
Monkey Timezh!
PolePain

Treeniviikko 44&45/2013

Koitetaas taas palata tänne blogiin. Vanhoilla kuvilla, kun ei kerran uusia saa otettua.
Ensin viikko 44 eli 28.10.-3.11. Muistelin, että olisin liikkunut todella vähän ennen speksiä, mutta näköjään nimenomaan speksitreenit ovat nostaneet liikuntamääriä aika korkealle.

Maanantai:
Tanssi speksitreeniä (2 h)

Tiistai:
Lepo

Keskiviikko:
Lepo

Torstai:
Tankotanssi Pole 2/3 (1 h 15 min)
Tankotanssi Pole 3 Flow (1 h 15 min)
Ilma-akrobatia, rengastrapetsi (1 h 30 min)

Perjantai:
Tanssi speksitreeniä (45 min)

Lauantai:
Tanssi speksitreeniä (2 h 15 min)

Sunnuntai:
Tanssi speksitreeniä (2 h 30 min)
Tankotanssi showryhmätreenit (1 h 15 min)
(Aerial Stretching (30 min))


Yhteensä: 12 h 45 min


Jos ei olisi ollut speksitreenejä, viikon ainoat omat treenit olisivat olleet torstaina ja sunnuntaina. No, ehkä vähän huono ajattelutapa, koska ilman speksiä ei olisi niin kiire ja ehtisin omiinkin treeneihin. Mutta edelleen on mysteeri, miksi olen torstaille varannut itselleni kaksi tankotanssituntia ennen ilma-akrobatiaa. Ihan suhteellisen rankka kombo minullekin, vaikka aika hyvin jaksan tuplatreenejä. Ja jos yksi tunneista on vähän kevyempi, jopa triplatreenejä. Mutta nuo kolme olivat kaikki rankkoja tunteja, joten olo oli aika loppuunkulutettu illalla. Sunnuntai showryhmätreenien lopuksi pidimme ihanan rauhallisen Aerial Stretching -pikatuokion. Nykyään venyttelen huomattavasti enemmän, kun Vertical Club on lisännyt hyviä venyttelytunteja. Pikkuhiljaa alan venyä paremmin ja paremmin, jee jee! Vielä kun enemmän uskaltaisi kysellä treenikavereita tekemään yhteisvenyttelyjä. Niin paljon paremmin venyy, kun joku vähän painaa.


Ja sitten se kiireentäyteinen viikko 45 (4.11.-10.11.), jolloin speksimme kenraali ja näytökset olivat. 


Maanantai:
Lepo / Flunssa

Tiistai:
Tanssi kenraaliharjoitus (30 min) / Flunssa

Keskiviikko:
Tanssi speksin näytös 1 (30 min) / Flunssa

Torstai:
Tanssi speksin näytös 2 (30 min) / Flunssa

Perjantai:
Lepo / Flunssa

Lauantai:
Lepo / Flunssa

Sunnuntai:
Tankotanssi Open class (1 h)
Tankotanssi showryhmätreenit (1 h 15 min)


Yhteensä: 3 h 45 min



Vuoden neljäs flunssa tosiaan iski juuri ennen ensi-iltaa. Tietenkin. Ainahan minä olen kipeä, kun pitäisi olla tekemässä jotain todella tärkeää. Edelleen harmittaa, kun omat vanhojen tanssitkin menivät kauheassa flunssassa. Yritin mennä pää kainalossa, koska se oli once in a lifetime -tilaisuus. (No, okei, omalla kohdallani ei edes ollut, koska tanssin jo lukion ensimmäisellä, koska silloinen poikaystäväni oli kakkosella.) Kävin aamulla ala-asteellamme tanssimassa ja tanssittamassa pikkupoikia. En pystynyt sanomaan sanaakaan, mutta tanssit menivät kunnialla. Sitten tanssimme yläasteelle, jolloin jouduin osan tansseista jättämään väliin, mutta suurimman osan kuitenkin jaksoin. Sen jälkeen oli kuitenkin niin huono olo, etten jaksanut lähteä enää jäähallille enkä illalla tanssia vanhemmille ja muille sukulaisille. Ja kun oli niin kaunis kampaus ja pukukin. Lukion toisella en enää jaksanut osallistua, joten lupauduin juontamaan tilaisuuden. Lopulta jouduin kuitenkin juontamisen lisäksi tanssittamaan toista tyttöä, koska hänen parinsa oli sairastunut. Ei ollut kuitenkaan samaa fiilistä, kun olin ihan perus pikkumustassa. 

Vähän meni taas sivuraiteille, mutta eipä tästä viikostakaan sen enempää ole sanottavaa. 

maanantai 11. marraskuuta 2013

Viime viikkoni

Näin viime yönä unta, että joku kiivaasti tiedusteli, miksen ole pitkään aikaan kirjoittanut blogiini mitään. Olen halunnut kovasti kirjoittaa, mutta aikaa ei ole ollut. Viime viikolla oli nimittäin MMYL:n ensimmäisen speksin näytökset. Olen projektissa yksi kolmesta tuottajasta (preesens, koska työ jatkuu..), ja lisäksi olin mukana myös tanssijatiimissä. Kuvissa ihanat, kauniit ja upeat tanssijattaremme. 

Toissa sunnuntaina vedimme viimeisen läpimenomme ennen kenraaliharjoitusta, ja illalla tunsin kurkussa tutunlaisen kivun. Ajattelin aluksi, että olen varmaan vain käyttänyt ääntäni paljon harjoituksissa. Mutta hetkinen, enhän minä ole näyttelijä, vaan tanssija, joten en edes ole käyttänyt ääntäni. Pakko oli taipua uskomaan, että sieltä se taas tuli - kvartaaliflunssani. Stressillä oli varmasti tekemistä sen kanssa, että flunssa iski juuri ennen ensi-iltaa. 


Maanantaina meinasin silti lähteä treeneihini. Olen joutunut olemaan liikaa pois tangolta ja Gymin PowerPolenkin missaan suunnilleen joka viikko, koska olen joka maanantai töissä. Tällä kertaa olin saanut vaihdettua iltavuoroni aamuvuoroon, ihan vain PowerPolen takia. Muutaman tunnin henkisen taistelun jälkeen päätin, että vaikken osaa omaa parastani ajatella, niin ajattelen edes speksin parasta. Jos en nyt lepäisi, en välttämättä pystyisi tanssimaan speksissä, ja se sekoittaisi muiden tanssijoiden kuvioita. Niinpä jätin treenit väliin, ja yllättävän vapaaillan käytin televisiota (!) katsellen avopuolisoni kanssa. En oikeasti muista, milloin olisin viimeksi katsonut televisiota. Kiinnostavin ohjelmatarjonta oli Suomen vartijat. En oikeastaan tiedä, miten kykenin katsomaan sitä humalaisten härväilyä jopa kaksi ja puoli jaksoa. Minulla kun on aika vahvat mielipiteet alkoholin liikakäytöstä, minkä takia en ihmeemmin viihdy baareissa.

No, tiistaina oli sitten kenraaliharjoituksen vuoro. Ilta oli todella pitkä. Pääsimme Gloriaan kuudelta, jolloin alkoi lavastusten rakentaminen. Kenraali aloitettiin muistaakseni vasta reilusti kymmenen jälkeen. Ihan päin prinkkalaahan se meni, mutta eikös kenraalin kuulu aina mennä huonosti, jotta itse esitys menee loistavasti? Puoli kahden aikaan aamuyöllä pääsimme lähtemään Gloriasta.


En saanut yöllä nukuttua kuin muutaman tunnin, koska tukkoinen nenä piti hereillä. Menimme keskiviikkona taas kolmeksi Glorialle ja vedimme vielä pikaisesti kohtausten vaihdot, jotta kaikki tietää, missä pitää milloinkin olla. Seitsemältä oli showtime, ja jännitti aivan hulluna. Tuntui, etten ollut ollenkaan valmis vielä. Pääsimme kuitenkin kahden muun tanssijan kanssa heti alkuun lavalle vetämään tanssin, jonka olimme treenanneet kuntoon jo kevääksi. Se oli sama tanssi, jonka vedimme ainejärjestömme juhlassa ns. speksin trailerina. Askelkuviot olivat siis hyvin hallussa, joten ei stressiä siitä. Omstarttiin pääsivät mukaan myös muut tanssijat. Kun ensimmäiset tanssit olivat ohi, alkoi jännitys vaihtua itsevarmuudeksi. Ensi-ilta meni mielettömän hyvin. Kyllä hymy oli herkässä.

Torstaina oli vielä toinen näytös. Sen aavistelin jo etukäteen menevän huonommin. Keskiviikko oli nimittäin aivan täydellinen veto tanssijoiden osalta, joten pelkäsin tuudittautuvani siihen tunteeseen, että kyllä se tänäänkin menee aivan itsestään. No, vähän huonommin menikin. Muutamia virheitä tuli kaikille, mutta kukaan ei kuitenkaan jäätynyt. Yleisö nautti, ja se on tärkeintä. Shown jälkeen oli mieletön fiilis. Nyt se on tehty! Kilisteltiin nopeahkosti Gloriassa ja jatkettiin Club Kaikuun speksibileisiin. Kaikussa soitettiin speksimme biisejä, joten tunnelma oli katossa.

Perjantaina oli vielä sillis, jonka jälkeen jouduin palaamaan arkeen ja menemään töihin. Työpäivä sujui kuitenkin ihan rattoisasti, vaikkakin vähän väsyneesti.

Lauantaina tapahtui jotain aivan mieletöntä. Minulla oli kokonaan vapaa päivä. Ei töitä, ei treenejä, ei mitään. Nautiskelin täysin siemauksin. Kävin äitini kanssa salaatilla, jonka jälkeen jäimme vielä pitkäksi aikaa pöytään höpöttelemään. Miten ihanaa kerrankin istua ilman kiirettä. Ei tarvinnut vahdata kelloa, että milloin pitää lähteä, jotta ehdin vielä bussiin, joka vie seuraavaan paikkaan. Illalla vietin laatuaikaa avopuolisoni kanssa leffaa katsoen. Minulla oli taas vaihteeksi kauhuelokuvafiilis. (Tämä on jo sisäpiirivitsimme, kun minulla taitaa aina olla juuri sinä päivänä kauhuelokuvafiilis.) Katsoimme The Amityville Horrorin (2005). Ihan viihdyttävä pätkä, mutta olen nähnyt jo aika monta samanlaista. Rakastan katsoa elokuvia, mutta nykyään on sillekin aivan liian vähän aikaa. Vielä kotona asuessani katselin monta elokuvaa viikossa, ja olin läheisen Makuunin vakioasiakas. Vielä yksin asuessani saatoin katsoa elokuvia iltamyöhään/yöllä, mutta nykyään täytyy ottaa huomioon toisenkin ihmisen unitarpeet.

Sunnuntaina olin jo hieman terveemmänoloinen. Töistä kiiruhdin suoraan tankotreeneihin. Ensin ohjattu Open class ja sen jälkeen showryhmän treenit, joissa keksin jo muutaman kivan kombon koreografiaani. Viime viikolla oli aivan minimaalinen määrä treenitunteja speksin takia, mutta se olikin jo itsessään tarpeeksi rankkaa ja aikaa vievää. Flunssa alkoi heti speksin jälkeen (ja stressin loputtua) vaihtua vain pieneksi nuhaksi.

Nyt paluu arkeen ja hyvään treeniin!

tiistai 5. marraskuuta 2013

Zero Gravity Company

En muista, miten päädyin kaksi vuotta sitten katsomaan Zero Gravity Companyn ensimmäistä teosta Ydin. Sekä avopuolisolleni että minulle tämä oli ensimmäinen kosketus nykysirkukseen. Rakastin esitystä! Olin aivan hurmaantunut erilaisista pienistä tarinoista naisten välisistä ihmissuhteista. 


Kun sirkustreenikaverini viime viikolla etsi seuralaista katsomaan Zero Gravity Companyn uusinta teosta, lupauduin siltä istumalta mukaan. En ollut itse edes huomannut koko tapahtumaa, joten olen iloinen, että joku muu huomasi. Huh! Lopulta mukaan lähti pari muutakin ilma-akrobatiaryhmästämme. 

Show oli jaettu kahdeksi erilliseksi esitykseksi. Ensin näimme Salla Hakanpään köysiesityksen Pinta, jonka jälkeen siirryimme toiseen saliin katsomaan Netta Lepistön ja Maarit Utriaisen esityksen Will Have Sex For Love. 

Kuva: Tom Hakala
Pinta oli puolituntinen yhden naisen show. Esityksessä oli käytetty useita nerokkaita elementtejä, jotka tekivät tempullisesti aika yksinkertaisesta esityksestä mielenkiintoisen. Lempikohtani oli, kun ilma-akrobaatin eteen putosi valkoinen kangas, johon heijastettiin veden alla kuvattua köysitemppuilua. Kankaan takaa esiintyjä katsoi kaihoisasti videoidun itsensä ilmavaa liikkumista veden nosteessa. Loppukohtaus oli sinäänsä hieno veden ryöpytessä esiintyjän päälle, mutta voimakas strobovalo yleisöön päin kohdistettuna ei ollut migreeni-ihmisen mieleen. Onneksi valo ei kuitenkaan laukaissut migreenikohtausta, ja pääsin nauttimaan myös seuraavasta esityksestä.

Kaikki taide ei aina puhuttele kaikkia, ja pakko sanoa, että tämä ei nyt puhutellut minua. Treenikaverini sen sijaan tykkäsivät todella paljon. Omaan mieleeni jäivät vain ne alussa mainitsemani nerokkaat elementit. Sirkusesitykseltä olisin toivonut enemmän sirkustemppuja ja vähemmän performanssitaidetta. Mutta kuten sanottu, toiset tykkäsivät kovastikin.

Kuva: Janne Pietiläinen
Sen sijaan shown toinen osa, Will Have Sex For Love, oli mielestäni kertakaikkisen upea. Rakkauden kaipuuta kuvattiin välillä kauniisti ja koskettavasti, välillä raadollisesti ja koomisestikin. Alun läpinäkyvään muovipressuun kirjoitettu teksti "Will do anything for love" oli esityksen kantava teema. Myös tässä esityksessä välineitä käytettiin todella oivaltavasti. Olen niin kateellinen upeille esiintyjille, jotka tuovat lavalle jotain täysin uutta. Ja pystyvät ilman sanoja kertomaan kokonaisia tarinoita ja kuvailemaan vahvasti erilaisia tunteita. Will Have Sex For Love oli jotain täysin sanoinkuvaamatonta. Taitavaa sirkustemppuilua ja vahvaa tulkintaa. Tarinoita rakkauden koko tunnekirjosta. Netta Lepistö ja Maarit Utriainen todella koskettivat minua.

Kirjoitukseni tuli siinä mielessä vähän myöhässä, kun Cirkon esitykset ovat nyt jo kaikki menneet. Mutta Facebookia kun selailin, niin Will Have Sex For Love on nähtävissä ainakin Vantaan Lumosalissa 28.11.2013. Liputkin vain 8 €. Suosittelen lämpimästi!

Linkkejä:
Zero Gravity Companyn nettisivut
Zero Gravity Company Facebookissa

lauantai 2. marraskuuta 2013

Treeniviikko 43/2013

Maanantai:
Lepo

Tiistai:
Käsinseisonta (1 h 30 min)

Keskiviikko:
Tanssi speksitreeniä (1 h 30 min)

Torstai:
Tanssi speksitreeniä (2 h)
(Aerial Stretching (1 h))
Tankotanssi Pole 3 Flow (1 h 15 min)

Perjantai:
Tankotanssi Pole Guru (1 h 15 min)
Aerial Yoga Näppärä (1 h)

Lauantai:
Lepo

Sunnuntai:
Lepo


Yhteensä: 8 h 30 min


Aloitan tästä 26.7. otetusta kuvasta. Monkey timezh! -blogin Skyie kävi meillä Vertical Clubilla treenaamassa, ja kommentoin silloin, että luulin hänen allegrakuvaansa omakseni. Niin samannäköisiä olemme niin hiusten värin, tankopöksyjen kuin ihan itse asennonkin puolesta (=ei niin kovin venyvä). Skyie ei ilmeisesti uskonut, koska mainitsi blogissaan haluavansa nähdä tämän kuvan. Tadaa, tässä se on! En olekaan allegraa kokeillut enää tuon jälkeen, koska se sattuu aivan mielettömästi. Mutta ehkä voisin antaa sille taas mahdollisuuden ja koittaa saada vaikka yläjalan suoraksi näin ensialkuun.

Sitten treeniviikkoon:

Tuntuu absurdilta kirjoittaa maanantain kohdalle "lepo", kun levosta ei ollut tietoakaan. Heräsin viideltä aamulla, olin töissä kahdeksan tuntia, kävin yhdessä kehityskeskustelun tyyppisessä keskustelussa työnantajan kanssa, olin kuolemanväsynyt, raahauduin vanhemmille syömään ja illalla menin speksin läpimenoon, jossa olin kymmeneen asti illalla. Yhhyh..

Tiistaina jälleen aamuvuoroon. Illan tanssitreeneihin en yksinkertaisesti jaksanut enää mennä kahden yön huonoilla unilla, joten otin lyhyet päiväunet ennen illan käsinseisontatreeniä. Kotiin pääsin kymmenen aikoihin.

Ja vielä keskiviikkona klo 4.45 herätys. Hyvin epätyypillistä, että minulla on yleensä ollenkaan aamuvuoroja, ja nyt sattui kolme peräkkäin. En ole kovin hyvä aamuherääjä, joten päivät olivat aivan tuskaa. Ja lisäksi, kun kolmaskin päivä venyi 22.30 asti speksitreeneissä.

Onneksi torstaina sai nukkua pitkään. Tosin heräsin tukkoiseen nenään jo kahdeksalta. No parempi sekin kuin viideltä. Torstain treenit olisi ehkä kannattanut perua väsymyksen takia. Ja pitikin. Mutta samaisen väsymyksen takia unohdin perua ne edellisenä iltana. Oli siis pakko raahautua. Lauran Pole 3 Flow -tunnit ovat kyllä mielettömän kivoja, mutta väsymys oli aivan liian valtaisa, jotta olisin saanut suupieleni väännettyä mihinkään hymyn tapaiseen. Se on huomattu ennenkin, etten vain toimi liian vähillä unilla. Lopulta luovutin sirkuksen ilma-akrotreenien kohdalla. Vaikka ne ovat ne, joista joudun eniten maksamaan. Mutta kun ei pysty, niin ei pysty.

Lauantai meni töissä, ja sunnuntai nyt ei varsinaisesti ollut taaskaan lepoa. Treenasimme speksiämme 7 tuntia. En vain osaa laskea, mikä osuus siitä olisi ollut tanssia, joten en merkkaa mitään.

Speksitreeneistä lähdimme treenikaverini kanssa PMMP:n viimeiselle keikalle. Keikka oli aivan upea, ja aloin kyynelehtimään jo avausbiisin Rusketuraitojen kohdalla. PMMP on ehdottomasti kaikkien aikojen lempibändini. Sanoitukset ovat kuin toisesta maailmasta. Jotain, mitä voi analysoida ja tulkita niin syvällisesti. Puhumattakaan upeista puhuttelevista sävellyksistä, joista loistavia esimerkkejä ovat San Francisco ja Leskiäidin tyttäret. Kiitos, PMMP. Jää ikävä.